Siirry pääsisältöön

Luokanopettajien työhyvinvointi

Luokanopettajien työhyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää luokanopettajan itsensä sekä oppilaiden kannalta. Luokanopettajien työhyvinvointi on yhteydessä oppilaiden hyvinvointiin, opetuksen laatuun ja oppimistuloksiin. Lisäksi luokanopettajien työhyvinvoinnin avulla voidaan varmistaa tasa-arvoista oppimista ja tulevaisuutta. Nykyisen opetussuunnitelman myötä tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet opettajien työhyvinvointiin. Esimerkiksi työstressi, huolien määrä, heikentynyt koettu terveys sekä unihäiriöt ovat lisääntyneet viime vuosien aikana. Toisaalta opetussuunnitelman myötä tapahtuneet muutokset eivät ole ainoita opettajien työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, vaan myös esimerkiksi oppilailla on merkittävä vaikutus opettajien työhyvinvointiin. (Kauppi ym. 2022.)

Työhyvinvoinnin määrittely on haasteellista, sillä työhyvinvoinnille ei olemassa tarkkaa määritelmää ja työhyvinvointia voi tarkastella useasta eri näkökulmasta (Laine 2013). Työhyvinvoinnin voi kuitenkin määritellä subjektiivisena kokemuksena ja hyvinvoinnin tilana (Laine 2013; Marjala 2009). Työhyvinvointi on yhteydessä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (Marjala 2009). Myös hyvinvoinnin määrittely voi olla haasteellista, sillä sille ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää ja määritelmät ovat jatkuvassa muutoksessa (Allardt 1976). Maailmanterveysjärjestö määrittelee hyvinvoinnin terveyden kautta ja näkee sen täydellisenä sosiaalisen, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tilana (WHO 2021). Toisaalta 1970-luvulla Allardt (1976) määritteli hyvinvoinnin tilana, jossa ihminen kykenee täyttämään omat perustarpeensa.

Tarkastelimme Pro gradu -tutkielmassamme luokanopettajien työhyvinvointia. Selvitimme miten luokanopettajat määrittelevät työhyvinvointia, ja mistä he näkevät sen koostuvan. Tutkimme myös, miten luokanopettajien työhyvinvointia voidaan edistää. Keskityimme luokanopettajien omiin näkemyksiin työhyvinvoinnin edistämisestä sekä siihen, miten ulkopuoliset tahot voivat edistää luokanopettajien työhyvinvointia. Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella ja se on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Valitsimme aiheen, koska koemme sen tulevina luokanopettajina tärkeäksi. Koemme myös, että työhyvinvoinnin tutkimisessa olisi tärkeä keskittyä löytämään keinoja, joilla työhyvinvointia voidaan tukea ja edistää.

Tutkimuksemme mukaan luokanopettajat määrittelevät työhyvinvoinnin työssä viihtymisen ja työssä jaksamisen kautta. Työssä viihtymiseen liittyvät vahvasti tyytyväisyys työhön, työn mielekkyys ja työhön liittyvät positiiviset tunteet. Työhyvinvointia kuvataan myös jaksamisen kautta. Luokanopettajat näkevät työhyvinvoinnin jaksamisena sekä työssä että vapaa-ajalla. Työhyvinvointi koostuu luokanopettajien mukaan työympäristöstä, yhteistyöstä ja omasta toiminnasta. Työympäristöön kuuluvat muun muassa fyysiset tilat, laitteet ja työvälineet, jotka liittyvät työhyvinvointiin. Myös yhteistyö kollegoiden, esihenkilöiden sekä oppilaiden ja huoltajien kanssa liittyvät työhyvinvointiin. Lisäksi luokanopettajan oma toiminta, kuten ammatillinen kehittyminen ja oman toiminnan reflektoiminen liittyvät luokanopettajien työhyvinvointiin.

Tutkimuksemme mukaan luokanopettajien työhyvinvointia voidaan edistää viiden teeman kautta, jotka ovat päätöksenteko, johtajuus, sosiaaliset suhteet, työelämätaidot ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Päätöksenteossa keskiössä ovat resurssit, koulutukset ja työn kehittäminen. Esihenkilön tuki, johtajuuteen liittyvät piirteet sekä johtajan rooli työympäristössä ovat merkittäviä työhyvinvoinnin edistämisen kannalta. Myös työpaikan ja vapaa-ajan sosiaaliset suhteet vaikuttavat työhyvinvoinnin edistämisen. Näiden lisäksi luokanopettajien omilla työelämätaidoilla sekä kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla, kuten liikunnalla ja levolla voidaan edistää luokanopettajien työhyvinvointia. Tutkimuksemme korostaa, että luokanopettajien työhyvinvointia voivat edistää niin opettajat itse kuin muut ulkopuoliset tahot, kuten esihenkilö ja kunta. Koska luokanopettajien työhyvinvointi vaikuttaa laajasti sekä itse opettajaan että kouluyhteisöön, on luokanopettajien työhyvinvoinnin ymmärtäminen ja edistäminen tärkeää.

 

Veera Liukkonen & Katariina Niemelä

Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu Pro gradu -tutkielmaan ”Luokanopettajien näkemyksiä työhyvinvoinnista ja sen edistämisestä”.

 

Lähteet

Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuudet. Porvoo: WSOY.

Kauppi, M., Vesa, S., Kurki, A-L., Olin, N., Aalto, V. & Ervasti, J. 2022. Opettajat muuttuvassa koulumaailmassa. Opettajien työhyvinvoinnin kehitys opetussuunnitelmauudistuksen aikana. Helsinki: Työterveyslaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-994-5 (Luettu 11.3.2025)

Laine, P. 2013. Työhyvinvoinnin kehittäminen. Hyvän kehittämisen reunaehtoja tutkimassa. Väitöskirja. Turun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5570-1 (Luettu 9.9.2024)

Marjala, P. 2009. Työhyvinvoinnin kokemukset kertomuksellisina prosesseina - narratiivinen arviointitutkimus. Väitöskirja. Oulun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:9789514290244 (Luettu 10.9.2024)

World Health Organization (WHO) 2021. Towards developing WHO´s agenda on well-being. https://iris.who.int/handle/10665/350123 (Luettu 7.10.2024)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...