Siirry pääsisältöön

Peruskoulun rehtoreiden kokemuksia johtamisesta

Pro gradu- tutkimukseni tarkastelee peruskoulun rehtoreiden kokemuksia johtamisesta, sen eri osa-alueista, hyvän rehtorin piirteistä ja ominaisuuksista sekä sukupuolen merkityksestä johtamiseen. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla neljää peruskoulun rehtoria. Aineistonkeruumenetelmänä toimi teemahaastattelu, ja analysoin aineiston käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimusaihe on kiinnostava, sillä rehtorius ja etenkin rehtoreiden työhyvinvointi on ollut pinnalla muun muassa uutisotsikoissa viime aikoina. Myös viime vuosien koronapandemian jälkeen rehtoreiden uupumus ja stressi on yleistynyt. Sukupuolten välinen tasa-arvo etenkin työmaailmassa on ollut pitkään puheenaiheena, ja työelämä on edelleen sukupuolen mukaan hierarkkisesti eriytynyt. Tämän takia sukupuolen ja työelämän yhteyttä sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa työelämässä on mielestäni perusteltua tutkia.

Tutkimukseni päätulosten mukaan rehtoreiden työnkuvassa korostuvat pedagogisen, hallinnollisen, henkilöstö- ja ulospäin suuntautuvan johtamisen piirteet sekä strateginen johtaminen. Pedagoginen johtaminen käsittää koulun opetuksen johtamisen, oppilashuollon ja hyvinvoinnin edistämisen, opetus- ja kasvatustyön ohjaamisen sekä konfliktien ratkai-semisen. Hallinnollinen johtaminen kattaa talousjohtamisen, hallinnon, lukujärjestysten suunnittelun, koulukuljetusten järjestämisen, kiinteistöjohtamisen ja esimiestaidot. Henkilöstöjohtamisessa korostuvat sijaisuuksien hoitaminen, kehityskeskustelut, opettajakokoukset ja työsopimukset. Ulospäin suuntautuvassa johtamisessa painotetaan yhteydenpitoa huoltajiin ja sidosryhmiin. Eräs rehtori korosti vastauksissaan, että koulun koolla voi olla myös vaikutusta rehtoreiden työtehtäviin. Pienissä kouluissa johtamistehtävät voivat jakautua esimerkiksi opettajista koostuvien tiimien ja rehtorin kesken, kun taas suuressa koulussa johtamisesta vastaa usein pääasiassa johtoryhmä ja rehtori. 

Haastateltavat kuvailivat rehtorin työtä pääasiassa positiivisesti. Rehtorit kuvasivat työtään monipuoliseksi, vaihtelevaksi, mielenkiintoiseksi ja inspiroivaksi, vaikka työ voi olla myös haastavaa ja ajoittain ahdistavaa. Ahdistavuutta ja haastavuutta lisäsi muun muassa työntekijöiden välisten konfliktien selvittäminen. Hyvän rehtorin tunnuspiirteiksi mainittiin muun muassa mahdollistaminen, vuorovaikutustaidot, työn kehittäminen sekä resilienssi. Muita tärkeitä ominaisuuksia tuloksissa nousivat esiin muun muassa tasa-arvoisuus, reiluus, avarakatseisuus, empaattisuus ja kuuntelutaito. Rehtoreiden mukaan on tärkeää, että kaikki tietävät tavoitteet ja kaikkia kohdellaan samalla tavalla. He kokivat myös, että työn kehittäminen on rehtorin työssä oleellista. Heidän mukaansa rehtorin tulee olla ajassa kiinni ja kiinnostunut yhteiskunnasta ja sen muutoksista, sekä kehittää koulun toimintaa vastaamaan yhteiskunnan tarpeita. 

Sukupuolen ja johtajuuden yhteyttä tarkastellessa nousi esiin, kuinka sukupuoli on vaikuttanut etuna muun muassa konfliktitilanteiden selvittämisessä. Siinä feminiiniset piirteet koettiin helpottavaksi tekijäksi. Useat rehtorit olivat kokeneet jonkinlaista asenteellista vastarintaa rehtorina toimiessaan. Tämä oli näyttäytynyt suorina kommentteina tai asenteellisuutena, jotka liittyivät johtajuuteen ja heidän sukupuoleensa. Rehtorit vastasivat haastatteluissa yhtenevästi, huolimatta vastaajan sukupuolesta. Rehtorit toivat itse esille eroja sukupuolten välillä, esimerkiksi edellä mainitsemani feminiinisten piirteiden hyöty. Haastateltavat kokivat, että sukupuolta suurempi vaikuttava tekijä rehtorin työhön on persoonallisuus.


Siiri Holappa, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu- tutkielmaani ”Peruskoulun rehtoreiden kokemuksia johtamisesta”.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...