Varhaiskasvatuslain uudistus nosti inklusiivisen varhaiskasvatuksen periaatteet vahvemmin esille varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Varhaiskasvatuksen perusteet eivät kuitenkaan ohjeista sitä, miten inklusiivista varhaiskasvatusta tulisi toteuttaa niin, että lapset tuen tarpeistaan huolimatta saisivat inklusiivisen periaatteiden mukaista laadukasta hoitoa, kasvatusta ja tukea.
Inklusiivinen varhaiskasvatus on herättänyt paljon keskustelua varhaiskasvatuksen kentällä. Henkilöstöllä ei ole riittävästi tietoa, taitoa eikä resursseja siihen, miten inklusiivista varhaiskasvatusta tulisi toteuttaa. Tämän päivän varhaiskasvatusryhmissä on entistä enemmän tuen tarvitsevia lapsia, mikä näkyy henkilöstön sairauspoissaolojen määrässä ja alanvaihtona. Henkilöstö kokee tämänhetkisen varhaiskasvatustyön kuormittavana, kun ryhmässä on liian monta tukea tarvitsevaa lasta samanaikaisesti. Varhaiskasvatus on alana menettänyt kiinnostusta ja sen myötä pätevän henkilöstön saaminen on vaikeaa ja jopa sijaisia on vaikea saada eivätkä alan koulutuksetkaan vedä opiskelijoita niin kuin ennen.
Tarkastelen tutkielmassani, miten inklusiivista varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria voisi kehittää siten, että jokainen lapsi saisi laadukasta varhaiskasvatusta ja henkilöstön työhyvinvointi ja motivaatio saataisiin palautetuksi. Tulokseksi sain, että leikki, osallisuus, vuorovaikutus ja oppimisympäristö ovat avainasemassa. Tämä tulos ei sinänsä yllättänyt, vaan vahvisti työkokemuksiini perustuvaa näkemystäni siitä, miten inklusiivista varhaiskasvatusta tulisi kehittää.
Ehdotan, että varhaiskasvatuksen kehittämisen työkaluina hyödynnettäisiin Euroopan erityisopetuksen ja inklusiivisen opettamisen kehittämiskeskuksen laatimaa ekosysteemimallia sekä inklusiivisen varhaiskasvatuksen arviointiin tarkoitettua reflektointityökalua. Nämä työkalut yhdessä herättelevät arvioimaan inklusiivisen varhaiskasvatuksen toteutumista ja kehittämistarpeita.
Inklusiivinen varhaiskasvatus on jatkuva prosessi, joka elää lasten tarpeiden mukaan. Kun lähdetään suunnittelemaan ja kehittämään inklusiivista varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria, on syytä tarkastella ja arvioida, miten inklusiivinen varhaiskasvatus toteutuu ja miten se palvelisi vielä paremmin jokaisen lapsen tarpeita.
Inklusiivisen varhaiskasvatuksen arviointia voidaan tehdä herättelevillä kysymyksillä:
Kokeeko jokainen lapsi ja vanhempi olonsa tervetulleeksi? Onko päiväkotiin kaikkien hyvä tulla? Toteutuuko vuorovaikutus jokaisen lapsen kanssa päivittäin? Miten tuemme lasten välisen leikin toteutumista? Miten tuemme lasten leikkiin pääsyn ja onnistumisen tunteet? Tuleeko jokainen lapsi nähdyksi ja kuulluksi? Saavatko lapset olla mukana päätöksen teossa? Miten osallistamme lapset päätöksen tekoon? Ovatko leikkiympäristöt niin sisällä kuin ulkonakin kaikkien käytössä? Ovatko lelut kaikkien lasten saatavilla? Edistävätkö lelut ja materiaalit lasta omatoimisuuteen, luovuuteen ja tutkimiseen? Sallitaanko lapselle mahdollisuuksia keskustella ideoistaan, tunteistaan ja huolistaan? Miten tuemme erilaisuutta? Toteutuuko kielenoppijoiden vuorovaikutus ja kommunikointi? Hyödynnetäänkö lasten vahvuudet ja voimavarat sekä mieleinen tekeminen? Nämä kysymykset auttavat arvioimaan inklusiivisen toimintakulttuurin toteutumista.
Anne Pohjonen, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta. Kasvatustieteen maisteriohjelma.
Blogikirjoitus perustuu pro gradu- tutkielmaani ”Toimintakulttuurina inklusiivinen varhaiskasvatus”
Lähteet:
Böckerman, P. & Ilmakunnas, P. 2020. Työhyvinvointi kannattaa. Työolot, työtyytyväisyys ja tuotta-vuus. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/72162/digital_01_raportti_no5_2020.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Viitattu 17.11.2024.
European Agency. 2024. Sor special Needs and Inclusive Education. https://www.european-agency.org/resources/publications/inclusive-early-childhood-education-environment-self-reflection-tool.
Viitattu 17.11.2024.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2022. Kohti inklusiivista varhaiskasvatusta sekä esi- ja perusopetusta. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164421/OKM_2022_44.pdf.
Viitattu 17.11.2024.
Viitala, R. 2018.Inkluusio ja inklusiivinen varhaiskasvatus. Teoksessa. Pihlaja, P. & Viitala. R. (toim.)2018. Varhaiserityiskasvatus. Jyväskylä: PS-kustannus
Linkit:
Varhaiskasvatuksen ekosysteemimalli
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Inklusiivisen%20varhaiskasvatuksen%20ekosysteeminen%20malli%202024.pdf.
Reflektointityökalu varhaiskasvatuksen inklusiivisuuden arviointiin
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/reflektointityokalu_inklusiivisuuden_arviointiin_2019.pdf.
Kommentit
Lähetä kommentti