Siirry pääsisältöön

Osaamisen kehittäminen: havaintoja vakuutusalan kentältä

Mikään ei ole yhtä pysyvää kuin muutos. Työelämäkään ei ole ollut koskaan staattinen tai muuttumaton, mutta muutostahti on viime vuosina kiihtynyt entisestään. Muutoksista on tullut entistä nopeampia ja työelämän tilanteista yhä epävarmempia. Teknologian kehitys, digitalisaatio ja asiakkaiden tarpeiden jatkuva muutos vaativat organisaatioilta ja yksilöiltä kykyä uudistua ja sopeutua. Aikamme työelämässä osaamisen kehittäminen on noussut yhdeksi keskeisistä teemoista, joka vaikuttaa niin yksilöiden kuin organisaatioiden menestykseen.  

Myös vakuutusala on ollut jo pitkään jatkuvassa murroksessa. Olen itse työskennellyt eräässä vakuutusyhtiössä opintojeni ohella usean vuoden ajan. Tutussa ympäristössä mielenkiintoisia tutkimusaiheita vilisi lukuisia, mutta lopulta valitsin osaamisen kehittämisen teeman. Tarkemmin päädyin tutkimuksessani selvittämään, millaisena tämän vakuutusyhtiön työntekijät käsittävät osaamisen kehittämisen. Osaamisen kehittämisen käsite on moninainen. Se näyttäytyy jatkuvan oppimisen toteuttamisen keinona, osana elinikäistä oppimista. Tutkimuksessani viittaan osaamisen kehittämisellä lähtökohtaisesti työssä tapahtuvaan osaamisen kehittämiseen. 

Tutkimukseni oli luonteeltaan fenomenografisen tutkimusotteen ohjaama laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu tapahtui haastatteluin Microsoft Teams:n välityksellä. Haastattelin tutkielmaani varten viittä työntekijää teemahaastatteluin. Aineiston analyysi tapahtui hyödyntäen fenomenografista lähestymistapaa, jonka pohjalta muodostin aineistosta kategoriat, kuvauskategoriat ja lopulta kategoria-avaruuden. 

Tutkimustuloksista muodostamani kuvauskategoriat ovat: osaamisen kehittäminen toimintana, yksilö osaamisensa kehittäjänä ja osaamisen kehittämisen luonne. Kuvauskategoriat edustavat käsitysten keskeisiä merkityksiä, jonka lisäksi tarkoitus on kuvata laadullisesti erilaisia tapoja kuvata ja ymmärtää ilmiötä. Tutkimushenkilöt kokivat, että kohdeorganisaatiossa osaamisen kehittäminen on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jota toteutetaan luonnollisena osana työn arkea. Osaamisen kehittäminen ei rajoitu erillisiin koulutustilaisuuksiin, vaan esimerkiksi jatkuva itsereflektio ja uusien työtaitojen omaksuminen kehittävät osaamista. Uutta omaksutaan työn lomassa ja tiedostamatta. Suunnitelmallisuuden rinnalla esiin nousi tasapuoliset mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen, jotka nähtiin motivaatiota tukevina ja tasalaatuista asiakaspalvelua mahdollistavana tekijänä. Luonteeltaan osaamisen kehittämistä kuvattiin myös ajallisesti moniulotteiseksi, moninaiseksi ja konstruktiiviseksi. Osaamisen kehittämisen ytimessä on yksilö itse. Yksilön rooli oman osaamisensa kehittämisessä on merkittävä; yksilön oma aktiivisuus ja kiinnostuneisuus näyttäytyvät tärkeinä Osaamisen kehittämistä kuvataan tapahtuvan vertaisten kanssa vastavuoroisesti niin työtovereilta apua saamalla kuin heitä auttamalla.  

Vaikka tutkimukseni ei ole tutkimusmenetelmän ja pienen otoksen vuoksi yleistettävissä laajemmin, kertovat tulokset osaamisen kehittämisen moninaisista merkityksistä ja tärkeydestä. Vakuutusalan kaltaisessa nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen eivät ole vain yksilön etu, vaan myös organisaation kilpailukyvyn elinehto. Pidänkin tärkeänä, että organisaatioissa nähtäisiin nämä osaamisen kehittämisen moninaiset merkitykset ja osaamisen kehittäminen yhä vahvemmin kilpailuetuna. On otettava huomioon, että osaamisen kehittäminen ei ole vain reagointia muutoksiin, vaan ennakoivaa toimintaa, jolla voidaan varmistaa tulevaisuuden menestystä. Osaamisen kehittämiseen panostamalla organisaatiot voivat pitää huolen siitä, että henkilöstö on osaavaa ja motivoitunutta sekä kykenee vastaamaan haasteisiin myös tulevaisuudessa. 


Lotta Romberg

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, aikuiskasvatustiede 


Blogikirjoitus pohjautuu pro gradu- tutkielmaan “Ei kukaan sulle tule tuomaan niitä asioita, jos ei itte ole aktiivinen – Työntekijöiden käsityksiä osaamisen kehittämisestä vakuutusalan organisaatiossa”.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa.  Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutki...