Siirry pääsisältöön

Hyvä työrauha ei synny itsestään - luokanopettajien näkemyksiä hyvän työrauhan rakentumisesta

Työrauha on perusta oppimiselle – ilman sitä luokassa on vaikea keskittyä, oppia ja kehittyä. Työrauhan ylläpitäminen on yksi opettajan keskeisimmistä tehtävistä (Blomberg, 2008; Saloviita, 2014), mutta silti opettajankoulutuksessa ei juurikaan paneuduta siihen, miten työrauhaa käytännössä rakennetaan ja ylläpidetään. Erityisesti uransa alkuvaiheessa olevat opettajat kokevat usein eniten haasteita työrauhan ylläpitämisessä, koska heillä ei ole riittäviä taitoja kohdata työrauhahäiriöitä (Alter & Haydon, 2017; Blomberg, 2008; Saloviita, 2014). Näin myös itse tulevana opettajana aloin pohtia, mikä kaikkea hyvän työrauhan taustalla oikeastaan on.

 

Tutkin pro gradu –tutkielmassani, mistä asioista hyvä työrauha rakentuu ja millaisin keinoin sitä voidaan tukea ja ylläpitää kouluarjessa. Laadullisen tutkimukseni aineisto koostui 53 luokanopettajan vastauksista, jotka keräsin sähköisellä kyselylomakkeella syksyllä 2024. Analysoin vastaukset aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset toivat esiin, että hyvä työrauha ei ole yhden keinon tai tekijän varassa. Se rakentuu monista toisiinsa kytkeytyvistä tekijöistä, jotka jaottelin neljään pääluokkaan: fyysinen oppimisympäristö, psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö, opettajan rooli ja toiminta sekä oppilaiden toiminta.

 

Fyysinen oppimisympäristö pitää sisällään istumajärjestyksen, erilaiset työskentelytilat, valaistuksen ja akustiikan, keskittymistä tukevat välineet sekä ääniympäristön. Näitä ympäristön rakenteellisia tekijöitä muokkaamalla opettaja voi tukea rauhallista työskentelyä ja keskittymistä tukevaa ilmapiiriä. Monet opettajat korostivat, että hyvin suunniteltu istumajärjestys auttaa vähentämään häiriöitä ja parantaa oppilaiden kykyä keskittyä. Lisäksi ääniympäristö nousi aineistossa yhdeksi merkittävimmistä fyysisistä tekijöistä, sillä korkea melutaso koettiin selvästi keskittymistä haittaavaksi, kun taas rauhallinen äänentaso nähtiin tukevan oppilaiden työskentelyä ja oppimista.

 

Työrauha ei synny kuitenkaan vain fyysistä järjestelyistä, vaan myös siitä, millainen ilmapiiri luokassa vallitsee. Turvallinen ja arvostava ilmapiiri tukee oppilaiden oppimista ja vähentää häiriökäyttäytymistä. Kun oppilas tuntee olevansa arvostettu omana itsenään, hän voi keskittyä oppimiseen paremmin. Lisäksi turvallinen ilmapiiri vähentää epävarmuutta ja pelkoa virheistä, mikä voi parantaa oppilaan halua osallistua opetukseen. Myös hyvä ryhmähenki, empatia sekä vuorovaikutustaidot nousivat keskeisiksi työrauhaa tukeviksi tekijöiksi.

 

Opettajat näkivät oman roolinsa keskeisenä työrauhan rakentamisessa ja ylläpitämisessä. He korostivat erityisesti johdonmukaisuutta, rajojen asettamista, ennakointia ja myönteistä vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Myös kyky puuttua häiriötilanteisiin rakentavasti ja oikea-aikaisesti nähtiin tärkeänä. Opettajan työ ei siis rajoitu pelkästään oppisisältöjen opettamiseen, vaan hän toimii myös luokan johtajana, joka luo selkeät rajat ja ennakoitavan rakenteen koulupäivään. Kun opettaja toimii johdonmukaisesti, se lisää oppilaiden turvallisuuden tunnetta ja vahvistaa luottamusta. Pienillä asioilla, kuten päivän kulun läpikäynti tai myönteisen palautteen antaminen, voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, millainen työrauha luokassa vallitsee.

 

Oppilaiden käyttäytyminen ja toiminta luokassa vaikuttavat merkittävästi myös työrauhaan. Opettajien mukaan työrauhan edellytyksenä on, että oppilaat osaavat säädellä omaa käyttäytymistään, keskittyä annettuihin tehtäviin ja kohdella toisia kunnioittavasti. Esimerkiksi oman puheenvuoron odottaminen tai hiljaisuuden säilyttäminen toisten työskentelyn aikana ovat tärkeitä taitoja työrauhan säilymisen kannalta. Nämä taidot eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan vaativat harjoittelua ja aikuisen ohjausta. Kun oppilaat ymmärtävät oman vastuunsa työrauhan ylläpitämisessä, luokkaan rakentuu ilmapiiri, joka tukee jokaisen oppimista.

 

Hyvä työrauha syntyy, kun sekä opettajat että oppilaat toimivat yhdessä sitä kohti. Se ei ole hetkessä syntyvä tila, vaan vaatii jatkuvaa, suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. Työrauha ei tarkoita täydellistä hiljaisuutta, vaan oppimista tukevaa ilmapiiriä, jossa jokaisella on mahdollisuus keskittyä ja osallistua. Opettajalla on keskeinen rooli tämän ilmapiirin luomisessa. Tietoisuus omasta toiminnasta, pedagogista valinnoista ja oppimisympäristön vaikutuksesta antavat paremmat valmiudet edistää ja ylläpitää työrauhaa. Myös pienillä teoilla, kuten myönteisellä palautteella, toistuvilla rutiineilla ja selkeällä tuntirakenteella voi olla suuri merkitys hyvän työrauhan rakentumiseen. Työrauha on keskeinen tekijä oppimisympäristön laadussa, ja siksi sen merkitystä oppimisen ja opettamisen edellytyksenä ei pidä unohtaa.

 

Mari Mäkipeura, Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaani Luokanopettajien näkemyksiä hyvän työrauhan rakentumisesta.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa.  Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutki...