Ilmaisutaito, draamapedagogiikka vai draamakasvatus? Draamakasvatuksen määrittely ja siitä käytettävä termistö on ollut pitkään epämääräistä ja kehitys hidasta (Heikkinen 2004, 25). Suomessa draamakasvatuksen tunnetuimpia asiantuntijoita ja tutkijoita ovat Hannu Heik-kinen ja Tapio Toivanen. Heikkisen (2005, 7) mukaan draamakasvatus rakentuu draaman, kasvatuksen ja teatterin konteksteista. Toivanen puolestaan lähestyy käsitettä teatteritaiteesta käsin. Hänen mukaansa draaman lähtökohtana ovat teatteritaidot ja -työtavat, kun taas didak-tiset periaatteet tulevat kasvatustieteistä (Toivanen 2007, 6).
Sijaisuuksissa ja harjoitteluissa olen usein törmännyt draamakasvatusta vähättelevään puhee-seen ja siihen, että draamasta on helppo luistaa. Mielestäni olikin perusteltua tutkia luokan-opettajien kokemuksia draamakasvatuksesta ja sen käytöstä heidän opetuksessaan. Lisäksi halusin kuulla opettajien kokemuksia draamakasvatusta hidastavista ja edistävistä tekijöistä.
Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) sanat draama ja ilmaisu mainitaan useaan ker-taan laaja-alaisissa ja sisällöllisissä tavoitteissa, mutta myös eri oppiaineiden työtavoissa. Opetussuunnitelmassa pelkästään sana draama löytyy tekstistä 79 kertaa. Useimmissa maissa draama on jo kouluilla omana oppiaineenaan. Suomi on kuitenkin tästä poikkeus, eikä meillä ole omaa oppiainetta draamakasvatukselle. (Karkkulainen 2011, 10.)
Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien kokemuksia draamakasvatuksesta alakou-lussa. Päätutkimuskysymykseni oli: Millaisia kokemuksia luokanopettajilla on draamakasva-tuksesta alakoulussa? Tutkimuskysymystä täydensi kaksi alakysymystä, jotka olivat: Millai-sia haasteita draamakasvatuksen opetukseen tai suunnitteluun alakoulussa liittyy? Ja miten draamakasvatus vahvistaa oppilaiden osallisuutta ja yhteisöllisyyttä?
Tutkimusaineiston perusteella jaottelin draamakasvatukseen liittyvät luokanopettajien koke-mukset kolmen pääteeman, joita olivat opettajan rooli, yhteisön merkitys ja oppilaiden osalli-suus. Draamakasvatuksessa opettajan rooli koettiin moninaisena. Opettajan rooli draamakas-vatuksessa jakautui kolmeen rooliin: 1) opettaja ohjaavassa roolissa, 2) opettaja roolimallina ja 3) opettaja roolissa. Roolit nähtiin osittain päällekkäisinä, sillä saman draamatuokion ai-kana opettaja pystyi toimimaan useammassa roolissa tai pysyä yhdessä tietyssä roolissa. Tu-losten mukaan isoimmaksi haasteeksi draamakasvatuksessa koettiin luokkatilojen pienuus,
oppilaiden tasoerot ja heikko luokantuntemus. Toisaalta haastateltavat kertoivat draamakas-vatuksen vahvuuksiksi arjen taitojen harjoittelun, kuten koskettamisen, itseilmaisun, tunne- ja vuorovaikutustaidot.
Toisena teemana oli yhteisön merkitys. Yhteisöllä tarkoitettiin tutkimuksessa yhteisöä, joka koostuu koulujen henkilökunnasta, kuten opettajista ja ohjaajista. Lisäksi yhteisöön nähtiin kuuluvaksi oppilaat, heidän huoltajansa ja perheensä. Näiden lisäksi yhteisöön voi kuulua myös koulun ulkopuolisia toimijoita ja vierailijoita, kuten nuorisotoimi. Tulosten mukaan yh-teisön tuki mahdollistaa draaman toteuttamisen monipuolisuuden ja tuen draamaprosessien aikana.
Kolmantena draamakasvatuksen teemana oli oppilaiden osallisuus. Draaman tavoitteena oli saada oppilaat aktiivisiksi toimijoiksi luokassa. Oppilaiden osallisuutta pystyttiin kokemuk-sien mukaan tukemaan oppilaita osallistavilla avoimilla lavoilla, pantomiimeilla ja improvi-saatioilla.
Voidaan todeta, että draamakasvatusta käytettiin kaikilla kouluilla, mutta käyttöasteet vaihte-livat. Osassa kouluissa tehtiin koko koulun yhteisiä kouluteattereita, kun taas osassa koulussa draamanopetus oli oman opettajan vastuulla tai vastuu draaman pitämisestä siirrettiin toiselle luokkaa opettavalle opettajalle. Kokemusten mukaan draama toimi erinomaisesti vuorovaiku-tustaitojen harjoitteluun ja kokonaisvaltaiseen ilmaisuun, joita ovat sanallinen, auditiivinen, visuaalinen, kehollinen ja tilaa koskeva viestintä sekä erilaiset ilmaisuntaidot (Heikkinen 2005, 32). Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että draamakasvatusta toteutetaan ennen kaikkea oppilaille ja oppilaiden kanssa.
Tiia Pudas, Lapin Yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajakoulutus
Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaani “Luokanopettajien kokemuksia draamakasva-tuksesta alakoulussa”
Lähteet:
Heikkinen, Hannu 2004. Vakava leikillisyys – Draamakasvatusta opettajille. Helsinki: Kan-sainvalistusseura.
Heikkinen, Hannu 2005. Draamakasvatus – opetusta, taidetta, tutkimista! Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy.
Karkkulainen, Marjatta 2011. Siivet selkään, draamakengät jalkaan – Kohtaamisia draaman pedagogisilla näyttämöillä. Helsinki: Tmi Raija Airaksinen/Draamatyö.
Toivanen, Tapio 2007. Lentoon! Draama ja teatteri koulussa. Helsinki: WSOY.
Opetushallitus 2016. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perus-teet_2014.pdf.
Kommentit
Lähetä kommentti