Oppimateriaalit ovat tärkeä osa koulumaailmaa ja niiden sisältämät piiloviestit voivat vaikuttaa oppilaiden käsityksiin maailmasta merkittävästi. Pro gradu -tutkielmassani tarkastellaan, miten sukupuoliroolit esitetään peruskoulun kolmasluokkalaisille suunnatussa Aarre 3 (2021) -uskonnon oppikirjassa. Erityisen huomion kohteena oli kirjan etiikkaa käsittelevä osuus ja sen kuvitus. Tutkimukseni tarjoaa näkökulmia siihen, millaisia malleja oppikirjat antavat sukupuolista ja miten ne tukevat tai haastavat tasa-arvon toteutumista. Tutkimukseni on ajankohtainen senkin vuoksi, että erityisesti vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa korostetaan sukupuolten tasa-arvon edistämistä.
Tutkimuksessa hyödynsin kuva-aineiston sisällönanalyysiä ja representaatioanalyysiä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että tarkastelin, millaisia sukupuolirooleja kuvat välittävät. Esitin kolme keskeistä tutkimuskysymystä: 1. Millaisia sukupuolia kolmannen luokan oppikirjassa esiintyy 2. Miten eri sukupuolia kuvataan oppikirjassa? 3. Miten sukupuolten esittämistä voitaisiin kehittää tutkimuksen tulosten perusteella? Näiden kysymysten avulla halusin selvittää, missä määrin oppikirjan kuvitus tukee tasa-arvoa ja millä tavalla sitä voisi parantaa.
Analyysini perusteella Aarre 3 -oppikirjan kuvituksessa sukupuoliroolit noudattavat pitkälti perinteisiä ja stereotyyppisiä malleja. Tytöt esitetään usein vastuullisina ja hoivaavina hahmoina, mikä näkyy esimerkiksi kuvissa, joissa he hoitavat eläimiä tai auttavat kotitöissä. Näiden kuvien viesti on kaksijakoinen: toisaalta ne vahvistavat feminiinisiä ihanteita lempeydestä, huolenpidosta ja tunnollisuudesta, mutta toisaalta niistä puuttuu usein tytön toiminnan itsenäisyys tai johtajuus.
Samalla tytöistä löytyy kuitenkin myös rohkeampia kuvauksia. Esimerkiksi urheilua harrastavat ja ryhmätilanteissa aktiiviset tytöt haastavat passiivisuuden ja kiltteyden stereotypioita. Erityisen kiinnostavia ovat kuvat, joissa tytöt ilmaisevat avoimesti pettymyksensä, vihansa tai muut voimakkaat tunteensa. Näitä tunteita ei perinteisesti yhdistetä tyttöihin.
Poikien kuvaukset oppikirjassa nojaavat vahvasti perinteiseen maskuliinisuuteen. Kuvissa pojat esiintyvät usein kilpailuhenkisinä, fyysisesti aktiivisina ja joskus jopa dominoivina hahmoina. Esimerkiksi urheiluun ja kouluympäristöihin sijoittuvat kuvat näyttävät pojat toiminnan keskiössä – joko johtajina tai tiukan kilpailun osapuolina. Näissä kuvissa pojat kantavat maskuliinisuuden odotuksia: heiltä odotetaan voittamista, itsensä ja asemansa puolustamista sekä fyysistä rohkeutta.
Stereotypioita rikkovat esimerkit, kuten poika keijumaisissa asusteissa tai epävarmalta näyttävä poika keskellä kuvaa, ovat kuitenkin merkityksellisiä. Ne tarjoavat vilauksen vaihtoehdoista, joissa maskuliinisuus ei ole pelkkää vahvuutta ja valtaa, vaan myös tilaa tunteille, epävarmuudelle ja luovuudelle.
Tutkimus tarjoaa hyödyllistä tietoa oppimateriaalien kehittämiseen ja opettajien tueksi, kun he pohtivat, miten tasa-arvoa voidaan edistää oppitunneilla. Oppikirjat eivät ole vain tietolähteitä – ne ovat myös arvojen ja asenteiden välittäjiä. Siksi niiden sisällöllä on merkitystä. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että oppikirjat eivät aina tue opetussuunnitelman tasa-arvotavoitteita. Parannettavaa löytyy erityisesti siinä, miten erilaisia rooleja ja mahdollisuuksia esitellään pojille ja tytöille. Oppikirjojen tulisi näyttää tytöille ja pojille laajempi kirjo erilaisia toiminnan ja käyttäytymisen mahdollisuuksia. Kuvien tulisi haastaa ja kyseenalaistaa vanhoja käsityksiä ja oppikirjojen tulisi heijastaa myös sukupuolen moninaisuutta sekä tuoda esiin, että kaikki oppilaat voivat toteuttaa erilaisia rooleja sukupuolestaan riippumatta.
Johanna Isopoussu, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettaja
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Sukupuolen representaatiot uskonnon oppikirjassa”.
Kommentit
Lähetä kommentti