Siirry pääsisältöön

Terveystiedon opetuksen jatkumon toteutuminen peruskoulun opettajien ja paikallisten opetussuunnitelmien näkökulmasta

Kysyttäessä ihmisiltä asioista, joita he pitävät elämässään tärkeimpinä, usein yhtenä tärkeimmistä asioista esiin nousee terveys. Siitä huolimatta kansantaudit ja elintapasairaudet ovat Suomessa yleisiä, ja niiden puhkeamiseen vaikuttavat suuresti elintavat (Lehto 2008; Koponen ym. 2018). Johtuuko tämä terveyteen liittyvien tietojen ja taitojen puutteesta? Koulut ovat lasten ja nuorten terveyden edistämisessä ja terveyserojen tasaamisessa keskeisessä asemassa (esim. Nutbeam 2000; Zurc & Laaksonen 2023). Voitaisiinko peruskoulun terveystiedon opetuksella osaltaan vaikuttaa lasten ja nuorten terveysosaamiseen ja sitä kautta myös myöhempään terveyskäyttäytymiseen? Terveystiedon lisäämistä omaksi oppiaineeksi yläkouluun ja toiselle asteelle perusteltiin vuosituhannen vaihteessa nuorten lisääntyneillä terveyshaasteilla, johon myös koulutusjärjestelmän tulisi pyrkiä vastaamaan (HE 142/2000). Tämän vuoksi onkin perusteltua tutkia terveystiedon opetuksen asemaa peruskoulussa tänä päivänä, ja miten terveystiedon opetuksen jatkumo toteutuu. Alakoulussa terveystieto on integroitu ympäristöopin sisältöihin ja yläkoulussa terveystietoa opetetaan omana oppiaineena.

Terveystiedon opetuksen jatkumolla tarkoitetaan esiopetuksesta toiselle asteelle systemaattisesti etenevää jatkumoa, jonka seurauksena oppijalle muodostuu terveydestä ja sen edistämisestä hahmotettava kokonaisuus (Peltonen 2005, 43). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan terveystiedon opetuksen tehtävänä on oppilaiden monipuolisen terveysosaamisen kehittäminen (Opetushallitus 2014, 398). Terveysosaamisen kuuluu viisi opetettavaa osa-aluetta, jotka ovat terveyteen liittyvät tiedot, käytännön taidot, kriittinen ajattelu, itsetuntemus ja eettinen vastuullisuus (Opetushallitus 2014, 398; Paakkari & Paakkari 2012). Jokaista terveysosaamisen osa-aluetta tulisi opettaa peruskoulun jokaisella vuosiluokalla (Paakkari & Paakkari 2019). Näin ollen terveystiedon opetuksen jatkumolla tarkoitetaan käytännössä terveysosaamisen osa-alueiden johdonmukaisesti etenevää opiskelua luokka- ja kouluasteelta toiselle. 

Tutkimme pro gradu –tutkielmassamme terveystiedon opetuksen jatkumon toteutumista peruskoulun opettajien ja paikallisten opetussuunnitelmine näkökulmasta. Tutkimuksemme tutkimuskysymyksinä olivat 1. miten terveystiedon opetuksen jatkumo toteutuu luokanopettajien ja yläkoulun terveystiedon aineenopettajien näkökulmasta, ja 2. miten terveystiedon opetuksen jatkumo ilmenee paikallisissa perusopetuksen opetussuunnitelmissa.

Sekä luokanopettajien että yläkoulun terveystiedon aineenopettajien käsitysten mukaan peruskoulun terveystiedon opetuksen jatkumo toteutuu kohtalaisen hyvin. Merkittävä osa luokanopettajista sekä terveystiedon aineenopettajista jakoivat kuitenkin käsityksen, että alakoulun paikallisissa opetussuunnitelmissa ei ole huomioitu riittävällä tavalla terveystiedon opetuksen johdonmukaista etenemistä, joka vaikuttaa osaltaan jatkumon toteutumiseen. Terveystiedon aineenopettajien käsitysten mukaan yläkoulun aloittavilla oppilailla on suuria puutteita terveysosaamisessa, ja alakoulussa opittua terveysosaamista ei voida hyödyntää yläkoulun terveystiedon opetuksessa juuri ollenkaan. Tästä huolimatta he eivät nähneet suurta tarvetta alakoulun terveystiedon opetuksen kehittämiseen. Luokanopettajat myös kokivat, etteivät he ole saaneet luokanopettajakoulutuksessa riittäviä valmiuksia terveystiedon opettamiseen. Terveystiedon opettamiseen vaadittavia tietoja ja taitoja luokanopettajat kertoivat hankkineensa luokanopettajakoulutuksen jälkeen.

Analysoimistamme paikallisista opetussuunnitelmista suurin osa mahdollistaa terveystiedon opetuksen jatkumon toteutumisen hyvin vuosiluokkakohtaisilla konkreettisilla tavoitteilla ja keskeisillä sisällöillä. Joistakin paikallisista opetussuunnitelmista jatkumoa ei ollut hahmotettavissa. Tällöin kyseessä oli lähinnä alakoulun keskeisten sisältöjen ja tavoitteiden pirstaleisuus ja opetuksen eteneminen tavoitteiden ja sisältöjen perusteella epäjohdonmukaisesti. Tutkimuksestamme saatujen tulosten perusteella terveystiedon opetuksen jatkumon toteutumista voitaisiin parantaa kehittämällä alakoulun terveystiedon opetusta. Tässä avainasemassa olisivat paikallisten opetussuunnitelmien kehittäminen alakoulun terveystiedon osalta, ja luokanopettajakoulutuksessa sekä luokanopettajien täydennyskoulutuksessa terveystiedon didaktiikan huomioiminen aiempaa paremmin.


Pinja Tiiro & Matias Tiiro, Lapin Yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, Kestävyys- ja luontokasvatuspainoitteinen luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaamme “Oppimisjatkumo osaamisen mahdollistajana - Terveystiedon opetuksen jatkumo peruskoulun opettajien ja paikallisten opetussuunnitelmien näkökulmasta”.


Lähteet

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi perusopetuslain 11 §:n, lukiolain 7 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 12 ja 17 §:n muuttamisesta (HE 142/2000)

Koponen, Päivikki, Borodulin, Katja, Lundqvist, Annamari, Sääksjärvi, Katri, Koskinen, Seppo ja FinTerveys-tutkimuksen johtoryhmä 2018. Yhteenveto ja johtopäätökset. Teoksessa P. Koponen, K. Borodulin, A. Lundqvist, K. Sääksjärvi ja S. Koskinen (toim.) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTerveys 2017 -tutkimus. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-105-8

Lehto, Markku 2008. Ehkäisevä terveydenhuolto ja etiikka. Teoksessa Terveyden edistämisen 

eettiset haasteet. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta.

Nutbeam, Don 2000. Health literacy as a public health goal: a challenge for contemporary health education and communication strategies into the 21st century. Health Promotion International 15 (3), 259–267. https://doi.org/10.1093/heapro/15.3.259

Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus. 

Paakkari, Leena & Paakkari, Olli 2012. Health literacy as a learning outcome in schools. Health Education 112 (2), 133–152. https://doi.org/10.1108/09654281211203411

Paakkari, Olli & Paakkari, Leena 2019. Health literacy and the school curriculum: The example of Finland. Teoksessa O. Okan, U. Bauer, D. Levin-Zamir, P. Pinheiro, & K. Sørensen (toim.) International Handbook of Health Literacy: Research, practice and policy across the lifespan, 521-534, Policy Press. http://www.oapen.org/search?identifier=1005225

Peltonen, Heidi 2005. Terveystiedon opetusta ohjaava lainsäädäntö ja opetussuunnitelman perusteet. Teoksessa H. Peltonen & L. Kannas (toim.) Terveystieto tutuksi: ensiapua terveystiedon opettamiseen. Helsinki: Opetushallitus.

Zurc, Joca & Laaksonen, Camilla 2023. Effectiveness of Health Promotion Interventions in Primary Schools—A Mixed Methods Literature Review. Healthcare 11 (13). https://doi.org/10.3390/healthcare11131817

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...