Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).
Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työympäristön vaatimuksiin ja mahdollistaa ammatillinen kehittyminen ja uralla eteneminen (Lemmetty & Collin 2022; Rintala, Postareff & Ryymin 2023; Siirilä, Mäki & Kinnari 2021). Aiempi jatkuvan oppimisen viitekehyksessä tehty tutkimus on Puolustusvoimissa koskenut muun muassa koulutusjärjestelmää, yksittäistä toimialaa tai työssä oppimista lyhyellä aikavälillä (esim. Aro 2017; Halonen 2007; Kaipia 2007; Lipponen 2011; Penttinen 2019), joten aliupseerit pääsivät nyt ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa ääneen omaa jatkuvaa oppimistaan ja oppimista edistäviä ja estäviä tekijöitä koskien.
Keräsin aineistoni Moodle-oppimistehtävänä toteutetun kyselyhaastattelun avulla, johon vastasivat Ilmasotakoulussa aliupseerien opintokokonaisuuksia vuonna 2023 suorittamassa olleet aliupseerit kaikilta eri opintotasoilta (N=108). Vastaajilla oli haastatteluhetkellä työuraa takanaan lyhimmillään alle yksi vuosi ja pisimillään yli 25 vuotta, mikä takasi kattavan kuvan jatkuvasta oppimisesta uran eri vaiheissa.
Ammatilliseen kehittymiseen nähtiin vaikuttavan eniten työtehtävien monipuolisuus, osaamisvaatimusten laaja-alaisuus sekä käytännön tekemisen kautta oppiminen. Oppimista edistävistä tekijöistä vastaajat nostivat vahvimmin esiin työyhteisön ja kokeneempien kollegoiden tuen sekä oppijan oman asenteen ja motivaation. Jatkuvaa oppimista on uran varrella eniten haitannut kiire ja vähäinen henkilöstöresurssi. Jatkuvan oppimisen kannalta tärkeimpänä vastaajat pitävät työnteon yhteydessä tapahtuvaa informaalia oppimista. Formaalin täydennyskoulutuksen merkitys laajan kokonaiskuvan muodostamiseksi ja tietojen syventämiseksi tunnistettiin ja kaikista vastaajista reilu kolmannes piti siviiliopinnoista saatavaa formaalia koulutusta tärkeänä lisänä ammatillisen kehittymisen ja urakehityksen kannalta.
Hyödynsin tutkimuksessani laadullisen sisällönanalyysin rinnalla myös narratiivista analyysia muodostaen aliupseerien oppimisasennetta ja aktiivisuutta kuvaavia jatkuvan oppimisen tyyppitarinoita. Näistä tyyppitarinoista muodostin kuusi oppijatyyppiä, joita ovat 1) sisäisesti motivoitunut itsensä kehittäjä, 2) tavoiteorientoitunut ammatillisen osaamisen kehittäjä, 3) jatkuvalle oppimiselle myötämielinen, 4) jatkuvaan oppimiseen mukautuva, 5) oppimismahdollisuuksiinsa pettynyt ja 6) jatkuvaa oppimista välttelevä.
Tutkimus osoitti, että aliupseerien koulutusjärjestelmä on kehittynyt pääosin positiiviseen suuntaan ja työelämän muuttuvia osaamisvaatimuksia vastaavaksi, joskin koulutusjärjestelmän uudistamisessa tulisi vastaajien mukaan käyttää erityistä harkintaa. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että esimiesten tuki ja arvostus aliupseerien koulutusta kohtaan on lisääntynyt, vaikka opintojen ja työssä oppimisen ohjaamiseen tulisi keskittää enemmän resursseja ja ohjaaminen tulisi olla selkeämmin koordinoitua. Aliupseerien halu ja tarve kouluttautua näyttää tämän tutkimuksen perusteella olevan korkea.
Eeva Tourunen
Lapin Yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Onhan noita kursseja tullut käytyä – aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa”.
Lähteet:
Aro, P. 2017. Aliupseereiden työssä oppiminen - Tapaustutkimus sosiomateriaalisten oppimisverkostojen näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
Eironen, T. 2020. Muutoksia aliupseerien koulutusnormiin. Ammattisotilas 1/2020.
Halonen, P. (2007) Puolustusvoimien koulutuskulttuurin rakentuminen. Helsinki: Edita Prima Oy.
Kaipia, M. 2007. Opetussuunnitelman vaikutus merivalvontakoulutukseen Merivoimien reserviupseerikurssilla. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu.
Lemmetty, S. & Collin, K. 2022. Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä. Jyväskylän Yliopisto. ISBN 978-951-39-9443-3 (PDF).
Lipponen, H. 2011. Työssä oppimisen ohjaus aliupseerien työssä työpaikkaohjaajien arvioimana. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikkö.
Penttinen, R. 2019. Kriittinen pedagogiikka Ilmasotakoulun johtamisen opintojaksoissa. Pro gradu -tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Puolustusvoimat. 2015. Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015. Helsinki: Pääesikunnan henkilöstöosasto.
Puolustusvoimat. 2023. Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+. Palkatulle henkilöstölle ja asevelvollisille. Helsinki: Pääesikunnan henkilöstöosasto.
Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022. Tampere: PunaMusta Oy.
Rintala, H., Postareff, L. & Ryymin, E. 2023. Sitoudun, siis opin – Miten edistää jatkuvaa oppimista työssä? Työelämän tutkimus, 21(1). https://doi.org/10.37455/tt.107998.
Siirilä, J., Mäki, K. ja Kinnari, H. 2021. Jatkuva oppiminen oppilaitosten ulkopuolella – yhteisiä tulkintoja ja merkityksiä rakentamassa. Ammattikasvatuksen aikakausikirja, 23 (2), 65–82.
Ruohotie, P. 2005. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Porvoo; Helsinki: WSOY.
Kommentit
Lähetä kommentti