Siirry pääsisältöön

Opiskelijoiden käsityksiä valmiuksistaan terveyskasvattajina

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014, 398) mukaan terveystieto on oppiaine, joka perustuu monitieteiseen tietopohjaan ja kuuluu jokaisen peruskoulun vuosiluokan opetussuunnitelmaan. Vuosiluokilla 1–6 terveystieto sisältyy ympäristöopin opetukseen. Vuosi-luokilla 7–9 terveystietoa opetetaan omana oppiaineenaan. Terveystiedon opetuksen tavoitteena on kehittää oppilaiden monipuolista terveysosaamista. Sen perustana on elämän arvostaminen sekä ihmisoikeuksien mukainen, arvokas elämä. Terveyteen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä ilmiöitä käsitellään oppilaiden ikätasoon sopivalla tavalla eri terveysosaamisen osa-alueita tarkastellen.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä omista valmiuksistaan tulevina terveyskasvattajina ja sitä, miten he käsittävät opettajan roolin terveyskasvattajana. Lisäksi tavoitteenani oli selvittää, miten luokanopettajakoulutusta voitaisiin kehittää terveyskasvatuksen osalta. Tässä tutkimuksessa terveyskasvatus nähdään toimenpiteenä, jolla pyritään edistämään terveyteen liittyvää tietoisuutta ja osaamista. Käsitteellä ”valmius” tarkoitetaan kehittyvää ominaisuutta ja taitoa. Olen jakanut terveyskasvatuksen tarkasteltaviin aihealueisiin, joita ovat päihdekasvatus, seksuaalikasvatus, ravitsemus ja uni sekä liikuntakasvatus. Kiinnostukseni tutkittavaa aihetta kohtaan syntyi terveystiedon sivuainetta suorittaessani osana luokanopettajakoulutusta. Tulevana luokanopettajana pidän tärkeänä, että jokainen oppilas saa riittävät tiedot ja taidot integroituakseen osaksi hyvinvoivaa yhteiskuntaa.

Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opinto-oppaan 2024–2027 mukaan luokanopettajan opintoihin sisältyy 1,5 opintopistettä terveystietoa osana perusopetuksessa opetettavien oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien sisältötiedon opintoja. Terveystietoa opetetaan vähiten monialaista opinnoista. (Lapin yliopisto 2024.) Haastateltavat luokanopettajaopiskelijat ovat suorittaneet luokanopettajaopintojensa aikana vain yhden opintopisteen verran terveystietoa. Tämän vuoksi halusin selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat kokevat heidän valmiutensa tulevina terveyskasvattajina. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon osallistui kuusi maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijaa Lapin yliopistosta. Aineisto on kerätty teemahaastattelulla ja analysoitu hyödyntäen teemoittelua.

Luokanopettajaopiskelijat kokivat valmiuksiinsa vaikuttavan eri tekijöitä, jotka olen luokitellut opettajasta riippuvaisiksi, sisäisiksi tekijöiksi sekä ulkopuolelta vaikuttaviksi, ulkoisiksi teki-jöiksi. Sisäisiä tekijöitä olivat opettajan tietotaito ja osaaminen, motivaatio ja asenteet, oma esimerkki sekä kokemukset. Ulkoisia tekijöitä olivat tulevaisuuteen panostaminen, aiheen ajankohtaisuus sekä luokanopettajakoulutuksen tarjoama konkretia ja lähestymistavat.

Terveyskasvatus nähtiin hyvin tärkeänä tulevaisuuteen panostuksena. Luokanopettajaopiskelijat näkivät opettajan roolin merkittävänä osana terveyskasvatusta. Muun muassa opettajan näyt-tämä esimerkki nähtiin tärkeänä osana erityisesti ruoka- ja ravitsemuskasvatusta. Luokanopettajaopiskelijat kokivat tarvitsevansa enemmän tietoa ja konkreettisia menetelmiä terveyskasvatukseen, erityisesti päihde- ja pelikasvatusta sekä seksuaalikasvatusta varten. Puheeksi ottaminen ja ikätason huomiointi nähtiin suurimpana haasteena usealla terveyskasvatuksen osa-alueella. Liikuntakasvatus nähtiin vahvimpana osa-alueena, sillä opiskelijat kokivat saaneensa siihen kattavaa osaamista luokanopettajakoulutuksensa aikana. Seksuaalikasvatusta kohtaan koettiin korkeaa motivaatiota, mutta se nähtiin haasteena muun muassa koetun koulutuksen puutteellisuuden ja omien negatiivisten peruskoulukokemusten vuoksi.

Opiskelijoiden mukaan luokanopettajakoulutukseen tulisi lisätä terveyskasvatusta merkittävästi, jotta sen eri osa-alueet voitaisiin huomioida monipuolisesti ja kattavasti. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti siihen, miten terveyskasvatuksen osa-alueita lähestytään sensitiivisesti lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Opiskelijat kokivat, että terveyskasvatuksella voidaan vaikuttaa siihen, miten tulevaisuudessa yhteiskuntaan integroidutaan. Jää nähtäväksi, millainen rooli koulujen tarjoamalla terveyskasvatuksella tulee tulevaisuudessa olemaan.

Elina Hänninen

Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan "Opettajaopiskelijoiden käsityksiä valmiuksistaan terveyskasvattajina".

Lähteet:

Lapin yliopisto. (2024). Kasvatustieteen tiedekunnan opinto-opas 2024–2027. Saatavilla www-muodossa: https://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=77a8475f-1657-4a48-8ecf-0f6a42ec5663

Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetus-hallitus. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...