Tarkastelen blogikirjoituksessani koulunkäynninohjaajien käsityksiä inklusiivisesta kasvatuksesta ja opetuksesta sekä siitä, miten se heidän käsityksensä mukaan näyttäytyy peruskouluissa. Inklusiivinen kasvatus ja opetus on tutkielmani pääosassa, kun taas inkluusio on tutkielmana merkittävä tausta-ajatus. Inkluusio on käsitteenä laajempi kuin inklusiivinen kasvatus ja opetus, joka painottuu pedagogisten ja opetuksellisten elementtien tarkasteluun. Inkluusion periaatteet ovat kuitenkin sulautuneet osaksi nykypäivän koulutusta ja opetusta, jolloin erilaiset opetusmenetelmät ja pedagogiset keinot nousevat merkittävään asemaan. Myös koulussa toimivien ammattilaisten rooli on merkittävä, jolloin niin opettajien kuin koulunkäynninohjaajienkin toiminta ovat ratkaisevassa asemassa. Aiemmissa suomalaisissa inkluusiotutkimuksissa on opettajien asema ollut usein keskiössä, kun taas itse valitsin tutkielmani kohdehenkilöiksi koulunkäynninohjaajat.
Inklusiivinen kasvatus ja opetus voidaan laajasti tarkasteltuna nähdä ihmisarvojen kunnioittamisena, mitä esimerkiksi YK:n lasten oikeuksien sopimus korostaa. Inklusiivinen kasvatus ja opetus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan oppilaan mahdollisuutta opiskella lähikoulussa oman ikäluokkansa ryhmässä. Inklusiivisessa kasvatuksessa ja opetuksessa olennaista on oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestäminen parhaalla mahdollisella tavalla, ja ajatuksena on, että kolmiportainen tuki integroidaan yleisiin oppimistilanteisiin ja -ympäristöihin. Kaikkien oppilaiden osallisuus ja tasa-arvoisuus sekä toisen hyväksyminen ja arvostaminen ovat inklusiivisen kasvatuksen ja opetuksen kulmakiviä. (Naukkarinen 2018.)
Koulunkäynninohjaajat ovat ammattiryhmä, joka jää helposti taustalle ja huomiotta inklusiivista kasvatusta ja opetusta kuvattaessa ja arvioitaessa. Koulunkäynninohjaajat ovat ajoittain näkymättömiä aikuisia koulun käytävillä ja heidän työpanoksensa huomataan yleensä vasta silloin, kun heitä ei ole enää tekemässä työtä. Kuitenkin he ovat inklusiivisen kasvatuksen ja opetuksen onnistuneen toteuttamisen näkökulmasta merkittävä ammattiryhmä.
Inkluusion toimimattomuus on yleinen uutisoinnin tai keskustelun aihe. Monet opettajat ja koulutuksen asiantuntijat pohtivat, miten inkluusio voisi toimia optimaalisesti kouluissa. Koulunkäynninohjaajat mahdollistavat osaltaan toimivan inklusiivisen kasvatuksen ja opetuksen toteutuksen, sillä heidän työpanoksensa kohdistuu eritoten monenlaisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden koulunkäynnin tukemiseen. He kulkevat lähellä oppilaita koulun arjessa ja auttavat opettajia luomaan monipuolisia ja toimivia oppimisympäristöjä. Koulunkäynninohjaajat työskentelevät opettajia useammin oppilaiden joukossa vapaissa tilanteissa, mikä lisää heidän mahdollisuuksia tutustua oppilaisiin perusteellisesti.
Tutkimukseni tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä siitä, millaisia käsityksiä koulunkäynninohjaajilla on inklusiivisesta kasvatuksesta ja opetuksesta. Tarkoituksena oli myös tuoda esiin koulunkäynninohjaajan aktiivista roolia inklusiivisessa kasvatuksessa ja opetuksessa sekä sen edistämisessä. Oman näkemykseni mukaan koulunkäynninohjaajat ovat inklusiivisen kasvatuksen ja opetuksen mahdollistajia, joten heihin kohdistuvat tutkimukset tuottavat tärkeää lisätietoa ja ymmärrystä onnistuneesta inklusiivisesta kasvatuksesta ja opetuksesta.
Toteutin tutkimukseni fenomenografisena tutkimuksena, joka on varsin käytetty tutkimusmenetelmä kasvatustieteellisissä tutkimuksissa, kun kohteena on ihmisten erilaiset käsitykset. Keräsin aineistoni eläytymismenetelmää käyttäen sähköisenä kyselynä. Koulunkäynninohjaajat (n=10) tuottivat tarinanomaista tekstiä jompaankumpaan kahdesta vaihtoehtoisesta kehyskertomuksesta, jotka edustivat positiivista tai negatiivista inklusiiviseen kasvatukseen ja opetukseen liittyvää tilannetta. Lisäksi he toivat esille omia näkemyksiään siitä, mitä asioita liittyy inklusiiviseen kasvatukseen ja opetukseen sekä miten se näkyy käytännössä koulun arjessa.
Koulunkäynninohjaajat käsittivät inklusiivisen kasvatuksen ja opetuksen hyvin monella tavalla. Osa vastaajista kannatti inkluusiota, kun taas osa heistä oli ehdottomasti inkluusiota vastaan. Inkluusion kannattajat toivat vastauksissaan esille sen, että inklusiivinen kasvatus ja opetus voi toimia hyvin tiimityöskentelyn kautta. Inkluusion vastustajat totesivat muun muassa puutteellisten resurssien hankaloittavan inklusiivisen kasvatuksen ja opetuksen toteutumista, ja näin ollen inkluusion toimivuutta ei tulisi heidän mukaansa edes kokeilla. Johtopäätöksenä voin todeta, että koulunkäynninohjaajat eivät ole täysin varmoja inklusiivisen kasvatuksen ja opetuksen määritelmästä eikä siitä, mitä se tarkoittaa käytännössä tai kuinka inkluusion periaatteita tulisi soveltaa käytännössä. Koulunkäynninohjaajien roolia inklusiivisessa kasvatuksessa ja opetuksessa tulisikin vahvistaa esimerkiksi täydennyskoulutuksen avulla.
Jessica Marttila, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatustiede
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani: “Fenomenografinen tutkimus peruskoulun koulunkäynninohjaajien käsityksistä inklusiivisesta kasvatuksesta ja opetuksesta”
Lähteet
Naukkarinen, A. 2018. Opettajan vastuu inklusiivisen kasvatuksen toteuttamisesta. Teoksessa: Saukkonen, & P. Moilanen (Eds.), Vastuuseen kasvaminen ja kasvattaminen (pp. 117-134). Suomen kasvatustieteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia, 76.
Kommentit
Lähetä kommentti