Siirry pääsisältöön

Vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät kouluarjessa

Saavutettavuus nousee esille useissa keskusteluissa ja yleensä sitä mietitään fyysisen saavutettavuuden kannalta. Yhtä tärkeää on kuitenkin huomioida sosiaalinen saavutettavuus. Koulussa saavutettavuus on hyvä huomioida erilaisten vaihtoehtoisten kommunikaatiomenetelmien käyttämisenä sekä luokkahuoneen ja muiden tilojen muokkaamisena tarpeen mukaan.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani opettajien kokemuksia vaihtoehtoisten kommunikaatiomenetelmien käyttämisestä. AAC-menetelmät (Augmentative and Alternative Communication) ovat puhetta tukevia tai korvaavia menetelmiä ja näistä tutkimuksessani tarkastellaan kuvien, viittomien, kommunikaatiotaulujen ja -kansioiden sekä pistekirjoituksen käyttöä. Lähdin tutkimaan aihetta ensisijaisesti siksi, että olen kiinnostunut viittomakielestä ja muista kommunikaatiomenetelmistä ja niiden tuomista mahdollisuuksista. Lisäksi nykyään puhutaan paljon inkluusiosta, joten erilaisten kommunikaatiomenetelmien käyttäminen perusopetuksen luokissa on koko ajan yleisempää. Tulevana luokanopettajana pidän tärkeänä sitä, että jokaisella oppilaalla on tasavertainen mahdollisuus oppimiseen sekä koulupäivän aikana tapahtuviin sosiaalisiin kohtaamisiin. Inkluusio vaatii paljon resursseja, sillä opettaja voi joutua opiskelemaan useita erilaisia kommunikaatiokeinoja riippuen siitä, millaista tarvetta oman luokan oppilaiden kanssa ilmenee. Lakkala (2008) muistuttaa, että esimerkiksi kuvien käyttäminen on hyödyllistä kaikille oppilaille, sillä ne selkeyttävät päivänrakennetta sekä auttavat muistamaan missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto hankittiin kyselylomakkeen avulla keväällä 2024. Lomake jaettiin useampaan sosiaalisen median ryhmään ja vastauksia saatiin 16. Vastaajien joukossa oli luokanopettajia, erityisluokanopettajia ja erityisopettajia. Aineisto analysoitiin fenomenografisella menetelmällä.

Pollarin pro gradu -tutkielmassa (2011) oli noussut esille huoli siitä, että miten kommunikaatiota tuetaan sosiaalisissa tilanteissa. Omassa tutkimuksessanikin pohdittiin esimerkiksi välitunneilla tapahtuvia kommunikaatiotilanteita, mutta samalla esiin nousi lasten vastaanottavaisuus, vaikka yhteistä kommunikaatiomenetelmää ei olisikaan. Resurssit vaikuttavat siihen, millaisia mahdollisuuksia opettajilla ja muilla koulun työntekijöillä on käyttää tarvittavia vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä ja sitä kautta tukea myös oppilaiden välistä kommunikaatiota.

Tutkimuksessani ilmeni koulunkäynninohjaajan tärkeys luokassa, jossa on vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä käyttävä oppilas. Koulunkäynninohjaajan paikalla oleminen mahdollistaa sen, että vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä käyttävä oppilas saa ohjeistuksen samanaikaisesti luokkakavereiden kanssa. Opettajan työskennellessä yksin vaihtoehtoisilla kommunikaatiomenetelmillä kommunikoivien oppilaiden tiedonsaanti viivästyy. Tutkimukseni mukaan opettajilla on vaihtelevia kokemuksia vaihtoehtoisten kommunikaatiomenetelmien käyttämisestä. Parhaimmillaan yhteistyö kodin kanssa toimii hyvin ja opettaja saa tarvittavaa tukea ja apua työpaikan lisäksi kodilta. Toisaalta taas osa koki, että kodit eivät ole halukkaita tekemään yhteistyötä, eivätkä he esimerkiksi ylläpidä lapsen koulussa käyttämää kommunikaatiomenetelmää kotona, joten kommunikaatiomenetelmän käyttämisen oppiminen on lapselle haastavaa. Kommunikaatiokeinojen käyttöönottaminen on sujunut vaihtelevasti. Käyttöönottamisen negatiivinen kokemus on johtunut yleensä siitä, että tukea ei ole saatu tarpeeksi. Koulutuksen ja kokemuksen koettiin tuoneen lisävarmuutta kommunikaatiomenetelmien käyttämiseen.

Janita Rapo, Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajan maisteriohjelma, kestävyys- ja luontokasvatus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät kouluarjessa. Fenomenografinen tutkimus ala-asteen opettajien kokemuksista”.

Lähteet:

Pollari A. 2011. AAC:n käyttö opetus- ja ohjaustilanteissa. Laadullinen tapaustutkimus AAC:n käytöstä integroidussa päiväkotiryhmässä. Erityispedagogiikanpro gradu –tutkielma, Kasvatustieteiden laitos Jyväskylän yliopisto. luettavissa: https://jyx.jyu.fi/jyx/Re cord/jyx_123456789_26640

Lakkala S. 2008. Inklusiivinen opettajuus. Toimintatutkimus opettajankoulutuksessa. Lapin yliopisto. Luettavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61665/Lakkala_Suvi.pdf?sequence=1&isAllowed=

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...