Siirry pääsisältöön

Aloittelevien luokanopettajien kokemuksia työelämään siirtymisestä ja uran aloituksesta

Luokanopettajan työ on Husun ja Toomin (2020, 225) mukaan vaativaa asiantuntija- ja ihmissuhdetyötä. Työn luonteesta johtuen aloittelevalla luokanopettajalla on oltava paljon osaamista. Työelämään siirtymisen voidaan sanoa olevan miltei opettajan uran merkittävin hetki. Siirtymävaiheen voidaan kuvailla olevan luokanopettajan työuran herkimpiä vaiheita ja sillä on vaikutusta myös työhön sitoutumiseen (Blomberg 2008, 69). Opettajan ammatissa siirtymä on kuitenkin moniin muihin ammatteihin verrattuna jyrkempi: opettaja on heti työnsä alkuhetkistä lähtien sekä pedagogisessa että laillisessa vastuussa (Jokinen, Markkanen, Teerikorpi, Heikkinen & Tynjälä 2012, 27).

Luokanopettajaopintojen loppuvaiheessa moni pian valmistuva opettajanalku on mietteliäs tulevasta työelämään siirtymisestään. Olen itsekin opintojeni loppusuoralla, joten aiheen ajankohtaisuudesta ja mielenkiintoisuudesta johtuen päätin toteuttaa pro gradu -tutkielmani vastavalmistuneiden luokanopettajien kokemuksista. Narratiivinen tutkimukseni käsitteli sitä, millaisena työelämään siirtyminen ja uran aloitus näyttäytyvät vastavalmistuneiden kokemuksissa.

Halusin antaa äänen niille luokanopettajille, joille työelämään siirtyminen ja uran aloitus olivat ajankohtaisia. Ajattelen, että nämä kokemukset voivat olla tukemassa muita samassa tilanteessa olevia aina pian valmistuvista opiskelijoista valmistuneisiin ja työelämään jo siirtyneisiin luokanopettajiin. Tutkimusaineisto koostui samalla kertaa samoilta vastaajilta kerätystä kahdenlaisesta aineistosta. Vastaajien taustatietoja ja kokemuksia vastavalmistuneena luokanopettajana toimimisesta kerättiin kyselylomakkeella, joka piti sisällään monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Näiden lisäksi pyysin vastaajia kirjoittamaan pienimuotoisen kertomuksen aiheesta “Minä vastavalmistuneena luokanopettajana ensimmäisessä työpaikassani.”

Analysoin kokemuksia sekä narratiivisen analyysin että sisällönanalyysin avulla. Luokanopettajien kokemuksissa korostuivat ennen kaikkea työyhteisöltä ja opettajakollegoilta saadun tuen merkitys, mikä koettiin erittäin tärkeänä uran alussa. Opettajien mukaan myös tottuminen työn kokonaisvaltaiseen luonteeseen vei oman aikansa työelämään siirtymisen jälkeen. Noviisiopettajat olivat myös kokeneet epävarmuuden ja jännityksen tunteita omaan ammattitaitoonsa, suureen vastuuseen ja uuteen työyhteisöön astumiseen liittyen. Lisäksi opettajien mukaan omat rajat ja työssä jaksaminen ovat koetuksella työuran alussa. Siksi he korostivatkin työn rajaamisen ja työstä palautumisen tärkeyttä. 

Vastaajien kokemusten mukaan työelämään siirtyvä luokanopettaja kohtaa työssään paljon sellaisia asioita, joita hän ei ole päässyt käytännössä harjoittelemaan koulutuksen aikana. Koulutuksen ei koettu vastaavan työn vaativuuteen, mistä johtuen opintojen ja työelämän välillä oleva kuilu nähtiin suurena. Työn kokonaisvaltaisen luonteen vuoksi kaikkea työssä tarvittavaa osaamista ei ole mahdollista oppia koulutuksen aikana. Sen sijaan tutkimukseni vahvisti sen, että valtaosa luokanopettajan osaamisesta kehittyy ajan kanssa vasta työkokemuksen myötä. Vaikka vastavalmistuneet luokanopettajat kokivat työnsä ajoittain hyvinkin raskaana, olivat he kaikesta huolimatta luottavaisia tulevaa kohtaan. Työelämään siirtymisen jälkeen työstä tulee yhä tutumpaa, mikä helpottaa sen tekemistä. 

Alisa Eskola,
Lapin yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus 

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Aloittelevan luokanopettajan siirtyminen opinnoista työelämään – Narratiivinen tutkimus vastavalmistuneiden luokanopettajien kokemuksista.”


Lähteet 

Blomberg, S. 2008. Noviisiopettajana peruskoulussa: aloittelevien opettajien autenttisia kokemuksia ensimmäisestä opettajavuodesta. Helsingin yliopisto. 

Husu, J. & Toom, A. 2020. Suomalainen opettajakoulutus – uutta suuntaa hakemassa? Kasvatus, 51(2), 225–234. 

Jokinen, H., Markkanen, I., Teerikorpi, S., Heikkinen, H. L. T. & Tynjälä P. 2012. Työuran alkuvaihe opettajan haasteena. Teoksessa H. L. T. Heikkinen, H. Jokinen, I. Markkanen & P. Tynjälä (toim.) Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Jyväskylä: PS-kustannus, 27–43.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...