Siirry pääsisältöön

Onnellinen perhe-elämä nuorten näkökulmasta

Lapsen elinpiiri on usein melko suppea, ja ihminen viettää lapsuudessa paljon aikaa oman perheen kesken. Valkendorf ja Sihvonen (2020) kuvaavat nuorena tilanteen kuitenkin muuttuvan: murrosikäisen elinpiiri laajenee, ja nuori luo itselleen uusia ja tärkeitä, lapsuudenperheestä riippumattomia ihmissuhteita. Kaverien merkitys nuorten elämässä kasvaa, ja nuori saattaa ottaa etäisyyttä perheeseen. Tämän vuoksi perheen merkitys on nuorelle myös usein hankala ja monisyinen. (Valkendorf & Sihvonen, 2020, 6.) 

 

Kasvaessamme huomaamme perheiden olevan erilaisia. Yhdessä perheessä vietetään aikaa perheenjäsenten kesken, ja tarjolla on aina lohdutusta, sekä lämmintä ruokaa. Toisessa perheessä lapset saavat pärjätä pienestä asti omatoimisesti, ja jääkaapissa loistaa lähinnä vain valo. Parhaimmillaan perhe tuntuu nuoresta turvasatamalta, pahimmillaan nuoren tunne on päinvastainen.  

 

Jokainen lapsi saa näin erilaiset lähtökohdat elämälleen. Lapsiperheiden hyvinvointi- ja terveyserot heijastuvat nuoren elämään kuitenkin aina aikuisuuteen saakka (Valkendorf & Sihvonen, 2020, 7). Myös perheiden tavoissa rakastaa on eroja. Rakastetuksi tuleminen ja kyky rakastaa on ihmislajin sisäänrakennettu taipumus, jolla on merkittävä vaikutus koko ihmiselämän ajan (Leskisenoja, 2023, 231). 

 

Tutkin pro gradu -tutkielmassani, millainen perhe-elämä näyttäytyy onnellisena nuorten kertomuksissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia piirteitä nuoret liittävät onnelliseen perhe-elämään, ja millaisia kokemuksia heidän kertomuksensa heijastavat. Tutkimuksessa hyödynnettiin ”Yhdeksänluokkalaisten kirjoituksia onnellisuudesta” -aineistoa. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja tutkimusaihetta tarkasteltiin onnellisuuden näkökulmasta.  

 

Tutkimustulosten perusteella nuoret kokevat rakastavan, turvallisen, hyväksyvän ja yhtenäisen perhe-elämän onnellisena kertomuksissaan. Nuorten kirjoituksissa korostuivat erityisesti perheen rakastava ja välittävä tunnelma. Nuoret kokivat tärkeänä myös perheen kiinnostuksen nuoren asioihin, sekä hyväksyvän ilmapiirin. Lisäksi yhdessä vietetty aika, sekä perheen hyvät keskinäiset suhteet koettiin tärkeinä onnellisuutta tukevina tekijöinä.  Nuorten perhe-elämän onnellisuutta kuvaavista lausahduksista välittyi väkevästi rakkaus, lämpimät ihmissuhteet, sekä aito välittäminen.  Myös hyvän keskusteluyhteyden toteutuminen perhe-elämässä koettiin tutkimuksessani nuorten onnellisuutta lisäävänä. 

 

Nuoret pohtivat turvallisuuden merkitystä nuorten onnellisuuden kokemuksen rakentajana perhe-elämässä monelta kannalta.  Muun muassa eriävien tunteiden näyttämisen tärkeys turvallisessa ympäristössä tuotiin ilmi. Nuorten kirjoituksissa onnellisena perhe-elämänä näyttäytyivät myös turvallisen tukiverkon muodostajat, sekä sisarukset, joiden kanssa saa turvallisesti riidellä ilman pelkoa rakkauden katoamisesta.  

 

Nuoret kuvasivat kirjoituksissaan perhe-elämän onnellisuutta kuvaavaksi tekijäksi nuoren hyväksymisen sellaisena kuin hän on. Myös aito kiinnostus nuorta kohtaan koettiin tärkeäksi. Yksi nuori kuvasi kirjoituksissa lämpimästi perheenjäseniään, jotka osoittivat luottamusta nuoreen. Nuoret kokivat myös perheen yhtenäisyyden, sekä perheen kanssa yhdessä vietetyn ajan tärkeänä ja onnellisuutta ilmentävänä asiana perhe-elämässä.  

 

Jonna Matikainen 

Lapin Yliopisto 

Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteen maisteriohjelma. 

Blogikirjoitus perustuu Pro gradu- tutkielmaani ”Minulla on perhe, joka välittää ja rakastaa minua tällaisena kuin olen. Nuorten kokemuksia perhe-elämästä onnellisuuden näkökulmasta”. 

 

Lähteet: 

 

Leskisenoja, E. (2023). PERMA-teoria hyvinvointiopetuksen kivijalkana. Teoksessa Positiivisen psykologian voima. Toim. Lotta Uusitalo, L.  PS-kustannus. 224-256. 

 

Valkendorf, T. & Sihvonen, E. (2020) Toim. Nuorten perheet ja läheissuhteet. Nuorten elinolot vuosikirja 2020. Turku: Hansaprint. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa.  Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutki...