Päiväkodin johtajien näkemyksiä varhaiskasvatuksen johtajuudesta

 

Varhaiskasvatuksen johtajuus on tällä hetkellä murrostilassa, sillä varhaiskasvatuksen kentällä tapahtuneet muutokset ovat luoneet uudenlaisen viitekehyksen johtamiselle. Varhaiskasvatuksen hallinnon alan muutos Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen vuonna 2013 aloitti muutosten ketjun, minkä seurauksena valtakunnallisesti velvoittavat varhaiskasvatussuunnitelman perusteet astuivat ensimmäisen kerran voimaan vuonna 2016 ja uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) säädettiin vuonna 2018. Lain (540/2018) tavoitteena on vahvistaa varhaiskasvatuksen laatua. Laatuun pyritään vaikuttamaan nostamalla varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustasoa, minkä seurauksena päiväkodin johtajan kelpoisuusehto on määritelty maisteritasoiseksi kasvatustieteen alalla vuoteen 2030 mennessä. (Alila 2020, 2.) Johtaja nähdään keskeisenä tekijänä varhaiskasvatuksen laadun edistäjänä, ja toimiva johtajuus on määritelty yhdeksi varhaiskasvatuksen laadun edellytykseksi. (Hjelt & Karila 2021, 98.) Koulutuspoliittisten muutosten lisäksi sekä taloudelliset että yhteiskuntaan laajemmin liittyvät tekijät kuten kulttuurinen, kielellinen ja katsomuksellinen moninaistuminen ovat läsnä kasvatus- ja opetusorganisaatioissa. Tämän lisäksi työelämä yleisesti on muutoksessa. Uudistusten myötä varhaiskasvatusjohtajan tehtäväkenttä on laajentunut ja muuttunut vaativammaksi, mikä haastaa johtamisen toteuttamista ja johtamistyössä tarvittavaa osaamista. (Fonsén & Keski-Rauska 2018, 186.) Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, miten päiväkodin johtajat selittävät ja kuvaavat käsityksiään varhaiskasvatuksen johtajuudesta. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten päiväkodin johtajat kokevat työnsä tällä hetkellä, millaista osaamista he kokevat tarvitsevansa sekä millaiselta he uskovat varhaiskasvatuksen johtajuuden näyttäytyvän tulevaisuudessa. Tutkielmassa hyödynnettiin fenomenografista tutkimusotetta, minkä tavoitteena on kuvata, analysoida ja ymmärtää ihmisten erilaisia käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. (Marton 1981, 180.)

Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa päiväkodin johtajaa. Aineiston analyysi on toteutettu fenomenografiselle tutkimusmenetelmälle tyypillistä analyysiprosessia mukaillen ja lopullisia kuvauskategorioita muodostui neljä, jotka nimettiin seuraavasti: 1) johtajuuden osa-alueet, 2) haasteet, 3) osaaminen sekä 4) tulevaisuus. Nämä ovat tutkielman päätuloksia. Tutkimustulosten mukaan päiväkodin johtajat kokevat työnsä monipuoliseksi ja työhön kuuluu useita johtajuuden osa-alueita kuten pedagoginen johtajuus, henkilöstöjohtaminen, talouden johtaminen, turvallisuuden johtaminen, inkluusion johtaminen sekä muutosjohtaminen. Näistä pedagoginen johtajuus sekä henkilöstöjohtaminen näyttäytyvät suurimpina ja eniten aikaa vievinä osa-alueina. Pedagoginen johtajuus nähdään tärkeimpänä työn laadun kannalta. Pedagogista johtajuutta haastaa suuri epäpätevän henkilöstön määrä, jolloin päiväkodin johtajan oma pedagoginen osaaminen korostuu, sillä johtaja toimii epäpätevän henkilöstön työn tukena. Pedagogisen osaamisen lisäksi päiväkodin johtajat kokevat tarvitsevansa johtamisosaamista ja he toivoivatkin, että koulutukseen sisältyisi johtajuusopintoja tulevaisuudessa. Lisäksi päiväkodin johtajat pitivät tärkeänä esihenkilötyössä tarvittavaa osaamista kuten organisointikykyä, ajan hallintaa, työn priorisointia, hyviä vuorovaikutustaitoja, omien tunteiden hallintaa, paineensietokykyä ja muutoskyvykkyyttä. Tulevaisuudessa päiväkodin johtajat kokivat hyödylliseksi johtamisrakenteen muutoksen jossa, päiväkodin johtajan työparina työskentelisi ryhmästä irrallaan oleva apulaisjohtaja. Apulaisjohtajamallia toivottiin oman työn tueksi, mutta sen nähtiin hyödyttävän myös koko henkilöstöä, sillä johdettavat kokonaisuudet ovat isoja hajautettuja organisaatiomalleja, joissa työskentelee parhaimmillaan yli 50 työntekijää.  Lisäksi haastateltavat uskoivat henkilöstöpulan ja epäpätevien työntekijöiden määrän kasvavan entisestään, mikä haastaa päiväkodin johtajan työtä myös tulevaisuudessa ja vaatii päiväkodin johtajalta vahvaa pedagogista osaamista.

 

Jenna Huotari

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kasvatustieteen maisteri

Blogi kirjoitus perustuu pro gradu tutkielmaani ”Päiväkodin johtajien näkemyksiä varhaiskasvatuksen johtajuudesta”.

 

Lähteet:

Alila, Kirsi 2020. Varhaiskasvatuksen johtamisen kehittäminen keskiössä. Teoksessa Elina Fonsén & Heidi Chydenius (toim.) Varhaiskasvatuksen johtamisen suuntaviivoja 2020-luvulla: Esseitä Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusalan johtamisen perusopintojen kurssilta keväällä 2020. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2–4.

Fonsén, Elina & Keski-Rauska, Marja-Liisa 2018. Varhaiskasvatuksen yhteinen johtajuus vastakohtaisten diskurssien valossa. Työelämän tutkimus 16 (3), 85–200.

Hjelt, Hanna & Karila, Kirsti 2021. Varhaiskasvatustyön johtamisen paradoksit. Teoksessa ECEAF. The Journal of Early Childhood Education Research. Jecer 10(2).

Marton, Ference 1981. Phenomenography – describing conceptions of the world around us. Instructional Science 10, 177–200.