Oppilaiden motivointi on yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä, mutta samalla yksi haastavimmista. Motivoitunut oppilas oppii paremmin, sitoutuu aktiivisesti ja kokee oppimisen mielekkääksi. Mutta mitä motivointi käytännössä tarkoittaa opettajan näkökulmasta? Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä oppilaiden motivoinnista. Tutkimus tuo esiin tulevien luokanopettajien ajatuksia siitä, miten oppilaiden motivointia voidaan tukea perusopetuksessa.
Tutkimuksessani nousi vahvasti esiin opettajan roolin merkitys. Opettaja toimii oppimisympäristön rakentajana, jonka positiivinen asenne, innostus ja luova pedagogiikka voivat vaikuttaa merkittävästi oppilaiden motivaatioon. Luokanopettajaopiskelijat korostivat erityisesti oppitunnin aloituksen tärkeyttä: hyvin suunniteltu ja innostava aloitus voi herättää oppilaiden mielenkiinnon ja luoda oppimiselle myönteisen pohjan. Lisäksi oppilaiden omien kiinnostuksen kohteiden ja kokemusten huomioiminen vahvistaa heidän sitoutumistaan oppitunneilla.
Motivoinnissa käytettävät menetelmät olivat moninaisia. Luokanopettajaopiskelijat nostivat esiin toiminnalliset tehtävät, pelilliset elementit, ryhmätyöt ja digitaaliset oppimisvälineet oppilaita innostavina keinoina. Esimerkiksi oppilaiden omiin arjen aiheisiin, kuten sosiaaliseen mediaan, liittyvät tehtävät herättivät kiinnostusta ja saivat oppilaat osallistumaan aktiivisesti. Monipuolisten opetusmenetelmien avulla oppitunneista voidaan tehdä vuorovaikutteisia ja merkityksellisiä, mikä tukee oppilaiden motivaatiota ja oppimista.
Motivointi ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista. Haasteita voivat aiheuttaa oppilaiden erilaiset tarpeet, tehtävien vaikeustaso tai oppilaiden kiinnostuksen puute. Luokanopettajaopiskelijat kertoivat esimerkiksi tilanteista, joissa oppilaat kokivat tehtävät liian haastaviksi. Ratkaisuna käytettiin tehtävien pilkkomista pienempiin osiin tai niiden yhdistämistä oppilaille läheisiin aiheisiin. Eriyttämisen ja joustavuuden merkitys korostuikin opiskelijoiden kokemuksissa, sillä ne auttavat huomioimaan oppilaiden erilaiset lähtökohdat ja taitotasot. Lisäksi tauottaminen ja kevyempien, oppilaiden kiinnostusta ylläpitävien tehtävien hyödyntäminen nähtiin tärkeiksi keinoiksi oppimisen edistämisessä.
Tutkimukseni mukaan luokanopettajankoulutus tarjoaa tärkeää teoreettista taustaa motivoinnin ymmärtämiseen, mutta käytännön opetusharjoittelut olivat opiskelijoille erityisen arvokkaita. Harjoittelujaksoilla he pääsivät kokeilemaan erilaisia motivointimenetelmiä ja saivat ohjaajilta palautetta, joka auttoi heitä kehittymään. Opettajaksi kasvaminen on jatkuva prosessi, ja harjoittelussa saatu kokemus auttaa opiskelijoita löytämään oman tapansa motivoida oppilaita. Tämän lisäksi luokanopettajaopiskelijoiden välinen vertaiskeskustelu tarjosi uusia näkökulmia ja tukiverkoston, jonka avulla he saattoivat kehittää pedagogista osaamistaan.
Motivointi on keskeinen osa opettajan työtä, ja se vaatii pedagogista joustavuutta, luovuutta ja kykyä kohdata oppilaat yksilöinä. Tutkimukseni tulokset korostavat, että motivoiva oppimisympäristö ei synny itsestään, vaan se vaatii suunnittelua, oppilaiden tarpeiden huomioimista ja jatkuvaa vuorovaikutusta. Tulevat opettajat voivat tutkimuksen pohjalta kehittää osaamistaan ja valmistautua luomaan oppimisympäristöjä, joissa jokainen oppilas voi kokea oppimisen mielekkääksi ja innostavaksi. Näin he voivat osaltaan tukea oppilaiden elinikäistä oppimisen iloa ja sitoutumista.
Hanna Loukusa, Lapin yliopisto
Kasvatustieteen tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan "Luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia oppilaiden motivoinnista oppitunnilla".
Kommentit
Lähetä kommentti