Siirry pääsisältöön

Peruskoulun rehtoreiden kokemuksia johtamisesta

Pro gradu- tutkimukseni tarkastelee peruskoulun rehtoreiden kokemuksia johtamisesta, sen eri osa-alueista, hyvän rehtorin piirteistä ja ominaisuuksista sekä sukupuolen merkityksestä johtamiseen. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla neljää peruskoulun rehtoria. Aineistonkeruumenetelmänä toimi teemahaastattelu, ja analysoin aineiston käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimusaihe on kiinnostava, sillä rehtorius ja etenkin rehtoreiden työhyvinvointi on ollut pinnalla muun muassa uutisotsikoissa viime aikoina. Myös viime vuosien koronapandemian jälkeen rehtoreiden uupumus ja stressi on yleistynyt. Sukupuolten välinen tasa-arvo etenkin työmaailmassa on ollut pitkään puheenaiheena, ja työelämä on edelleen sukupuolen mukaan hierarkkisesti eriytynyt. Tämän takia sukupuolen ja työelämän yhteyttä sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa työelämässä on mielestäni perusteltua tutkia.

Tutkimukseni päätulosten mukaan rehtoreiden työnkuvassa korostuvat pedagogisen, hallinnollisen, henkilöstö- ja ulospäin suuntautuvan johtamisen piirteet sekä strateginen johtaminen. Pedagoginen johtaminen käsittää koulun opetuksen johtamisen, oppilashuollon ja hyvinvoinnin edistämisen, opetus- ja kasvatustyön ohjaamisen sekä konfliktien ratkai-semisen. Hallinnollinen johtaminen kattaa talousjohtamisen, hallinnon, lukujärjestysten suunnittelun, koulukuljetusten järjestämisen, kiinteistöjohtamisen ja esimiestaidot. Henkilöstöjohtamisessa korostuvat sijaisuuksien hoitaminen, kehityskeskustelut, opettajakokoukset ja työsopimukset. Ulospäin suuntautuvassa johtamisessa painotetaan yhteydenpitoa huoltajiin ja sidosryhmiin. Eräs rehtori korosti vastauksissaan, että koulun koolla voi olla myös vaikutusta rehtoreiden työtehtäviin. Pienissä kouluissa johtamistehtävät voivat jakautua esimerkiksi opettajista koostuvien tiimien ja rehtorin kesken, kun taas suuressa koulussa johtamisesta vastaa usein pääasiassa johtoryhmä ja rehtori. 

Haastateltavat kuvailivat rehtorin työtä pääasiassa positiivisesti. Rehtorit kuvasivat työtään monipuoliseksi, vaihtelevaksi, mielenkiintoiseksi ja inspiroivaksi, vaikka työ voi olla myös haastavaa ja ajoittain ahdistavaa. Ahdistavuutta ja haastavuutta lisäsi muun muassa työntekijöiden välisten konfliktien selvittäminen. Hyvän rehtorin tunnuspiirteiksi mainittiin muun muassa mahdollistaminen, vuorovaikutustaidot, työn kehittäminen sekä resilienssi. Muita tärkeitä ominaisuuksia tuloksissa nousivat esiin muun muassa tasa-arvoisuus, reiluus, avarakatseisuus, empaattisuus ja kuuntelutaito. Rehtoreiden mukaan on tärkeää, että kaikki tietävät tavoitteet ja kaikkia kohdellaan samalla tavalla. He kokivat myös, että työn kehittäminen on rehtorin työssä oleellista. Heidän mukaansa rehtorin tulee olla ajassa kiinni ja kiinnostunut yhteiskunnasta ja sen muutoksista, sekä kehittää koulun toimintaa vastaamaan yhteiskunnan tarpeita. 

Sukupuolen ja johtajuuden yhteyttä tarkastellessa nousi esiin, kuinka sukupuoli on vaikuttanut etuna muun muassa konfliktitilanteiden selvittämisessä. Siinä feminiiniset piirteet koettiin helpottavaksi tekijäksi. Useat rehtorit olivat kokeneet jonkinlaista asenteellista vastarintaa rehtorina toimiessaan. Tämä oli näyttäytynyt suorina kommentteina tai asenteellisuutena, jotka liittyivät johtajuuteen ja heidän sukupuoleensa. Rehtorit vastasivat haastatteluissa yhtenevästi, huolimatta vastaajan sukupuolesta. Rehtorit toivat itse esille eroja sukupuolten välillä, esimerkiksi edellä mainitsemani feminiinisten piirteiden hyöty. Haastateltavat kokivat, että sukupuolta suurempi vaikuttava tekijä rehtorin työhön on persoonallisuus.


Siiri Holappa, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu- tutkielmaani ”Peruskoulun rehtoreiden kokemuksia johtamisesta”.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...