Opettajien kokema emotionaalinen kuormitus ja huoli oppilaista on tutkimusalue, joka herätti kiinnostukseni omien kokemusteni kautta. Koronapandemian vuoksi etäopetukseen siirtymisen myötä opettajat joutuivat kohtaamaan uudenlaisen todellisuuden, jossa perinteiset opetusmenetelmät ja vuorovaikutustavat joutuivat koetukselle. Ystäväpiiristäni löytyy usean eri kouluasteen opettajia, ja heidän kokemuksensa etäopetuksesta erosivat toisistaan hyvin paljon. Tämä herätti kiinnostukseni siitä, minkälaisia haasteita eri kouluasteella toimivilla opettajilla oli ensimmäisen etäopetusjakson aikana. Vaikka etäopetus tarjosi joitakin etuja, kuten parantuneen työrauhan ja lisääntyneen joustavuuden, se toi mukanaan myös merkittäviä haasteita opettajien ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen sekä opetuksen laadun ylläpitämiseen. Tutkimukseeni rajasin tarkasteltavaksi perusopetuksen vuosiluokkien 1-6, vuosiluokkien 7-9 opettajien ja lukion opettajien vastaukset.
Tutkimuksessani selvisi, että etäopetusjakson aikana opettajien huoli oppilaiden hyvinvoinnista ja oppimisesta oli suhteellisen korkea. Huolen taustalla oli useita tekijöitä, kuten oppilaiden kontaktin puute, lisääntynyt työkuorma ja tekniset ongelmat. Monet opettajat kertoivat olevansa huolissaan oppilaiden kotioloista ja mielenterveydestä.
Positiivisena puolena nousi esiin työrauhan lisääntyminen ja oppilaiden välisten konfliktien väheneminen, joka vähensi opettajien emotionaalista kuormitusta. Monet opettajat kokivat, että etäopetus tarjosi mahdollisuuden henkilökohtaisempaan vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa ja joustavampaan opiskelun etenemiseen. Työrauhan lisääntyminen auttoi erityisesti hiljaisempien oppilaiden osallistumista ja loi paremmat mahdollisuudet keskittymiselle.
Tutkimuksessani emotionaalista kuormittumista opettajien keskuudessa läpi kouluasteiden tuottivat haasteet etäopetuksen toteuttamisessa. Monet opettajat kokivat puutteita oman digitaitonsa suhteen ja tunsivat, etteivät olleet valmiita etäopetuksen digitaalisiin vaatimuksiin. Lisäksi opettajat kokivat riittämättömyyden tunnetta siitä, etteivät he luotettavasti pystyneet seuraamaan oppilaidensa etenemisestä ja osaamisen todellista tasoa etäopetuksen aikana.
Tutkimukseni perustuu Vaasan yliopiston Henkilöstöjohtamisen LEADIS-tiimin toteuttamaan laajaan kyselytutkimukseen, jossa selvitettiin opetusalan ammattilaisten etätyön ja työhyvinvoinnin tilaa koronapandemian aikana. Aineisto kerättiin verkkolomakkeella huhti-toukokuussa 2020, ja siihen osallistui 1348 vastaajaa eri puolilta Suomea. Tutkimukseni painopiste oli opettajien kokemassa huolessa oppilaiden hyvinvoinnista etäopetuksen aikana. Halusin selvittää, olivatko huolenaiheet erilaisia tai voimakkaampia kuin normaaliaikana ja miten ne vaikuttivat opettajien työhyvinvointiin. Erityisesti tarkastelin eroja eri kouluasteiden opettajien kokemuksissa.
Alaluokkien opettajat korostivat teknisiä ja materiaalisia huolenaiheita, kuten oppilaiden tarvetta teknologiseen tukeen ja varmistamista siitä, että jokaisella oli pääsy tarvittaviin välineisiin. Yläluokkien opettajat puolestaan ilmaisivat enemmän huolta oppilaidensa sosiaalisista ja emotionaalisista tarpeista, kuten vuorovaikutuksen puutetta ja yksinäisyyden tunnetta. Lukion opettajat keskittyivät enemmän oppilaiden akateemiseen suoriutumiseen ja motivaation riittävyyteen.
Tutkimukseni perusteella etäopetusjakso toi esiin monia haasteita opettajien työssä ja valotti opettajien työn kuormitustekijöitä uudesta näkökulmasta. On tärkeää tunnistaa nämä haasteet ja pyrkiä löytämään keinoja niiden ratkaisemiseksi tulevaisuutta varten. Opettajien tarpeisiin vastaaminen ja heidän tukemisensa on olennaista, jotta voidaan varmistaa opetuksen laadukkuus ja opettajien sekä oppilaiden hyvinvointi niin normaalioloissa, mutta myös mahdollisissa tulevissa poikkeustilanteissa.
Nina Kangasniemi, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatustiede
Blogikirjoitus perustuu pro gradu tutkielmaani ”Opettajien kokema huoli peruskoulussa ja lukiossa etäopetusjakson aikana 2020”.
Kommentit
Lähetä kommentti