Varhennettu englannin kielenopetus leikillisestä näkökulmasta

Varhennettua kieltenopetusta on systemaattisesti toteutettu suomalaisissa peruskouluissa vuodesta 2020 lähtien. Kielenopetuksen varhentamista on perusteltu muun muassa herkkyyskausien näkökulmasta ja korostettu etenkin sitä, että ihmisellä on herkkyys oppia kieliä nuorena. Keskusteluun on nostettu myös taloudellinen näkökulma, sillä vieraan kielen osaaminen ja hyvä peruskielitaito luovat pohjan kansainvälistymiselle. (Skinnari & Sjöberg 2018.) Tulevaisuutta ajatellen useamman kielen hallitseminen ja hyvä kielitaito tuottavat monipuolisia, sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä sekä yhteiskunnallisella että yksilöllisellä tasolla. (Lightbown & Spada 2021). Hahl, Savijärvi ja Wallinheimo (2020) toteavat, että lasten innokkuus uutta kieltä kohtaan on suurta jo ensimmäiseltä luokalta lähtien, minkä vuoksi opetuksen tulisi tukea tätä motivaatiota ja tarjota siihen mielekkäitä virikkeitä. Mielekkäitä virikkeitä voivat olla esimerkiksi opetuksen leikilliset ja pelilliset elementit. Leikillinen oppiminen painottaa muun muassa oppimisen iloa, luovuutta, yhteisöllisyyttä, kehollisuutta ja tarinallisuutta (Kangas 2010). Varhennetun kielenopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2019) erityisenä opetuksen tavoitteena mainitaan oppilaiden myönteisen asenteen herättäminen kielenoppimiseen. Lisäksi opetusmenetelmien valinnassa tulee korostaa kokemuksellisuutta ja toiminnallisuutta. (Opetushallitus 2019:1a.)

Tutkin pro gradu –tutkielmassani varhennettua englannin kielenopetusta toiminnallisten, erityisesti leikillisten ja pelillisten, opetusmenetelmien avulla. Päätutkimuskysymyksiä oli kaksi: Mistä varhennettu kielenopetus koostuu alkuopetuksessa opettajien mukaan sekä miten ja miksi opettajat hyödyntävät leikillisiä ja pelillisiä opetusmenetelmiä varhennetussa kielenopetuksessa? Alakysymykset keskittyivät selvittämään leikin hyötyjä opetuksessa ja kielitaidon osa-alueiden painotusta varhennetussa kielenopetuksessa. Tutkimukseen osallistui neljä luokanopettajaa, jotka opettavat alkuopetuksessa englantia. Aineiston keräsin digitaalisella kyselylomakkeella, joka koostui lähinnä avoimista kysymyksistä. Kysymyksiä oli yhteensä 14 ja aineiston analysoin sisällönanalyysin avulla. 

Varhennettu kielenopetus perustuu tulosten mukaan suullisen kielitaidon ja kuullun ymmärtämisen kehittämiseen. Opetuksen peruspilarit ovat kielen perusteiden oppiminen ja oppilaan kokemusmaailmaa lähellä olevien, kuten väreihin tai harrastuksiin liittyvien sanastojen opiskelu. Opetuksen aikana oppilaat itse käyttävät kieltä aktiivisesti ja opetus on tulosten mukaan hyvin oppilaslähtöistä. Englannin kielen oppitunteihin liitettiin vahvasti toiminnallisuus. Englantia opitaan toiminnallisesti laulamalla, laululeikeillä, leikkien, jumpaten ja pelien avulla. 

Leikillisyyden tavoitteena opetuksessa on innostaa, motivoida ja rohkaista oppilaita käyttämään vierasta kieltä. Leikki mahdollisti myös sosiaalisten taitojen kehittymisen, sillä englantia opitaan pääsääntöisesti oppitunneilla yhdessä muiden kanssa. Vuorovaikutteinen oppiminen mahdollisti alkuopetuksen kielitaidollisten päätavoitteiden saavuttamista eli kielen suullista tuottamista eli puhumista ja kuullun ymmärtämistä. Näitä molempia pystyy tutkimushenkilöiden mukaan harjoittelemaan helposti pari- ja ryhmäharjoitteiden avulla.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että leikillisyys ja toiminnalliset harjoitukset mahdollistavat etenkin oppimisen ilon kokemuksia ja tukevat motivaatiota sekä innostusta kielen oppimiseen. Toiminnallisuus sitouttaa oppilaita oppimiseen ja tukee myönteisen käsityksen syntymistä itsestä kielenoppijana. Yleisesti opettajat kokivat, että lapset ovat innostuneita oppimaan kieltä ja heidän sisäinen motivaationsa vierasta kieltä kohtaan on vahvaa etenkin koulupolun alkaessa. Varhennetussa kielenopetuksessa tulisi siis hyödyntää monipuolisesti leikillisiä opetusmenetelmiä.

Jenni Sirviö, kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaani “Toivon, että tästä maasta ei löydy opettajaa, joka näitä ei varhennetussa kieltenopetuksessa käyttäisi.” Varhennettu englannin kielenopetus leikillisestä näkökulmasta

Lähteet

Hahl, K., Savijärvi, M. & Wallinheimo, K. (2020). Varhennetun kieltenopetuksen käytäntöjä: opettajien kokemuksia onnistumisista ja haasteista. Teoksessa R. Hilden & K. Hahl (toim.), Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja: Ainedidaktisia tutkimuksia 17. Kielididaktiikan katse tulevaisuuteen: Haasteita, mahdollisuuksia ja uusia avauksia kielten opetukseen (s. 77–104).

Kangas, M. (2010). The school of the FuTure : theoretical and pedagogical approaches for creative and playful learning environments. Rovaniemi: Lapin yliopisto kasvatustieteiden tiedekunta.

Lightbown, P.M. & Spada, N. (2021). How Languages are Learned. Oxford Handbooks for Language Teachers. Fifth edition

Opetushallitus. (2019:1a). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 muutokset ja täydennykset koskien A1-kielen opetusta vuosiluokilla 1–2.

Skinnari, K. & Sjöberg, S. (2018). Varhaista kieltenopetusta kaikille: Selvitys varhaisen ja vapaaehtoisen kieltenopetuksen tilasta sekä toteuttamisen edellytyksistä kunnissa. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto.