Siirry pääsisältöön

Varhaiskasvatuksen opettajien odotukset ja työn arki

Varhaiskasvatuksen päätavoitteena on tukea lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia. Varhaiskasvattajan työ on moniulotteista, ja siinä yhdistyy sekä lasten että heidän perheidensä tukeminen. Rooli edellyttää jatkuvaa ammatillista kehittymistä, tiedonhallinnan ylläpitoa ja reflektiokykyä, mikä mahdollistaa työn arvioinnin ja kehittämisen käytännössä. Varhaiskasvatuksen opettajilta vaaditaan laajaa pedagogista osaamista, kuten tietämystä lapsen kehityksestä ja oppimisprosesseista sekä kykyä luoda yksilöllistä kasvua tukevia oppimisympäristöjä. He pyrkivät luomaan pohjan yhtenäiselle oppimispolulle ja hyödyntävät ajankohtaista tutkimustietoa kehittäessään toimintaansa. Pedagoginen asiantuntijuus ja eettisyys ovat varhaiskasvatuksen perusta, jotka mahdollistavat lasten fyysisten, sosiaalisten ja emotionaalisten tarpeiden monipuolisen tukemisen.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani yliopistosta valmistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien odotuksia ja kokemuksia työnkuvastaan. Haastatteluista välittyi vahvasti, että vaikka arki päiväkodissa ei täysin vastannut useamman haastateltavan odotuksia, ammatin myönteiset puolet nousivat monin paikoin esiin. He kuvasivat työn antavan mahdollisuuden kehittää itseään ammatillisesti ja löytää omia vahvuuksiaan esimerkiksi luovuudessa, vuorovaikutustaidoissa ja johtajuudessa.

Opiskeluvaiheessa varhaiskasvatuksen opettajan toimenkuva nähtiin ennen kaikkea pedagogisena tehtävänä. Haastateltavat kertoivat odottaneensa työn olevan suunnitelmallista kasvatustyötä, jossa keskiössä ovat lasten hyvinvointi ja kehitys. Opintojen aikana luotiin vahva perusta kasvatustyön teoreettiselle osaamiselle ja pedagogiselle suunnittelulle, mikä auttoi opiskelijoita hahmottamaan roolin merkityksellisyyden. Kun työelämään siirryttiin, moni huomasi toimen olevan monimuotoisempi kuin oli odottanut. Pedagogisen vastuun lisäksi arkeen kuuluivat hallinnolliset tehtävät, kuten kirjalliset työt ja yhteistyö eri tahojen kanssa.

Haastatteluissa kuvataan sitä, kuinka varhaiskasvatuksen opettajan roolissa oleminen on yhtä aikaa haastavaa ja palkitsevaa. Haasteet liittyvät erityisesti työmäärään, resurssien niukkuuteen ja ryhmäkokojen suuruuteen, jotka voivat vaikeuttaa pedagogisten tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi henkilöstövaje kuormittaa opettajia ja rajoittaa mahdollisuuksia keskittyä laadukkaaseen pedagogiikkaan. Myös yhteistyö perheiden ja monialaisen tiimin kanssa voi tuoda mukanaan odottamattomia tilanteita, jotka vaativat opettajilta vahvoja vuorovaikutus- ja johtamistaitoja.

Varhaiskasvatuksen opettajan tehtävän rikkaus on sen monipuolisuudessa. Haastateltavat nostivat esiin positiivisina asioina erityisesti työn palkitsevuuden – lasten kasvun ja oppimisen seuraamisen, merkitykselliset vuorovaikutustilanteet ja mahdollisuuden olla mukana luomassa positiivista oppimisympäristöä. Nämä tekijät toivat päiviin iloa ja motivaatiota. Myös työyhteisön tuki ja yhteistyö näyttäytyivät tärkeinä voimavaroina.

On olennaista tukea opettajia tarjoamalla riittävästi resursseja, mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen ja käytännönläheistä koulutusta, jotta he voivat jatkossakin tehdä työtään motivoituneesti ja täydessä potentiaalissaan. Haasteista huolimatta varhaiskasvatuksen opettajat tunnistavat roolinsa tärkeyden ja arvostavat mahdollisuutta vaikuttaa lasten elämään. Arjen haasteet voivat parhaimmillaan tarjota mahdollisuuden kehittyä entistä osaavammaksi ja taitavammaksi ammattilaiseksi. Haastattelujen perusteella piirtyy kuva siitä, että alalle hakeutuu vahvalla motivaatiolla varustettuja ihmisiä, joille lasten hyvinvoinnin edistäminen on sydämen asia. Kun opettajat voivat hyvin, siitä hyötyvät lopulta kaikki: lapset, perheet ja koko yhteiskunta.

Mimosa Matikainen, 

Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustiede 

Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaani ”Varhaiskasvatuksen opettajien työtä koskevat odotukset. Opettajien kokemuksia työnkuvastaan.”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...