Työhyvinvointi yhteisopettajuudessa

Teimme pro gradu -tutkielman opettajien työhyvinvoinnista yhteisopettajuudessa. Tutkimuksen kautta halusimme saada selville yhteisopettajuutta tekevien opettajien kokemuksia työhyvinvoinnista yhteisopettajuudessa. Tutkimuksen kannalta koimme oleelliseksi selvittää sen, mitä yhteisopettajuuden malleja opettajat käyttävät tai ovat käyttäneet. Haastatteluista saimme selville myös sen, millaiset toimintatavat ja tekijät lisäävät työhyvinvointia ja mitkä puolestaan eivät. Tutkimuksen kannalta koimme tärkeäksi kysyä ja kirjoittaa auki sen, mitä yhteisopettajuus ja työhyvinvointi tarkoittavat haastateltaville eli tutkimuksen kohdehenkilöille. Määritelmien avaaminen oli olennaista koko tutkimuksen kannalta, koska se vaikutti aineiston analysoimiseen. 

Innostuimme tutkimaan tätä aihetta kuultujen ja omien kokemusten johdattelemana. Lisäksi yleinen puhe opettajien kuormittuneisuudesta vaikutti ajatukseemme lähteä tutkimaan aihetta. Aiheeksi valitsimme yhteisopettajuuden, sillä halusimme kuulla kokemuksia siitä, tuoko tämä työtapa jotain etuja tai haittoja sitä toteuttavien opettajien työhyvinvointiin. Tämän tutkimuksen tulokset antavat tietoa työhyvinvoinnin tilasta yhteisopettajuudessa niin yhteisopetuksessa työskenteleville opettajille, yksin opetettaville opettajille, rehtoreille ja opettajaopiskelijoille. Tutkimuksen tulokset voivat rohkaista opettajia kokeilemaan yhteisopetusta työmuotona.

Teoreettinen viitekehys muodostuu tässä tutkimuksessa yhteisopettajuudesta ja työhyvinvoinnista. Kun puhumme tutkimuksessamme yhteisopettajuudesta, tarkoitamme yhdenvertaista yhteistyötä kahden tai useamman opettajan välillä. Yhteistyöhön kuuluu oppilasryhmän opetuksen suunnittelu, toteutus sekä arviointi. Työhyvinvoinnin määritelmä on taas opettajien omakohtainen kokemus hyvinvoinnista työssä ja kaikissa siihen liittyvissä toimissa. Haastattelimme tutkimusta varten neljää opettajaa, jotka hyödyntävät yhteisopettajuutta. Halusimme saada kohdehenkilöiksi opettajia, jotka toimivat opettajina eri puolilla Suomea. Haastattelut suoritimme keväällä 2024. Osallistuimme kummatkin kaikkien opettajien haastatteluihin, jotka toteutettiin Teamsin kautta. Tutkimuksemme on laadullinen ja haastatteluissa hyödynsimme puolistrukturoitua teemahaastattelua. Mielestämme tähän tutkimukseen sopi parhaiten sisällönanalyysi analyysimenetelmäksi.  

Saatujen tulosten perusteella yhteisopetusta toteuttavien opettajien kokemus omasta työhyvinvoinnistaan on hyvä. Opettajat ovat lähteneet tekemään yhteisopettajuutta oman motivaation innoittamana, mikä vaikuttaa heidän kokemukseensa työhyvinvoinnin tilasta yhteisopettajuudessa. Yllättävää oli, miten suuri vaikutus koulun rehtorilla on opettajien kokemaan työhyvinvointiin. Haastatteluissa opettajat halusivat painottaa rehtorin roolia ja vastuuta opettajien työhyvinvoinnissa, vaikka he näkivätkin opettajalla itsellään olevan myös vastuuta siinä. Esiin nousi huoli siitä, onko rehtorien koulutus riittävä ja vastaako se sitä, millaista osaamista rehtoreilta vaaditaan. Yhteisopetuksen näkökulmasta työhyvinvointiin vaikuttavat myös opetustilat ja yhdenmukainen lukujärjestys, josta vastaa yleensä rehtori. Nämä ovat seikkoja, joihin opettajat eivät aina pysty itse vaikuttamaan, mutta ovat merkittävässä roolissa työmuodon mahdollistumisessa. 

Yhteisopettajuudessa työparin merkitys korostuu, kun töitä jaetaan ja tehdään paljon yhdessä. Yhteistyö sujuu parhaiten silloin, kun työparin henkilökemiat osuvat yhteen ja yhteistyön tekeminen on luontevaa ja sujuvaa. Tutkimukseen osallistuvilla opettajilla ei ollut negatiivisia kokemuksia työparien kanssa työskentelystä, mikä näkyy myös saaduissa tuloksissa. Yhteisopettajuus työmuotona siirtää vastuun yhdeltä opettajalta kahdelle tai useammalle, jolloin vastuuta pystyy jakamaan. Vastuun jakautumisen koettiin vähentävän työn kuormittavuutta ja edistävän kokemusta työhyvinvoinnista. Opettajat hyötyvät myös ammatillisesta kehittymisestä yhteisopetuksessa, sillä työpareilla on usein omat vahvuusalueensa ja erilaista tietotaitoa, mistä voi olla hyötyä työparille. 

Ilona Kangaskorte ja Wilhelmiina Liuksiala
Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan  "Työhyvinvointi yhteisopettajuudessa".