Siirry pääsisältöön

Osaamisen kehittäminen: havaintoja vakuutusalan kentältä

Mikään ei ole yhtä pysyvää kuin muutos. Työelämäkään ei ole ollut koskaan staattinen tai muuttumaton, mutta muutostahti on viime vuosina kiihtynyt entisestään. Muutoksista on tullut entistä nopeampia ja työelämän tilanteista yhä epävarmempia. Teknologian kehitys, digitalisaatio ja asiakkaiden tarpeiden jatkuva muutos vaativat organisaatioilta ja yksilöiltä kykyä uudistua ja sopeutua. Aikamme työelämässä osaamisen kehittäminen on noussut yhdeksi keskeisistä teemoista, joka vaikuttaa niin yksilöiden kuin organisaatioiden menestykseen.  

Myös vakuutusala on ollut jo pitkään jatkuvassa murroksessa. Olen itse työskennellyt eräässä vakuutusyhtiössä opintojeni ohella usean vuoden ajan. Tutussa ympäristössä mielenkiintoisia tutkimusaiheita vilisi lukuisia, mutta lopulta valitsin osaamisen kehittämisen teeman. Tarkemmin päädyin tutkimuksessani selvittämään, millaisena tämän vakuutusyhtiön työntekijät käsittävät osaamisen kehittämisen. Osaamisen kehittämisen käsite on moninainen. Se näyttäytyy jatkuvan oppimisen toteuttamisen keinona, osana elinikäistä oppimista. Tutkimuksessani viittaan osaamisen kehittämisellä lähtökohtaisesti työssä tapahtuvaan osaamisen kehittämiseen. 

Tutkimukseni oli luonteeltaan fenomenografisen tutkimusotteen ohjaama laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu tapahtui haastatteluin Microsoft Teams:n välityksellä. Haastattelin tutkielmaani varten viittä työntekijää teemahaastatteluin. Aineiston analyysi tapahtui hyödyntäen fenomenografista lähestymistapaa, jonka pohjalta muodostin aineistosta kategoriat, kuvauskategoriat ja lopulta kategoria-avaruuden. 

Tutkimustuloksista muodostamani kuvauskategoriat ovat: osaamisen kehittäminen toimintana, yksilö osaamisensa kehittäjänä ja osaamisen kehittämisen luonne. Kuvauskategoriat edustavat käsitysten keskeisiä merkityksiä, jonka lisäksi tarkoitus on kuvata laadullisesti erilaisia tapoja kuvata ja ymmärtää ilmiötä. Tutkimushenkilöt kokivat, että kohdeorganisaatiossa osaamisen kehittäminen on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jota toteutetaan luonnollisena osana työn arkea. Osaamisen kehittäminen ei rajoitu erillisiin koulutustilaisuuksiin, vaan esimerkiksi jatkuva itsereflektio ja uusien työtaitojen omaksuminen kehittävät osaamista. Uutta omaksutaan työn lomassa ja tiedostamatta. Suunnitelmallisuuden rinnalla esiin nousi tasapuoliset mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen, jotka nähtiin motivaatiota tukevina ja tasalaatuista asiakaspalvelua mahdollistavana tekijänä. Luonteeltaan osaamisen kehittämistä kuvattiin myös ajallisesti moniulotteiseksi, moninaiseksi ja konstruktiiviseksi. Osaamisen kehittämisen ytimessä on yksilö itse. Yksilön rooli oman osaamisensa kehittämisessä on merkittävä; yksilön oma aktiivisuus ja kiinnostuneisuus näyttäytyvät tärkeinä Osaamisen kehittämistä kuvataan tapahtuvan vertaisten kanssa vastavuoroisesti niin työtovereilta apua saamalla kuin heitä auttamalla.  

Vaikka tutkimukseni ei ole tutkimusmenetelmän ja pienen otoksen vuoksi yleistettävissä laajemmin, kertovat tulokset osaamisen kehittämisen moninaisista merkityksistä ja tärkeydestä. Vakuutusalan kaltaisessa nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen eivät ole vain yksilön etu, vaan myös organisaation kilpailukyvyn elinehto. Pidänkin tärkeänä, että organisaatioissa nähtäisiin nämä osaamisen kehittämisen moninaiset merkitykset ja osaamisen kehittäminen yhä vahvemmin kilpailuetuna. On otettava huomioon, että osaamisen kehittäminen ei ole vain reagointia muutoksiin, vaan ennakoivaa toimintaa, jolla voidaan varmistaa tulevaisuuden menestystä. Osaamisen kehittämiseen panostamalla organisaatiot voivat pitää huolen siitä, että henkilöstö on osaavaa ja motivoitunutta sekä kykenee vastaamaan haasteisiin myös tulevaisuudessa. 


Lotta Romberg

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, aikuiskasvatustiede 


Blogikirjoitus pohjautuu pro gradu- tutkielmaan “Ei kukaan sulle tule tuomaan niitä asioita, jos ei itte ole aktiivinen – Työntekijöiden käsityksiä osaamisen kehittämisestä vakuutusalan organisaatiossa”.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...