Siirry pääsisältöön

Nao-robotti suomalaisissa toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa – markkinointiväline vai innovatiivinen opetusmenetelmä?

Opetuksen digitaalisia menetelmiä ja oppimisen ympäristöjä on kehitetty viime vuosina määrätietoisesti perinteisten opetusmenetelmien rinnalle (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2023). Yksi digitaalisista välineistä ovat opetuksessa käytettävät robotit ja niihin liitettävät oppimissovellukset. Opetuksessa käytettäviä robotteja on monenlaisia ja niitä hyödynnetään eri kouluasteilla ympäri maailmaa monin eri tavoin (Veivo 2022; Randall 2019; Amirova & Rakhymbayeva & Yadollahi & Sandygulova & Johal 2021). Myös ammatillisessa koulutuksessa Suomessa hyödynnetään robotteja opetuksen tukena. Keskityin pro gradu -tutkielmassani erityisesti ihmiseltä muistuttavaan Nao-robottiin. Halusin selvittää, miten Nao-robotteja hyödynnetään suomalaisessa ammatillisen koulutuksen kontekstissa ja miten niitä hyödynnetään osana oppimisprosessia. Kiinnostus Nao-robotteihin ja tutkimusaiheeseen on herännyt työni kautta. Minulla on ollut mahdollisuus kehittää robottiavusteista opetusmenetelmää hyödyntäen Nao-robottia ja siihen liitettävää Elias Robot -sovellusta. Tätä opetusmenetelmää on käytetty vieraskielisten oppijoiden suomen kielen oppimisen tueksi.


Sitä, miten Nao-robotteja hyödynnetään ammatillisella toisella asteella Suomessa tai osana oppimisprosessia, ei ole tutkittu aiemmin. Pro gradu -tutkielma edustaa fenomenografista tapaustutkimusta, jossa tutkimuskohteena ovat Nao-robotteja käyttävien henkilöiden käsitykset ja kokemukset. Fenomenografinen tutkimussuuntaus valikoitui tutkimukseni lähestymistavaksi, koska sen avulla voidaan tutkittavasta ilmiöstä saada selville laadullisesti erilaisia käsityksiä ja kokemuksia (Niikko 2003). Tutkimusaineiston muodostivat tutkimushenkilöiden henkilökohtaiset teemahaastattelut. Tutkimukseen osallistui kymmenen suomalaisissa ammatillisissa oppilaitoksissa Nao-robottien kanssa työskentelevää henkilöä eri puolilta Suomea. Asetin tutkimukselle kaksi tutkimuskysymystä: 1. Miten Nao-robotteja hyödynnetään suomalaisissa ammatillisissa oppilaitoksissa Nao-robotteja käyttävien henkilöiden käsitysten ja kokemusten mukaan? sekä 2. Miten Nao-robottia hyödynnetään osana oppimisprosessia Nao-robotteja käyttävien henkilöiden käsitysten ja kokemusten mukaan? Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Nao-robotti, Elias Robot -sovellus sekä robottiavusteisen oppimisen taustalla olevat oppimiskäsitykset.

Tutkimuskysymyksiin vastattiin analysoimalla Nao-robotteja käyttävien henkilöiden kokemuksia ja käsityksiä. Analyysin pohjalta rakensin kuvauskategoriat, jotka muodostavat tutkimukseni tulokset. Nao-robotteja käyttävien henkilöiden käsitysten ja kokemusten mukaan Nao-robottia hyödynnettiin ammatillisissa oppilaitoksissa monin eri tavoin. Nao-robottia hyödynnettiin markkinointiin ja esittelyyn, opetukseen ja harjoitteluun, asiakaspalveluun ja luennointiin. Lisäksi Nao-robotti toimi viihdyttäjänä ja ohjaajana. Tutkimushenkilöiden käsitysten ja kokemusten mukaan Nao-robottia voidaan hyödyntää monin eri tavoin oppimisen tukena sekä oppimisprosessissa. Se voi toimia oppimisen ja vuorovaikutuksen tukijana sekä vaikuttaa myönteisesti oppijan tunteisiin ja motivaatioon. Nao-robotti voi osoittaa onnistumista palkitsemalla oppijan onnistumisen harjoituksen päätteeksi antamalla positiivista palautetta sanallisesti tai liikkeen avulla. Nao-robotteja käyttävien henkilöiden käsitysten ja kokemusten mukaan robottiavusteisessa oppimisessa kertaaminen on keskeinen tapa tukea oppijan oppimista.

Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että Nao-robottia voidaan hyödyntää opetuksessa monipuolisesti sekä innovatiivisesti. Nao-robotti voi tarjota oppijalle monenlaista tukea, oppimisen iloa ja kannustusta oppimiseen. Tutkimustulosten perusteella robottiavusteinen menetelmä sopii ikään katsomatta kaikille ammatillisen toisen asteen oppijoille.

Kati Susanna Kouri, Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta, yhdenvertaisuuden ja jatkuvan oppimisen maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro-gradu tutkielmaani ”Nao-robottien hyödyntäminen suomalaisissa ammatillisissa oppilaitoksissa – fenomenografinen tutkimus”

Kuva: Kati Susanna Kourin kuva-arkisto (2019)


Lähteet

Amirova, Aida & Rakhymbayeva, Nazerke & Yadollahi, Elmira & Sandygulova, Anara & Johal, Wafa. 2021. 10 Years of Human-NAO Interaction Research: A Scoping Review. Front. Robot. AI 8:744526. doi: 10.3389/frobt.2021.744526

Niikko, Anneli. 2003. Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Joensuu. Joensuun yliopisto.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2023. Kasvatuksen ja koulutuksen digitalisaation linjaukset 2027. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2023:17. Kasvatuksen ja koulutuksen digitalisaation linjaukset 2027 (valtioneuvosto.fi)

Randall, Natasha. 2019. A Survey of Robot-Assisted Language Learning (RALL). ACM Trans. Hum.-Robot Interact. 9, 1, Article 7 (December 2019), 36 pages. https://doi.org/10.1145/3345506

Veivo, Outi. 2022. Tehokas opettaja vai hauska lelu? – Sosiaaliset robotit kielten oppimisessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 13(1). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-helmikuu-2022/tehokas-opettaja-vai-hauska-lelu-sosiaaliset-robotit-kielten-oppimisessa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa.  Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutki...