Luokanopettajaopiskelijoiden kasvien lajintuntemustaidot ja ympäristöasenne sekä niiden välinen yhteys

Luonnon monimuotoisuus heikkenee maailmanlaajuisesti ja myös Suomessa nopeammin kuin koskaan ennen. Tätä ilmiötä kutsutaan luontokadoksi, jonka pohjalta kestävän kehityksen tavoitteet ovat syntyneet. Kestävä kehitys näkyy nykyään vahvasti opetussuunnitelmissa eri ympäristökasvatuksen tavoitteiden muodossa, joten nykyiset ja tulevat opettajat ovat jossain määrin velvollisia toteuttamaan ympäristökasvatusta.

Luontokadon ehkäisemiseksi ja ympäristökasvatuksen tavoitteiden edistämiseksi tarvitsemme poliittisten päätösten lisäksi myös luonnon ymmärryksen ja arvostuksen lisäämistä. Yksi konkreettinen tapa lähestyä tätä haastetta koulutuksen näkökulmasta on tutkia, millainen on tulevien opettajien kasvien lajintuntemus ja ympäristöasenne sekä miten nämä mahdollisesti liittyvät toisiinsa. Lajintuntemuksen on huomattu lisäävän ihmisten kiinnostusta ja arvostusta luontoa kohtaan sekä tukevan kestävämmän elämäntavan omaksumista. Parempi lajintuntemus on havaittu olevan yhteydessä myös ympäristömyönteisempään asenteeseen. Ihmisten luontotietämyksen lisäksi ympäristöön liittyvät asenteet on huomattu tärkeiksi ympäristökäyttäytymistä ennustavaksi tekijäksi. (Palmberg ym. 2015, 551; Randler 2010, 238 & Härtel ym. 2023, 13.)

Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajaopiskelijoiden kasvien lajintuntemustaitoja ja ympäristöasennetta sekä näiden välistä yhteyttä. Tutkimus toteutettiin lähettämällä Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoille kutsu kasvien lajintunnistustestiin ja ympäristöasennekyselyyn. Testissä oli yhteensä 28 tavallisimpia Suomen luonnossa esiintyviä kasveja. Ympäristöasennetta mitattiin 2-MEV-mallin mukaisesti, jonka avulla voi mitata ympäristöasenteen ihmis- ja ympäristökeskeisyyttä. Lajintuntemuksen yhteyttä ympäristöasenteeseen mitattiin vertaamalla testistä saatua pistekeskiarvoa ympäristö- ja ihmiskeskeiseen ympäristöasenteeseen.

Tulokset osoittivat, että opettajaopiskelijoiden lajintuntemustaidoissa on paljon parantamisen varaa. Opiskelijat tunnistivat 28 kasvista keskimäärin 16 eli 57 prosenttia. Parhaiten tunnistetuttuja kasveja olivat erityisesti tutut puut ja marjat, kuten mustikka ja kuusi. Monia yleisiä, mutta useammin vähemmän merkityksellisemmäksi koettuja kasveja tunnistettiin hyvin heikosti. Tämä viittaa ilmiöön, jota kutsutaan kasvisokeudeksi. Kasvisokeus on ilmiö, jolla viitataan siihen, että ihmiset eivät tunnista oman lähiympäristönsä kasveja eivätkä huomaa niitä. Lisäksi kasvisokeus on myös kyvyttömyyttä ymmärtää kasvien tärkeyttä ympäristön ja ihmisten näkökulmasta. (Kaasinen 2009, 51 & 55–56.)

Ympäristöasenteiden osalta suurimmalla osalla opettajaopiskelijoista oli ympäristökeskeisen asenne. Tämä on positiivinen asia: aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että ihmiset, joilla on ympäristökeskeinen ympäristöasenne, tekevät suuremmalla todennäköisyydellä ympäristönsuojelullisia tekoja kuin he, joilla on ihmiskeskeinen ympäristöasenne. (Casey & Scott 2006, 64). Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä lajintuntemuksen ja ympäristöasenteiden välillä ei kuitenkaan havaittu. Tämä on mielenkiintoinen tulos, koska aiemmissa tutkimuksissa havaittiin, että parempi lajintuntemus olisi yhteydessä ympäristömyönteisempään asenteeseen.

Paremmasta lajintuntemuksesta voisi olla monenlaista hyötyä ympäristökasvatuksen tavoitteiden näkökulmasta, joissa painottuu ihmisten ympäristöllisten tietojen, taitojen ja asenteiden kehittäminen. Paremman lajintuntemuksen on havaittu edistävän näitä kaikkea kolmea ympäristökasvatuksen ulottuvuutta. Voiko olla, että nykyään painotetaan liikaa ympäristökasvatuksessa ja siihen liittyvässä keskustelussa globaaleja ympäristöongelmia kuten ilmastonmuutosta ja ympäristön saastumista? Näissä laajoissa kysymyksissä ihmisellä voi tulla pienuuden tunne, kun hän miettii, miten näin suuret ympäristöongelmat voisi ratkaista. Ehkä ympäristökasvatuksessa tulisi korostaa enemmän paikallisia ja ihmisiä lähellä olevia ympäristöön liittyviä asioita, joihin he voivat matalammalla kynnyksellä osallistua ja ottaa niistä selvää. Aiempien tutkimusten mukaan lajintuntemus näyttäisi sopivan tällaiseen aukkoon mainiosti.

Oskari Pirttimaa

Lapin Yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Tämä blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Luokanopettajaopiskelijoiden kasvien lajintuntemustaidot ja ympäristöasenne sekä niiden välinen yhteys.”

 

Lähteet

Casey, P. J., & Scott, K. (2006-09). Environmental concern and behaviour in an Australian sample within an ecocentric - anthropocentric framework. Australian journal of psychology,

 

Härtel, T., Randler, C., & Baur, A. (2023). Using Species Knowledge to Promote Pro- Environmental Attitudes? The Association among Species Knowledge, Environmental System Knowledge and Attitude towards the Environment in Secondary School Students. Animals (Basel), 13(6), 972. https://doi.org/10.3390/ani13060972.

 

Kaasinen, A. (2009). Kasvilajien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20020/kasvilaj.pdf?sequence=1.

 

Palmberg, I. & Berg, I. & Jeronen, E. & Kärkkäinen, S. & Norrgård-Sillanpää, P. & Persson, C. & Vilkonis, R. & Yli-Panula, E. (2015). Nordic-Baltic Student Teachers’ Identification of and Interest in Plant and Animal Species: The Importance of Species Identification and Biodiversity for Sustainable Development. Journal of Science Teacher Education, 26(6), 549–571.

 

Randler, C. (2010). Animal related activities as determinants of species knowledge. Eurasia Journal of Mathematics, Science & Technology Education 6(4).