Siirry pääsisältöön

Opettajien huoli ja haasteet etäopetuksessa: Näkökulmia opetusalan ammattilaisten kokemuksista

Opettajien kokema emotionaalinen kuormitus ja huoli oppilaista on tutkimusalue, joka herätti kiinnostukseni omien kokemusteni kautta. Koronapandemian vuoksi etäopetukseen siirtymisen myötä opettajat joutuivat kohtaamaan uudenlaisen todellisuuden, jossa perinteiset opetusmenetelmät ja vuorovaikutustavat joutuivat koetukselle. Ystäväpiiristäni löytyy usean eri kouluasteen opettajia, ja heidän kokemuksensa etäopetuksesta erosivat toisistaan hyvin paljon. Tämä herätti kiinnostukseni siitä, minkälaisia haasteita eri kouluasteella toimivilla opettajilla oli ensimmäisen etäopetusjakson aikana. Vaikka etäopetus tarjosi joitakin etuja, kuten parantuneen työrauhan ja lisääntyneen joustavuuden, se toi mukanaan myös merkittäviä haasteita opettajien ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen sekä opetuksen laadun ylläpitämiseen. Tutkimukseeni rajasin tarkasteltavaksi perusopetuksen vuosiluokkien 1-6, vuosiluokkien 7-9 opettajien ja lukion opettajien vastaukset.

Tutkimuksessani selvisi, että etäopetusjakson aikana opettajien huoli oppilaiden hyvinvoinnista ja oppimisesta oli suhteellisen korkea. Huolen taustalla oli useita tekijöitä, kuten oppilaiden kontaktin puute, lisääntynyt työkuorma ja tekniset ongelmat. Monet opettajat kertoivat olevansa huolissaan oppilaiden kotioloista ja mielenterveydestä.

Positiivisena puolena nousi esiin työrauhan lisääntyminen ja oppilaiden välisten konfliktien väheneminen, joka vähensi opettajien emotionaalista kuormitusta. Monet opettajat kokivat, että etäopetus tarjosi mahdollisuuden henkilökohtaisempaan vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa ja joustavampaan opiskelun etenemiseen. Työrauhan lisääntyminen auttoi erityisesti hiljaisempien oppilaiden osallistumista ja loi paremmat mahdollisuudet keskittymiselle.

Tutkimuksessani emotionaalista kuormittumista opettajien keskuudessa läpi kouluasteiden tuottivat haasteet etäopetuksen toteuttamisessa. Monet opettajat kokivat puutteita oman digitaitonsa suhteen ja tunsivat, etteivät olleet valmiita etäopetuksen digitaalisiin vaatimuksiin. Lisäksi opettajat kokivat riittämättömyyden tunnetta siitä, etteivät he luotettavasti pystyneet seuraamaan oppilaidensa etenemisestä ja osaamisen todellista tasoa etäopetuksen aikana.

Tutkimukseni perustuu Vaasan yliopiston Henkilöstöjohtamisen LEADIS-tiimin toteuttamaan laajaan kyselytutkimukseen, jossa selvitettiin opetusalan ammattilaisten etätyön ja työhyvinvoinnin tilaa koronapandemian aikana. Aineisto kerättiin verkkolomakkeella huhti-toukokuussa 2020, ja siihen osallistui 1348 vastaajaa eri puolilta Suomea. Tutkimukseni painopiste oli opettajien kokemassa huolessa oppilaiden hyvinvoinnista etäopetuksen aikana. Halusin selvittää, olivatko huolenaiheet erilaisia tai voimakkaampia kuin normaaliaikana ja miten ne vaikuttivat opettajien työhyvinvointiin. Erityisesti tarkastelin eroja eri kouluasteiden opettajien kokemuksissa.

Alaluokkien opettajat korostivat teknisiä ja materiaalisia huolenaiheita, kuten oppilaiden tarvetta teknologiseen tukeen ja varmistamista siitä, että jokaisella oli pääsy tarvittaviin välineisiin. Yläluokkien opettajat puolestaan ilmaisivat enemmän huolta oppilaidensa sosiaalisista ja emotionaalisista tarpeista, kuten vuorovaikutuksen puutetta ja yksinäisyyden tunnetta. Lukion opettajat keskittyivät enemmän oppilaiden akateemiseen suoriutumiseen ja motivaation riittävyyteen.

Tutkimukseni perusteella etäopetusjakso toi esiin monia haasteita opettajien työssä ja valotti opettajien työn kuormitustekijöitä uudesta näkökulmasta. On tärkeää tunnistaa nämä haasteet ja pyrkiä löytämään keinoja niiden ratkaisemiseksi tulevaisuutta varten. Opettajien tarpeisiin vastaaminen ja heidän tukemisensa on olennaista, jotta voidaan varmistaa opetuksen laadukkuus ja opettajien sekä oppilaiden hyvinvointi niin normaalioloissa, mutta myös mahdollisissa tulevissa poikkeustilanteissa.


Nina Kangasniemi, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatustiede

Blogikirjoitus perustuu pro gradu tutkielmaani ”Opettajien kokema huoli peruskoulussa ja lukiossa etäopetusjakson aikana 2020”.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla