Varhaiskasvatuksen päätavoitteena on tukea lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia. Varhaiskasvattajan työ on moniulotteista, ja siinä yhdistyy sekä lasten että heidän perheidensä tukeminen. Rooli edellyttää jatkuvaa ammatillista kehittymistä, tiedonhallinnan ylläpitoa ja reflektiokykyä, mikä mahdollistaa työn arvioinnin ja kehittämisen käytännössä. Varhaiskasvatuksen opettajilta vaaditaan laajaa pedagogista osaamista, kuten tietämystä lapsen kehityksestä ja oppimisprosesseista sekä kykyä luoda yksilöllistä kasvua tukevia oppimisympäristöjä. He pyrkivät luomaan pohjan yhtenäiselle oppimispolulle ja hyödyntävät ajankohtaista tutkimustietoa kehittäessään toimintaansa. Pedagoginen asiantuntijuus ja eettisyys ovat varhaiskasvatuksen perusta, jotka mahdollistavat lasten fyysisten, sosiaalisten ja emotionaalisten tarpeiden monipuolisen tukemisen.
Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani yliopistosta valmistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien odotuksia ja kokemuksia työnkuvastaan. Haastatteluista välittyi vahvasti, että vaikka arki päiväkodissa ei täysin vastannut useamman haastateltavan odotuksia, ammatin myönteiset puolet nousivat monin paikoin esiin. He kuvasivat työn antavan mahdollisuuden kehittää itseään ammatillisesti ja löytää omia vahvuuksiaan esimerkiksi luovuudessa, vuorovaikutustaidoissa ja johtajuudessa.
Opiskeluvaiheessa varhaiskasvatuksen opettajan toimenkuva nähtiin ennen kaikkea pedagogisena tehtävänä. Haastateltavat kertoivat odottaneensa työn olevan suunnitelmallista kasvatustyötä, jossa keskiössä ovat lasten hyvinvointi ja kehitys. Opintojen aikana luotiin vahva perusta kasvatustyön teoreettiselle osaamiselle ja pedagogiselle suunnittelulle, mikä auttoi opiskelijoita hahmottamaan roolin merkityksellisyyden. Kun työelämään siirryttiin, moni huomasi toimen olevan monimuotoisempi kuin oli odottanut. Pedagogisen vastuun lisäksi arkeen kuuluivat hallinnolliset tehtävät, kuten kirjalliset työt ja yhteistyö eri tahojen kanssa.
Haastatteluissa kuvataan sitä, kuinka varhaiskasvatuksen opettajan roolissa oleminen on yhtä aikaa haastavaa ja palkitsevaa. Haasteet liittyvät erityisesti työmäärään, resurssien niukkuuteen ja ryhmäkokojen suuruuteen, jotka voivat vaikeuttaa pedagogisten tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi henkilöstövaje kuormittaa opettajia ja rajoittaa mahdollisuuksia keskittyä laadukkaaseen pedagogiikkaan. Myös yhteistyö perheiden ja monialaisen tiimin kanssa voi tuoda mukanaan odottamattomia tilanteita, jotka vaativat opettajilta vahvoja vuorovaikutus- ja johtamistaitoja.
Varhaiskasvatuksen opettajan tehtävän rikkaus on sen monipuolisuudessa. Haastateltavat nostivat esiin positiivisina asioina erityisesti työn palkitsevuuden – lasten kasvun ja oppimisen seuraamisen, merkitykselliset vuorovaikutustilanteet ja mahdollisuuden olla mukana luomassa positiivista oppimisympäristöä. Nämä tekijät toivat päiviin iloa ja motivaatiota. Myös työyhteisön tuki ja yhteistyö näyttäytyivät tärkeinä voimavaroina.
On olennaista tukea opettajia tarjoamalla riittävästi resursseja, mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen ja käytännönläheistä koulutusta, jotta he voivat jatkossakin tehdä työtään motivoituneesti ja täydessä potentiaalissaan. Haasteista huolimatta varhaiskasvatuksen opettajat tunnistavat roolinsa tärkeyden ja arvostavat mahdollisuutta vaikuttaa lasten elämään. Arjen haasteet voivat parhaimmillaan tarjota mahdollisuuden kehittyä entistä osaavammaksi ja taitavammaksi ammattilaiseksi. Haastattelujen perusteella piirtyy kuva siitä, että alalle hakeutuu vahvalla motivaatiolla varustettuja ihmisiä, joille lasten hyvinvoinnin edistäminen on sydämen asia. Kun opettajat voivat hyvin, siitä hyötyvät lopulta kaikki: lapset, perheet ja koko yhteiskunta.
Mimosa Matikainen,
Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustiede
Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaani ”Varhaiskasvatuksen opettajien työtä koskevat odotukset. Opettajien kokemuksia työnkuvastaan.”
Kommentit
Lähetä kommentti