Peruskoulun opettajien kokemuksia vahvuuksia tukevasta ja tukemattomasta johtamisesta

Opettajien työtä on kuormittanut viime vuosina jatkuvasti muuttuva työ, lisääntyneet vaatimukset sekä työhyvinvoinnin haasteet. Vahvuuksien tunnistamisen ja käyttämisen on havaittu tukevan työntekijöiden hyvinvointia ja osaamisen kehittämistä sekä toimivan voimavarana muutostilanteissa. Vahvuuksilla tarkoitetaan jokaiselta yksilöltä löytyviä, positiivisia ja kehitettäviä ominaisuuksia, joiden käyttämistä luonnehtivat kokemus luontaisuudesta, mielekkyydestä ja itselle tärkeiden sekä arvokkaiden asioiden toteuttamisesta (Peterson & Seligman 2004). Viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että johtamisella voi olla merkitystä työntekijän mahdollisuuksille hyödyntää vahvuuksiaan työssään.

 

Wenström (2020, 127) on kuvannut, että kasvatus- ja opetusalalla työntekijöiden vahvuuksia ei hyödynnetä riittävästi. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli kuvata ja tulkita, minkälaisista tekijöistä peruskoulun opettajien kokemus vahvuuksia tukevasta tai tukemattomasta johtamisesta muodostuu, ja kuinka opettajat kokevat vahvuuksia tukevan johtamisen. Vahvuuksia tukevalla ja tukemattomalla johtamisella viittaan tutkielmassani opettajan kokemuksiin tekijöistä, joilla johtamisessa tuetaan tai ei tueta opettajan työssä olemista ja toimimista vahvuuksiensa kautta. Toteutin tutkimukseni fenomenologis-hermeneuttisena tutkimuksena. Aineistoni muodostuu viiden peruskoulun opettajan puolistrukturoiduista haastatteluista. Analysoin haastattelut fenomenologis-hermeneuttiseen perinteeseen nojautuvalla aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

 

Opettajien kokemukset vahvuuksia tukevasta ja tukemattomasta johtamisesta rakentuivat neljästä merkityskokonaisuudesta, joita olivat opettajan yksilönä tunteminen ja yksilöllisyyden arvostaminen, yksilölliset mahdollisuudet työssä, rehtorin ja opettajan välinen vuorovaikutussuhde sekä johdettu kulttuuri ja ilmapiiri. Yksilönä tunteminen näyttäytyi opettajien kokemuksissa rehtorin tapoina antaa opettajalle yksilöityä palautetta ja nimetä opettajan vahvuuksia tai onnistumisia. Yksilöllisyyden arvostaminen merkitsi opettajille rehtorin hyväksyntää erilaisia persoonia ja toimintatapoja kohtaan sekä rehtorin kiinnostusta opettajalle tärkeisiin asioihin. Yksilölliset mahdollisuudet työssä näyttäytyivät opettajan mahdollisuuksina yksilölliseen itsensä kehittämiseen sekä mahdollisuuksina vaikuttaa omaan työhön. Rehtorin ja opettajan välisessä vuorovaikutussuhteessa merkityksellisiksi nousivat rehtorin ja opettajan välinen yhteistyösuhde, keskustelut vahvuuksista, osaamisesta ja kehityksestä sekä rehtorin tavat olla opettajien kanssa vuorovaikutuksessa. Johdetussa kulttuurissa ja ilmapiirissä merkityksellisiksi tekijöiksi koettiin positiivisuus ja turvallisuus.

 

Tutkimukseen osallistuneilla opettajilla vahvuuksia tukevan tai tukemattoman johtamisen kokemus rakentuu kokonaisvaltaisesti niin käytännön tasolla, kuin opettajan ja rehtorin välisessä vuorovaikutuksessa sekä johdetussa kulttuurissa ja ilmapiirissä. Opettajien kokemuksissa oli myös yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Opettajia yhdistäviä kokemuksia olivat rehtorilta saatu tuki yksilölliseen kehittymiseen, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön sekä kokemukset saadusta kiitollisuudesta ja luottamuksesta osoituksena yksilöllisyyden arvostuksesta. Rehtorilta saatu luottamus ja vaikutusmahdollisuudet työhön voivat kuvastaa opettajan työn autonomisuutta. Myös tuen saaminen yksilölliseen kehittymiseen voi merkitä, että opettajan itsensä kehittämistä pidetään tärkeänä. Opettajien kokemukset erosivat yksilöidyn palautteen saamisessa, arvostettiinko johtamisessa enemmän tietynlaisia persoonia ja toimintatapoja vai moninaisuutta, minkälaista vuorovaikutus sekä keskustelu rehtorin ja opettajan välillä oli, kuinka hyvät asiat tulivat huomatuksi sekä kuinka hyväksytyksi opettaja koki avoimen puheen johdetussa kulttuurissa ja ilmapiirissä. Eriävät kokemukset voivat viitata eroihin siinä, kuinka merkityksellisinä opettajien vahvuudet ja yksilöllisyys tiedostetaan tai nähdään osana arjen toimintaa, kulttuuria ja johtamista.

 

Veronica Aura

Lapin yliopisto

Kevät 2025

 

Lähteet

Peterson, C. & Seligman, M. 2004. Character strengths and virtues: A handbook and classification. Washington, DC: New York: American Psychological Association; Oxford University Press.

Wenström, S. 2020. Positiivinen johtaminen. Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. Jyväskylä: PS-Kustannus.