Siirry pääsisältöön

Aloittelevien luokanopettajien kokemuksia työelämään siirtymisestä ja uran aloituksesta

Luokanopettajan työ on Husun ja Toomin (2020, 225) mukaan vaativaa asiantuntija- ja ihmissuhdetyötä. Työn luonteesta johtuen aloittelevalla luokanopettajalla on oltava paljon osaamista. Työelämään siirtymisen voidaan sanoa olevan miltei opettajan uran merkittävin hetki. Siirtymävaiheen voidaan kuvailla olevan luokanopettajan työuran herkimpiä vaiheita ja sillä on vaikutusta myös työhön sitoutumiseen (Blomberg 2008, 69). Opettajan ammatissa siirtymä on kuitenkin moniin muihin ammatteihin verrattuna jyrkempi: opettaja on heti työnsä alkuhetkistä lähtien sekä pedagogisessa että laillisessa vastuussa (Jokinen, Markkanen, Teerikorpi, Heikkinen & Tynjälä 2012, 27).

Luokanopettajaopintojen loppuvaiheessa moni pian valmistuva opettajanalku on mietteliäs tulevasta työelämään siirtymisestään. Olen itsekin opintojeni loppusuoralla, joten aiheen ajankohtaisuudesta ja mielenkiintoisuudesta johtuen päätin toteuttaa pro gradu -tutkielmani vastavalmistuneiden luokanopettajien kokemuksista. Narratiivinen tutkimukseni käsitteli sitä, millaisena työelämään siirtyminen ja uran aloitus näyttäytyvät vastavalmistuneiden kokemuksissa.

Halusin antaa äänen niille luokanopettajille, joille työelämään siirtyminen ja uran aloitus olivat ajankohtaisia. Ajattelen, että nämä kokemukset voivat olla tukemassa muita samassa tilanteessa olevia aina pian valmistuvista opiskelijoista valmistuneisiin ja työelämään jo siirtyneisiin luokanopettajiin. Tutkimusaineisto koostui samalla kertaa samoilta vastaajilta kerätystä kahdenlaisesta aineistosta. Vastaajien taustatietoja ja kokemuksia vastavalmistuneena luokanopettajana toimimisesta kerättiin kyselylomakkeella, joka piti sisällään monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Näiden lisäksi pyysin vastaajia kirjoittamaan pienimuotoisen kertomuksen aiheesta “Minä vastavalmistuneena luokanopettajana ensimmäisessä työpaikassani.”

Analysoin kokemuksia sekä narratiivisen analyysin että sisällönanalyysin avulla. Luokanopettajien kokemuksissa korostuivat ennen kaikkea työyhteisöltä ja opettajakollegoilta saadun tuen merkitys, mikä koettiin erittäin tärkeänä uran alussa. Opettajien mukaan myös tottuminen työn kokonaisvaltaiseen luonteeseen vei oman aikansa työelämään siirtymisen jälkeen. Noviisiopettajat olivat myös kokeneet epävarmuuden ja jännityksen tunteita omaan ammattitaitoonsa, suureen vastuuseen ja uuteen työyhteisöön astumiseen liittyen. Lisäksi opettajien mukaan omat rajat ja työssä jaksaminen ovat koetuksella työuran alussa. Siksi he korostivatkin työn rajaamisen ja työstä palautumisen tärkeyttä. 

Vastaajien kokemusten mukaan työelämään siirtyvä luokanopettaja kohtaa työssään paljon sellaisia asioita, joita hän ei ole päässyt käytännössä harjoittelemaan koulutuksen aikana. Koulutuksen ei koettu vastaavan työn vaativuuteen, mistä johtuen opintojen ja työelämän välillä oleva kuilu nähtiin suurena. Työn kokonaisvaltaisen luonteen vuoksi kaikkea työssä tarvittavaa osaamista ei ole mahdollista oppia koulutuksen aikana. Sen sijaan tutkimukseni vahvisti sen, että valtaosa luokanopettajan osaamisesta kehittyy ajan kanssa vasta työkokemuksen myötä. Vaikka vastavalmistuneet luokanopettajat kokivat työnsä ajoittain hyvinkin raskaana, olivat he kaikesta huolimatta luottavaisia tulevaa kohtaan. Työelämään siirtymisen jälkeen työstä tulee yhä tutumpaa, mikä helpottaa sen tekemistä. 

Alisa Eskola,
Lapin yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus 

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Aloittelevan luokanopettajan siirtyminen opinnoista työelämään – Narratiivinen tutkimus vastavalmistuneiden luokanopettajien kokemuksista.”


Lähteet 

Blomberg, S. 2008. Noviisiopettajana peruskoulussa: aloittelevien opettajien autenttisia kokemuksia ensimmäisestä opettajavuodesta. Helsingin yliopisto. 

Husu, J. & Toom, A. 2020. Suomalainen opettajakoulutus – uutta suuntaa hakemassa? Kasvatus, 51(2), 225–234. 

Jokinen, H., Markkanen, I., Teerikorpi, S., Heikkinen, H. L. T. & Tynjälä P. 2012. Työuran alkuvaihe opettajan haasteena. Teoksessa H. L. T. Heikkinen, H. Jokinen, I. Markkanen & P. Tynjälä (toim.) Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Jyväskylä: PS-kustannus, 27–43.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...