”---kyllä mä sen tiedän, että niinku iso muutos on ollut. Mä en tiedä sitten millainen olisi ollut se toinen reitti, varmaan linnaan.”
-entinen JOPO-oppilas
Tämä sitaatti yhdeltä tutkimukseni osallistujalta
kiteyttää, millaisia muutoksia joustava perusopetus voi saada aikaan
syrjäytymisvaarassa olevien nuorten elämässä. Gradussani tutkin, miten
JOPO-luokka on vaikuttanut haastattelemieni nuorten aikuisten elämänkulkuun. JOPO tarkoittaa joustavaa
perusopetusta, josta tässä kirjoituksessa käytetään vakiintunutta nimitystä
JOPO. JOPO-toiminnan tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä
ja turvata peruskoulun päättötodistuksen saaminen. Pitkän tähtäimen tavoitteena
JOPO-toiminnalla on kiinnittää oppilaita opiskeluun ja työelämään myös
peruskoulun jälkeen. Onnistuuko JOPO tehtävässään?
Haastattelemieni
nuorten aikuisten elämässä useat syrjäytymisen riskitekijät olivat toteutuneet jo
yläkouluiässä. Koulutyöskentelyyn ei yksinkertaisesti jäänyt voimavaroja, kun
arkea kuormittivat esimerkiksi päihteet, mielenterveysongelmat, väkivalta,
jatkuvat konfliktit koulussa, kiusaaminen ja/tai ongelmat kotona. Osan kohdalla
tilanne oli mennyt niin vaikeaksi, että koulusta oli jääty pois lähes kokonaan.
Kouluakäymättömyys ja koulupudokkuus ovat merkittäviä
syrjäytymisen riskitekijöitä. Kouluakäymättömyys nostaa riskiä esimerkiksi
päihteidenkäytölle, psykiatrisille häiriöille ja matalalle tulotasolle.
Vaikeuksien myötä nuoret kulkeutuivat kukin omaa
reittiään JOPO-luokalle, josta tulikin käännekohta. Pieni ryhmäkoko,
toiminnalliset opetusmenetelmät, työpaikkaoppimisjaksot ja tiivis yhteistyö välittävien
aikuisten kanssa tarjosivat nuorille mahdollisuuden nähdä itsensä uudessa
valossa. Yksi haastateltava kuvaili tunteneensa, että yhteiskunta suhtautuu
JOPOn nuoriin niin, ettei heillä ole toivoa, menetettyinä tapauksina. Silti
juuri JOPOlla toivo alkoi olla osa arkea. Kun nuoret alkoivat saada JOPO-luokan
toiminnassa hyvää palautetta ja onnistumisen kokemuksia, niillä oli nuorten
elämänkulkua suuntaava merkitys. Nuoret alkoivat uskoa itseensä, omiin
kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa.
Tutkimuksessani hyödynsin Jack Mezirowin (1997) transformatiivisen
oppimisen teoriaa, joka auttaa ymmärtämään, miten perustavanlaatuinen muutos
yksilön käsityksissä itsestään on mahdollinen. Syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla on usein
erittäin kielteisiä käsityksiä omista kyvyistään. Nämä käsitykset syntyvät
aikaisempien kokemusten ja vuorovaikutustilanteiden pohjalta. Nuoren kielteiset
käsitykset itsestään ovat usein yhteydessä matalaan motivaatioon. Heikko
motivoituminen taas vaikuttaa siihen, millaisia elämänvalintoja nuori tekee. Nuoruudessa
tehdyt valinnat suuntaavat elämänkulkua voimakkaasti. Jos nuori ei vaikeuksien
takia saa peruskoulua päätökseen tai ei pääse kiinni opintoihin toisella
asteella, voi opintojen keskeytyminen näkyä hänen tulevaisuuden
hyvinvoinnissaan monin tavoin.
Tutkimukseni osoittaa, että holistinen lähestymistapa,
jossa huomioidaan nuoren elämäntilanne kokonaisvaltaisesti, on avainasemassa
syrjäytymisen ehkäisyssä. Pelkkä akateemisiin taitoihin keskittyminen ei riitä,
vaan nuori tarvitsee tukea myös tunnetaitoihin ja elämänhallintaan. Akateemisia
taitoja on mahdollista kehittää, kun muu tuki on riittävää.
Haastattelemistani JOPO-luokalla opiskelleista nuorista
monet ovat löytäneet paikkansa yhteiskunnassa, vaikka yläkouluaikana
tulevaisuus näytti epävarmalta. Tutkimukseni perusteella voidaankin sanoa, että
joustava perusopetus on yhteiskunnallisesti vaikuttava interventio, joka
parhaimmillaan kääntää nuoren elämän suunnan kohti koulutususkoa ja aktiivista
kansalaisuutta.
Merja Paanila,
Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden
tiedekunta, Yhdenvertaisuuden ja jatkuvan oppimisen koulutusohjelma.
Blogikirjoitus
perustuu pro gradu -tutkielmaani “En tiiä missä olisin ilman JOPOa” - JOPO-luokka aikuisten,
entisten oppilaiden kokemuksissa.
LÄHTEET
Mezirow, J. (1997). Transformative Learning:
Theory to Practice. New directions for adult and continuing education, 1997(74), 5-12. https://doi.org/10.1002/ace.7401
Kommentit
Lähetä kommentti