Välittävään kohtaamiseen syventyminen lapsen turvallisuudentunteen edistämiseksi varhaiskasvatuksessa

 

Kohtaaminen on ainutkertainen hetki huomata toinen kokonaisvaltaisesti. Kohtaamisissa pidämme vertauskuvallisesti kuin taimenta kädessä, jolla on mahdollisuus kasvaa suureksi puuksi. Välittävässä kohtaamisessa kasvattaja reagoi lapsen tunteisiin ja tarpeisiin myötäelävästi. Kun kasvattaja on kohtaamisessa läsnä, lapsi saa mahdollisuuden ilmaista itselleen tärkeitä asioita. Jos ihminen kokee toisen olevan kiireinen, toinen ei usein tahdo vaivata toista (Mustajoki 2023). Lapsi tarvitsee elämässä turvasatamia. Yksi näistä satamista on varhaiskasvatus. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on paljon hyvää, mutta vaikeina hetkinä lasten perustarpeisiin ei voida vastata (Sinkkonen 2020, 220). Lapsi rakentaa todellisuutta aikuisten kanssa jaetussa sosiaalisessa todellisuudessa. Kasvattajilla on tärkeä rooli yhteisten näkökulmien ymmärtämiseen pyrkimisessä. Jos lapsi jää ilman aikuisen tukea, se ruokkii itsekeskeisyyttä ja yhteiskunnassamme olevaa individuaalisuutta (Pulkkinen 2002, 113). Lapsi oppii kasvattajan välittämisen avulla huomioimaan toisia (Noddings, 1984). Kasvattajien ymmärtämällä omia tunteita ja tarpeita on helpompi tunnistaa lapsen toiminnan ja tunteiden taustalla olevia tarpeita, jonka toteutuessa lapsen motivaatio vastavuoroisuuteen ja tavoitteiden toteuttamiseen vahvistuu. Tähän kasvattajat tarvitsevat aikaa ja tilaa.

Pro gradu tutkielmani käsitteli lasten välittävän kohtaamisen merkitystä lapsen turvallisuudentunteelle. Tutkimus toteutettiin havainnoimalla lasten ja kasvattajien kohtaamisia päiväkotiarjen aamuissa ja kasvattajien kanssa käydyistä keskusteluista. Osana tutkimusmetodeja käytin havainnointikehikkoa, johon liitin Rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen NVCmallin sisältötekijöitä. Mallissa korostetaan konkreettisia vuorovaikutuksellisia keinoja myötäelämisen ja tarvelähtöisyyden keinoin. (Rosenberg 2015, 28, 77, 180). Myötäelävän ja rakentavan vuorovaikutuksen tavoitteena on rakentaa aitoa yhteyttä ihmisten ja myös kilpailevien osapuolten välillä. (Arieli ja Armaly 2022, 357–364.) Tämä tapahtuu käytännönläheisesti tunnistamalla toisessa ja itsessä olevia tunteita ja tarpeita. Sovelsin NVC-mallia yhdistäen sen välittämisen etiikan- ja kiintymyssuhdeteorioiden viitekehyksiin. Kiintymyssuhdeteoria antaa ymmärrystä lasten tunnereaktioita kohtaan, jotka nousevat lapsen yhteyden tarpeesta. Turvallisuudentunteen rakentumisen päättelyssä hyödynnettiin monipuolisesti teorioita ja etnografista tutkimusmenetelmää.

Nel Noddings kehitti elinvuosinaan välittämisen etiikan teorian, jonka mukaan inhimillinen elämä alkaa aina suhteissa. Eettinen välittäminen rakentuu vuorovaikutuksessa, jossa välittäminen ilmenee kasvattajan mallintamisen keinoin, joka on muun muassa luonnollista välittämistä, omistautumista ja toisen empaattista kuuntelemista tasavertaisessa dialogissa. Nämä ilmentävät välitetyn kokonaisvaltaista huomiointia. Kaikki kasvattajat eivät kuitenkaan ymmärrä aikuisten ja lasten vuorovaikutteisen suhteen merkitystä (Noddings 2010,1).

Tutkimustulosten mukaan päivien saumakohdat ovat mahdollisuuksien ovia vahvistaa lapsen turvallisuudentunnetta. Siksi tutkin nimenomaan päiväkodin aamun kohtaamisia. Kasvattajien ja lasten kohtaamiset toteutuivat kolmella toiminnan tasoilla: olemisen, tekojen ja vuorovaikutuksen. Kiireettömät kohtaamiset ovat tärkeitä lapsen turvallisuudenkokemukselle, sillä tuossa kohtaamisessa lapsi ja kasvattaja rakentavat suhdetta. Kohtaamiset toteutuivat dynaamisesti toimintaympäristön reunaehtojen mukaan. Kasvattajien ja havaintojen mukaan ilmapiiri oli hektinen, johon vaikutti lapsiryhmän koko suhteessa kasvattajien määrään. Lapsilta ei ehditty kysyä kuulumisia aamujen aikana, joka ei ole harmoniassa välittävän kohtaamisen kanssa. Kasvattajat huolehtivat lasten fyysisistä tarpeista, joka on tärkeää. Vuorovaikutustilanteet kasvattajien ja lasten kesken jäivät lyhytkestoisiksi lukuun ottamatta tilanteita, kun lapsia oli vähemmän paikalla. Tutkimuksen tavoitteena oli herättää ymmärrystä välittävän kohtaamisen merkityksestä. Välittämisen mallintamisen konkreettisia keinoja on toivottu lisää kasvatukseen (Noddings 2010,1). Välittävän kohtaamisen edistämiseen on mahdollista hyödyntää NVC-mallia, johon kannustan tutustumaan ja tuomaan tieteellistä tutkimusta lisää sen soveltamiseksi varhaiskasvatuksessa.

 

Ketsia Enckell

Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteen maisteriohjelma.

Blogikirjoitus perustuu pro gradututkielmaan ” Etnografinen tutkimus välittävän kohtaamisen merkityksistä lapsen turvallisuuden vahvistamisessa – havaintoja lasten ja kasvattajien kohtaamisista varhaiskasvatuksen arjen aamuissa”

LÄHTEET

Arieli, D. & Armaly, O. 2022. Nonviolent communication (NVC) based mediation: Practice insight. WILEY. 40 (3) 23, 357–364.

Sinkkonen, J. 2020. Onnellinen lapsi. Helsinki: WSOY.

Noddings, N. 1984. Caring: a feminine approach to ethics & moral education. Berkley and Los Angeles, California: University of California Press.

Noddings, N. 2010. Caring in education. Infed. 1–7. University of Vermont.

Mustajoki, H. 2023. Tästä pitäisi puhua – miten vaikeat keskustelut vahvistavat yhteisöjä. Gaudeamus.

Pulkkinen, L. 2002. Mukavaa yhdessä- sosiaalinen alkupääoma ja lapsen sosiaalinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus.

Rosenberg, M. 2015. Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus (NVC). Helsinki: Viisas elämä.