Siirry pääsisältöön

Opettajien huoli ja haasteet etäopetuksessa: Näkökulmia opetusalan ammattilaisten kokemuksista

Opettajien kokema emotionaalinen kuormitus ja huoli oppilaista on tutkimusalue, joka herätti kiinnostukseni omien kokemusteni kautta. Koronapandemian vuoksi etäopetukseen siirtymisen myötä opettajat joutuivat kohtaamaan uudenlaisen todellisuuden, jossa perinteiset opetusmenetelmät ja vuorovaikutustavat joutuivat koetukselle. Ystäväpiiristäni löytyy usean eri kouluasteen opettajia, ja heidän kokemuksensa etäopetuksesta erosivat toisistaan hyvin paljon. Tämä herätti kiinnostukseni siitä, minkälaisia haasteita eri kouluasteella toimivilla opettajilla oli ensimmäisen etäopetusjakson aikana. Vaikka etäopetus tarjosi joitakin etuja, kuten parantuneen työrauhan ja lisääntyneen joustavuuden, se toi mukanaan myös merkittäviä haasteita opettajien ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen sekä opetuksen laadun ylläpitämiseen. Tutkimukseeni rajasin tarkasteltavaksi perusopetuksen vuosiluokkien 1-6, vuosiluokkien 7-9 opettajien ja lukion opettajien vastaukset.

Tutkimuksessani selvisi, että etäopetusjakson aikana opettajien huoli oppilaiden hyvinvoinnista ja oppimisesta oli suhteellisen korkea. Huolen taustalla oli useita tekijöitä, kuten oppilaiden kontaktin puute, lisääntynyt työkuorma ja tekniset ongelmat. Monet opettajat kertoivat olevansa huolissaan oppilaiden kotioloista ja mielenterveydestä.

Positiivisena puolena nousi esiin työrauhan lisääntyminen ja oppilaiden välisten konfliktien väheneminen, joka vähensi opettajien emotionaalista kuormitusta. Monet opettajat kokivat, että etäopetus tarjosi mahdollisuuden henkilökohtaisempaan vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa ja joustavampaan opiskelun etenemiseen. Työrauhan lisääntyminen auttoi erityisesti hiljaisempien oppilaiden osallistumista ja loi paremmat mahdollisuudet keskittymiselle.

Tutkimuksessani emotionaalista kuormittumista opettajien keskuudessa läpi kouluasteiden tuottivat haasteet etäopetuksen toteuttamisessa. Monet opettajat kokivat puutteita oman digitaitonsa suhteen ja tunsivat, etteivät olleet valmiita etäopetuksen digitaalisiin vaatimuksiin. Lisäksi opettajat kokivat riittämättömyyden tunnetta siitä, etteivät he luotettavasti pystyneet seuraamaan oppilaidensa etenemisestä ja osaamisen todellista tasoa etäopetuksen aikana.

Tutkimukseni perustuu Vaasan yliopiston Henkilöstöjohtamisen LEADIS-tiimin toteuttamaan laajaan kyselytutkimukseen, jossa selvitettiin opetusalan ammattilaisten etätyön ja työhyvinvoinnin tilaa koronapandemian aikana. Aineisto kerättiin verkkolomakkeella huhti-toukokuussa 2020, ja siihen osallistui 1348 vastaajaa eri puolilta Suomea. Tutkimukseni painopiste oli opettajien kokemassa huolessa oppilaiden hyvinvoinnista etäopetuksen aikana. Halusin selvittää, olivatko huolenaiheet erilaisia tai voimakkaampia kuin normaaliaikana ja miten ne vaikuttivat opettajien työhyvinvointiin. Erityisesti tarkastelin eroja eri kouluasteiden opettajien kokemuksissa.

Alaluokkien opettajat korostivat teknisiä ja materiaalisia huolenaiheita, kuten oppilaiden tarvetta teknologiseen tukeen ja varmistamista siitä, että jokaisella oli pääsy tarvittaviin välineisiin. Yläluokkien opettajat puolestaan ilmaisivat enemmän huolta oppilaidensa sosiaalisista ja emotionaalisista tarpeista, kuten vuorovaikutuksen puutetta ja yksinäisyyden tunnetta. Lukion opettajat keskittyivät enemmän oppilaiden akateemiseen suoriutumiseen ja motivaation riittävyyteen.

Tutkimukseni perusteella etäopetusjakso toi esiin monia haasteita opettajien työssä ja valotti opettajien työn kuormitustekijöitä uudesta näkökulmasta. On tärkeää tunnistaa nämä haasteet ja pyrkiä löytämään keinoja niiden ratkaisemiseksi tulevaisuutta varten. Opettajien tarpeisiin vastaaminen ja heidän tukemisensa on olennaista, jotta voidaan varmistaa opetuksen laadukkuus ja opettajien sekä oppilaiden hyvinvointi niin normaalioloissa, mutta myös mahdollisissa tulevissa poikkeustilanteissa.


Nina Kangasniemi, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatustiede

Blogikirjoitus perustuu pro gradu tutkielmaani ”Opettajien kokema huoli peruskoulussa ja lukiossa etäopetusjakson aikana 2020”.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...