Siirry pääsisältöön

Fyysisen kosketuksen merkitykset erityisluokanopettajan työssä – tutkittua mutta tuntematonta?

Kun pieni vauva syntyy, on se täysin riippuvainen kasvattajansa huolenpidosta ja fyysisestä läheisyydestä. Fyysinen kosketus on välttämätöntä lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle. (Field 2014; Moberg 2007.) Tyypillisesti kosketuksen muodot ovat helliä ja hoivaavia, joilla osoitetaan välittämistä, huolenpitoa ja läheisyyttä. Kosketuksen merkitykset ja muodot kuitenkin muuttuvat eri ikävaiheissa. Kasvava lapsi ja nuori ottaa askeleita kohti itsenäistymistä. Kosketus näkyy sosiaalisessa kanssakäymisessä ikätovereiden kanssa ja romanttisissa suhteissa (Suvilehto, Glerean, Dunbar, Hari & Nummenmaa 2015; Gallace & Spence 2010). Ympäröivä kulttuuri tuo omat vivahteensa esimerkiksi siihen, tervehditäänkö ystävää kätellen, halauksella, poskisuudelmilla tai ilman fyysistä kosketusta (Puppel & Rozpendowska 2021; Kinnunen 2013).

Kosketuksen merkitys ei kuitenkaan rajoitu vain lapsuuteen ja läheisiin ihmissuhteisiin, vaan se on osa ihmisten välistä vuorovaikutusta myös koulussa (Tainio, Heinonen & Karvonen 2023). Tästä näkökulmasta lähdin tarkastelemaan aihetta omassa tutkimuksessani. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten erityisluokanopettaja käyttää fyysistä kosketusta työssään ja millaisia merkityksiä se saa vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Syvennyin tarkastelemaan kosketuksen muotoja, opettajien perusteluista sen käytölle sekä tekijöitä, jotka ohjaavat kosketuksen käyttämistä koulumaailmassa. Tutkimukseni perustuu kuuden erityisluokanopettajan haastatteluihin, jotka analysoin teoriaohjaavan analyysin keinoin fenomenologis-hermeneuttisessa viitekehyksessä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kosketuksen merkitykset erityisopetuksessa jakautuvat kolmeen pääluokkaan: kasvatuksellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin merkityksiin. Kasvatuksellisessa mielessä kosketusta käytetään oppilaan ohjauksessa sekä palautteen antamisessa ja kannustamisessa. Sosiaalisesti kosketuksella voi olla merkittävä rooli esimerkiksi lohdutuksessa, toiminnanohjaamisessa tai huomion kiinnittämisessä haluttuun kohteeseen. Kulttuuriset merkitykset puolestaan määrittävät sitä, miten ja milloin kosketusta käytetään. Esimerkiksi opettajan sukupuoli, oppilaan ikä ja yleiset kulttuuriset normit vaikuttavat siihen, kuinka luonnollisena ja hyväksyttävänä kosketus nähdään.

Samalla kun kosketus on tärkeä osa erityisluokanopettajan työtä, sen käyttäminen vaatii herkkyyttä ja sen eettisen puolen tiedostamista. Kosketuksen on oltava aina harkittua ja oppilaan yksilöllisyyttä kunnioittavaa. Opettajankoulutuksessa aiheen käsittely voisi lisätä ymmärrystä kosketuksen tarkoituksenmukaisesta käyttämisestä oppilaan oppimisen ja vuorovaikutuksen tukemiseksi. 

Tutkimuksen tavoitteena oli tehdä kosketuksesta näkyvämpi ja ymmärrettävämpi ilmiö erityisopetuksessa. Kosketuksen merkityksen ymmärtäminen voi vahvistaa opettajien ammattitaitoa ja lisätä tietoisuutta vuorovaikutuksen eri ulottuvuuksista. Tämänkaltaisella tutkimuksella voidaan tehdä näkyväksi ilmiöitä, jotka usein jäävät huomaamatta – mutta jotka ovat olennaisia oppimisen ja kasvun kannalta.


Marielle Raappana, Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan maisteriohjelma, kestävyys- ja luontokasvatus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ””Se on luonnollinen osa meidän vuorovaikutusta.” Fyysisen kosketuksen merkitykset erityisluokanopettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa”.


Lähteet

Field, Tiffany 2014. Touch (Second edition.). Massachusetts: The MIT Press.

Gallace, A. & Spence, C. (2010). The science of interpersonal touch: An overview. Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 34(2), 246–259.

Kinnunen, T. (2013). Vahvat yksin, heikot sylityksin. Otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista. Juva: Bookwell Oy.

Uvnäs-Moberg, K. (2007). Rauhoittava kosketus. Oksitosiinin parantava vaikutus kehossa. Helsinki: WSOY.

Puppel, J., & Rozpendowska, A. (2021). Empathic and peacebuilding gestures: An analysis of greeting gestures across cultures. Scripta Neophilologica Posnaniensia, 21, 221–245. https://doi.org/10.14746/snp.2021.21.09

Suvilehto, J., Glerean, E., Dunbar, R., Hari, R. & Nummenmaa, L. (2015). Topography of social touching depends on emotional bonds between humans. Proceedings of the National Academy of Sciences, 112(45), Article 1519231112. https://doi.org/10.1073/pnas.1519231112

Tainio, L., Heinonen, M. & Karvonen, L. (Toim.). (2023). Koskettava koulu. Tallinna: Gaudeamus.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...