Valtavan vahva, omalaatuinen, mutta hyväsydäminen Peppi Pitkätossu täyttää tänä vuonna 80 vuotta, kun Astrid Lindgrenin kirjoittama lastenkirja julkaistiin ensimmäisen kerran ruotsiksi vuonna 1945. Kirjat ja Peppi-hahmo ovat säilyttäneet suosionsa, vaikka maailma on muuttunut paljon kahdeksankymmenen vuoden aikana. Peppi on vallaton ja valloittava hahmo, kenen elämä on laulun sanojen mukaisesti ”vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun”. Peppi elää kodissaan Huvikummussa ilman vanhempiaan, vain eläintensä herra Tossavaisen ja hevosen kanssa, eikä hän ei käy koulua. Peppi on luonut omanlaisensa elämän, jossa hän tekee asioita ja leikkii omalla tavallaan. Millaisena Pepin lapsuus tarkemmin tarkasteltuna näyttäytyy? Pro gradu -tutkielmassani tutkin sitä, millaisena Peppi-kirjojen päähahmon, Peppi Pitkätossun, lapsuus representoituu mikrotasolla.
Mikrotasolla tai mikrosysteemillä tarkoitetaan Bronfenbrennerin (1979) kehityspsykologisen systeemiteorian mukaisesti sitä ympäristöä, joka on lähinnä kehittyvää yksilöä, ja missä ympäristössä yksilö on aktiivisesti vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Mikrotaso voi olla yksilölle esimerkiksi perhe, koti, ystävät tai koulun ympäristö. Tutkimuksessani keskityin tarkastelemaan ja analysoimaan Pepin lähiympäristöä ja mitä hän tekee arjessaan, ja keiden kanssa hän on vuorovaikutuksessa. Representaation merkitys taas vaihtelee sen mukaan, mistä näkökulmasta sitä tarkastellaan. Tutkimuksessani representaatio nähdään esittämisenä, joten tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisia lapsuuksia Peppi Pitkätossun hahmo esittää mikrotasolla. Analysoin aineiston representaatioanalyysin avulla. Hyödynsin analyysissä myös lähiluvun menetelmää.
Aineistosta ja sen
analyysin tuloksista pystyin johtamaan neljä Pepin lapsuuden representaatiota: itsenäinen,
toiminnallinen, inhimillinen ja ristiriitainen lapsuus. Pepin lapsuus
ilmeni itsenäisenä kaikissa kirjan tarinoissa. Peppi huolehti itse
itsestään, eläimistään ja kodistaan. Hän teki omatoimisesti tavallisia arjen
askareita, kuten laittoi ruokaa ja siivosi. Pepin lapsuus esiintyi myös toiminnallisena.
Hän leikki, seikkaili, tanssi, ratsasti ja toimi muiden apuna. Pepin
toiminnallisuuteen liittyi olennaisesti myös se, että hän teki asioita omalla,
juuri hänelle tyypillisellä tavalla. Hän esimerkiksi nukkuu jalat tyynyllä ja
pää jalkopäässä, leipoo pipareita lattialla ja siivoaa juuriharjat jalassa
luistellen.
Pepin lapsuus representoitui tarinoissa inhimillisenä. Hän teki arjessaan lapsille tyypillisiä asioita, ja käyttäytyi lapsenomaisesti, joskus jopa ylivilkkaasti tai näsäviisaasti. Vauhdikkuudestaan huolimatta Peppi esiintyi välittävänä, huolehtivana ja hyväntahtoisena lapsihahmona. Pepin laaja mielikuvitus vaikutti myös paljon hänen toimintaansa. Pepin lapsuus esiintyi ristiriitaisena. Peppi vaikuttaa tarinoissa tyytyväiseltä elämäänsä, eikä tuo juuri ollenkaan esille vanhempiensa kaipuuta. Rivien välistä on kuitenkin luettavissa ja tulkittavissa tarinoiden surumielisyys ja Pepin yksinäisyys. Negatiiviset tunteet saattavat peittyä tarinoissa koomisten tapahtumien tai huumorin alle, mutta ovat aikuislukijalle huomattavissa. Ristiriitaisista tunteista huolimatta Peppi kuitenkin loppujen lopuksi pärjää yksin.
Tutkimukseni tulokset
olivat suurimmilta osin odotusteni mukaiset. Yllättävänä ja uutena asiana
minulle oli kuitenkin tunnistaa Pepin lapsuuden ristiriitaiset tunteet. Peppi
on aina näyttäytynyt positiivisena ja vahvana hahmona, joten negatiivisten
tunteiden tunnistaminen aineistosta oli yllättävää. Tutkielmassani pohdin
lopuksi myös sitä, miten kirjat ovat säilyneet niin pitkään suosittuina. Syitä
on varmasti monia, mutta itse uskon, että Pepin persoonallisuudella, hänen
omalla toimintatavallaan ja hänen mielikuvituksensa laajuudella, on suuri vaikutus
suosion kestävyyteen.
Anna Kokko, Lapin yliopisto
Blogikirjoitus perustuu
pro gradu -tutkielmaani ” ”Älä ole huolissasi! Kyllä minä pärjään!” Lapsuuden
representaatiot mikrotasolla Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu -kirjan
Peppi-hahmossa.”
Aineisto
Lindgren, Astrid 2017.
Peppi Pitkätossu. Helsinki: WSOY.
Lähteet
Bronfenbrenner, Urie
1979. The ecology of human development: experiments by nature and
design. Cambridge, MA:
Harvard University Press.
Kommentit
Lähetä kommentti