Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa. 

Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen, jossa yksilö uusiutuu työelämässä jonkun ulkoisen syyn vuoksi, kun siihen tarjoutuu sopiva tilaisuus. Näitä kolmea syykategoriaa voidaan tarkastella sisäisten ja ulkoisten syiden ohella sekä mikro- että makrokontekstista käsin. 

Alanvaihtajien antamat henkilökohtaiset merkitykset uudelle ammattialalle ja käsitykset työelämästä vievät kohti alanvaihtoa. Ammatillisen identiteetin kehittyminen on eri tahtinen prosessi riippuen siitä, onko taustalla alakokemusta tai muuta orientoitumista uudelle alalle, vai kiinnitytäänkö täysin erilaiselta ammattialalta korkeakouluopintoihin. Lisäksi on huomioitava, onko alanvaihto tapahtunut omasta halusta vai olosuhteiden vaatimuksesta esimerkiksi terveydellisten syiden vuoksi. Ajatusten suuntautuminen vaatii etsikkovaiheen, jonka etenemiseen vaikuttavat tehdyt opinnot, aikaisempi käsitys alasta sekä tulevan työn sisällöistä. 

Motivaatio liittyy keskeisesti alanvaihtoon, sillä aikuisten oppimisessa aikaisemmat käsitykset ovat aina läsnä. (mm. Leppänen 2018; Paaso & Maunu 2022; Onnismaa 2008.) Ryanin ja Decin (2000) itsemääräämisteoriassa lähdetään yksilön omista lähtökohdista motivoitumaan joko sisäisesti tai ulkoisesti eri tekijöiden vaikutuksesta. Yksilön toimijuuden tila määrittää mahdollisuuden tehdä valintoja, jotka muuttavat elämää ja työtä (LaPointe 2014, 18).

Opintojen aikana tapahtuvan ammatillisen kasvun kautta ymmärretään uuden alan mahdollisuuksia ja liitetään kertyvä osaamisperusta vanhaan tietopohjaan. Opiskelun ja harjoittelujen myötä saadaan laajeneva käsitys ja pätevyys ammattialalle. Prosessoinnin myötä kertyy ymmärrys ammattialasta sekä omasta kyvykkyydestä ja asiantuntijuudesta sen tarjoamiin eri työtehtäviin. Epävarmuus ja reflektointi yksin, vertaisten ja työelämän kanssa kuuluu asiantuntijuuden kehittymiseen moniulotteisena prosessina. 

Ammattialan vaihtaminen vaatii ihmiseltä ponnisteluja ja resursseja. Wreden (2018, 43) mukaan siihen tarvitaan sekä kulttuurista että inhimillistä pääomaa. Ammattikorkeakoulun tulisi mahdollistaa alanvaihtajille tukea identiteettityöskentelyyn. Ammattikorkeakoulu voisi huomioida alanvaihtajat yksilötasolla tarjoamalla tiiviimpää valmennusta opintojen alussa ja tukea etsikkovaiheessa. Alanvaihdon syyt tulisi ymmärtää, ja tunnistaa aikaisemman osaamisen suhde uuteen alaan, sekä auttaa sanoittamaan omaa osaamista.  Opintojen tasolla tulisi huomioida opiskelijoiden tilanteet yksilöllisesti. Opetuksen tulisi kiinnittyä ammattialan käytäntöihin, ja olla yhdenvertaista. Ryhmätasolla olisi tärkeää mahdollistaa osaamisen reflektointi ja sanoittaminen, jotta oma potentiaali löytyy. Ryhmien yhteishengen yllä pitämiseen olisi kiinnitettävä huomiota. Ammattialan tasolla olisi syytä kannustaa pohtimaan, mitä alanvaihtaja haluaa osaamisperustassaan vanhasta säilyttää ja mitä pystyy liittämään uuteen alaan. Tulevan alan mahdollisuuksia tulisi avata ja alanvaihtajien tulisi päästä kiinni ammattialalle verkostoitumisen ja alatapahtumien kautta. 

Sirpa Ali-Melkkilä, Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta, yhdenvertaisuuden ja jatkuvan oppimisen koulutusohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu- tutkielmaani ”Haluan tietää, mitä työelämä minulle vielä tarjoaa ja antaa?” Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Kuvat: Pixapay Free Images

Lähteet

LaPointe, K. 2014. Tilaa mielekkäälle työlle. Aikuiskasvatus, 34(1) https://doi.org/10.33336/aik.94071, 17–28.

Leppänen, T. 2018. Yhteisövoimainen oppimisprosessi: substantiivinen teoria aikuisten ryhmässä oppimisen kokemuksista. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta. 

Onnismaa, J. 2008. Johdanto teoksessa Eteläpelto, A. & Onnismaa, J. (toim.) Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. 11−23.

Paaso, L., & Maunu, A. 2022. Osaamisidentiteetin rakennusaineksia: Ammattiin opiskelevien nuorten tulevaisuuskuvia tutkimassa. Artikkeli lehdessä Sosiaalipedagogiikka, 23(1).  https://doi.org/10.30675/sa.103014 , 41–70.

Ryan, R.M. & Deci E.L. 2000. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. University of Rochester. American Psychological Association, Vol. 55, No. 1, 2000. DOI: 10.1037110003-066X.55.1.68. 68-78.

Wrede, S. 2018. Ammatit ja toimeentulo globaalissa ajassa. Teoksessa Michelsen, T., Reijula, K., Ala-Mursula, L., Räsänen, K. & Uitti, J. (toim.) Työelämän perustietoa. Duodecim. 33−45.