Siirry pääsisältöön

Oppilaitosten rooli ystävyyssuhteiden muodostumisen tukemisessa opiskelijavaihdossa

 

Vuosittain useat korkeakouluopiskelijat lähtevät opiskelijavaihtoon tavoitteenaan hakea uusia ja elämää rikastuttavia kokemuksia. Pro gradu –tutkielmani käsittelee suomalaisista yliopistoista lähteneiden vaihto-opiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia ystävyyssuhteista. Ystävyys nähdään pitkäkestoisena ihmissuhteena, jossa esiintyy molemminpuolista kiintymystä. Ystävyyssuhteen piirteisiin liitetään läheisyys, vastavuoroisuus, prososiaalinen käyttäytyminen eli toisen tukeminen, samankaltaisuus ja ystävyyssuhteiden kesto. Tutkielmani aineisto koostui vaihto-opiskelijoiden yksilöhaastatteluista, jotka analysoin fenomenografisin ottein.

 

Yksi tutkimustulosteni teema on oppilaitosten rooli ystävyyssuhteiden syntymisen tukemisessa. Ystävyyssuhteiden syntymisen perustana pidetään vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen edellytyksenä nähdään ympäristö, joka tarjoaa mahdollisuuksia ja kannustimia ihmisten keskinäiseen tutustumiseen. Haastatteluissa vaihto-opiskelijat nostivat esiin keinoja, joilla oppilaitokset voivat edistää ystävyyssuhteiden syntymistä opiskelijavaihdossa. Lähtöoppilaitoksen rooli koettiin tutkimustulosten mukaan pienenä, kun taas vaihto-oppilaitoksella nähtiin olevan enemmän vaikutusmahdollisuuksia ystävyyssuhteiden syntymisen rohkaisussa.

 

Vaihto-opiskelijoiden käsitysten mukaan lähtöoppilaitos voi kuitenkin jossain määrin rohkaista ystävyyssuhteiden syntymistä. Lähtöoppilaitos voi esimerkiksi tuoda esiin aikaisempien vaihto-opiskelijoiden kokemuksia muun muassa sosiaalisessa mediassa. Vaihto-opiskelijat ehdottivat, että samaan kohteeseen lähtevät vaihto-opiskelijat voidaan saattaa yhteen ennen opiskelijavaihdon alkua. Näin vaihto-opiskelijalla olisi jo etukäteen ystävä tai ystäviä, jotka toisivat turvaa uuteen ympäristöön saapuessa. Lähtöoppilaitoksen ja vaihto-oppilaitoksen välinen yhteistyö nähtiin myös yhtenä mahdollisuutena edesauttaa ystävyyssuhteiden syntymistä ja uuteen paikkaan sopeutumista.

 

Fyysinen läheisyys on avainasemassa ystävyyssuhteiden syntymiselle. Vuorovaikutustilanteiden tarjoaminen tekee vuorovaikutuksesta helpompaa ja vaivattomampaa. Tämä antaa mahdollisuuden tutkia vuorovaikutuksen ylläpidon arvoa pidempään samalla tukien ystävyyssuhteiden luomista. Vaihto-oppilaitoksen toiminnassa erityisen tärkeänä koetiin sen järjestämät orientaatioviikot, tapahtumat ja muut aktiviteetit. Tapahtumat ja aktiviteetit tarjoavat mahdollisuuksia muihin tutustumiseen. Hyvä viestintä vaihto-oppilaitoksessa antaa vaihto-opiskelijoille informaatiota tapahtumista, joissa on mahdollista löytää uusia ystäviä. Vaihto-oppilaitoksen toiminnan jatkuvuus voi auttaa ystävyyssuhteiden luomista myös sellaisten kohdalla, jotka eivät käy ensimmäisissä tapahtumissa. Toiminnan tulisi olla sellaista, johon kaikkien olisi helppo tulla, ja sitä voitaisiin järjestää myös pienemmissä ryhmissä, jolloin muihin tutustuminen voisi olla helpompaa.

 

Vaihto-opiskelijat kokivat kouluympäristön ystävyyssuhteiden luomisen kannalta merkittävänä paikkana. Vaihto-oppilaitoksen toivottiin järjestävän opinnot lähiopiskeluina, ja niiden tulisi sisältää vuorovaikutteista toimintaa, kuten ryhmätöiden tekemistä. Myös kurssien opettajat voivat olla mukana toiminnan järjestämisessä, mikä mahdollisesti edistää ystävyyssuhteiden syntymistä. Oppilaitoksen opettajien toiminta myös kurssien ulkopuolella on tärkeää, sillä opettajat ovat tärkeitä sosiaalisia toimijoita, jotka auttavat vaihto-opiskelijoita integroitumaan oppilaitoksen kulttuuriin, lisäävät yhteenkuuluvuutta sekä toimivat sosiaalisena tukiverkostona. Paikallisten opiskelijoiden ja vaihto-opiskelijoiden väliset ystävyyssuhteet voivat hyödyttää vaihto-opiskelijoita esimerkiksi opiskelussa ja uuteen arkeen sopeutumisessa. Vaihto-opiskelijoiden ja paikallisten opiskelijoiden ryhmäyttämistä pidettiin keinona edesauttaa vaihto-opiskelijoiden integroimista osaksi paikallista opiskelijayhteisöä. Jos ryhmäyttävä toiminta järjestetään erikseen vaihto-opiskelijoille ja paikallisille opiskelijoille, he todennäköisesti myös pysyvät omissa ryhmissään.

 

Vaikka oppilaitokset voivat vaihto-opiskelijoiden mukaan edistää ystävyyssuhteiden syntymistä monin tavoin, opiskelijat korostivat, että ystävyyssuhteiden luominen vaatii ennen kaikkea omaa aktiivisuutta. Vastuu ystävyyssuhteiden muodostamisesta koetaan olevan myös vaihto-opiskelijoilla, sillä heidän käsitystensä mukaan oppilaitokset voivat vaikuttaa ystävyyssuhteiden syntymiseen vain vähän.  

 

Wilma Heikkinen

Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

 

Tämä blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaani “Kyllähän kaikki tuollainen vaihto luodaan yhdessä ja on yhteisöllinen kokemus mielestäni”: Vaihto-opiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia ystävyyssuhteista opiskelijavaihdon aikana.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...