Olemme käyneet toisten luokanopettajaopiskelijoiden kanssa paljon keskustelua opettajuudesta ja sen kehittymisestä opintojen aikana. Opettajuuden sekä opettajan työn uudistuminen ovat viime aikoina nousseet esiin mediassa. Keskustelua ovat aiheuttaneet esimerkiksi toimimaton kouluympäristö sekä opettajan työn edellytykset (Salusjärvi, 2024). Etenkin näin maisteriopintojen loppusuoralla aihe on ollut meille hyvin ajankohtainen, mikä olikin yksi syy sille, miksi päätimme tutkia opettajuuden kehittymistä luokanopettajaopintojen aikana pro gradu -tutkielmassamme. Aineistona käytimme maisterivaiheen opiskelijoiden syventävän harjoittelun portfolioita, jotka keskittyivät nimenomaan oman opettajuuden monipuoliseen tarkasteluun. Toteutimme tutkimuksemme laadullisesti fenomenografiaa ja fenomenografista analyysiä käyttäen. Halusimme tutkimuksessamme keskittyä luokanopettajaopiskelijoiden käsitysten tutkimiseen, mikä selittää metodologiset valintamme.
Opettajuus on terminä hyvin laaja eikä sille löydy yhtä selkeää määritelmää (Rasehorn 2009, 259), minkä vuoksi sen käytöstä on luovuttu esimerkiksi OAJ:n viestinnässä. Tutkielmassamme rakensimme opettajuuden koostuvan ammatillisesta identiteetistä, toimijuudesta sekä opettajan moniulotteisesta osaamisesta (MAP-malli). Näitä osa-alueita on tutkittu laajasti kasvatustieteellisellä kentällä, mikä vahvisti käsitystämme opettajuuden rakentumisesta juuri näiden tekijöiden kautta. Etenkin ammatillinen identiteetti ja toimijuus ovat hyvin moniulotteisia käsitteitä, joihin kuuluu useita eri osa-alueita. Määrittelimme ammatillisen identiteetin koostuvan muun muassa uskomuksista, arvoista, kokemuksista ja päämääristä. Opettajan ammatilliseen toimijuuteen liitimme esimerkiksi työn autonomiaan, vaikutusmahdollisuuksiin sekä oman ammattitaidon kehittämiseen. Moniulotteinen opettajan osaamisen malli taas pitää sisällään erilaisia kompetenssin ja pätevyyden osa-alueita (Metsäpelto ym. 2022).
Tutkielmamme yksi päätulos oli, että luokanopettajaopiskelijoiden opettajuuden kehittymisessä keskeisiä ovat olleet harjoittelut ja opettajan sijaisuudet, joiden avulla opiskelijat ovat päässeet näkemään ja kokemaan konkreettisesti opettajan työtä ja arkea niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolellakin. Opiskelijat mainitsivat useasti myös harjoitteluiden ohjaavien lehtoreiden sekä ohjauskeskusteluiden vaikuttaneen heidän opettajuuteensa. Lehtoreiden ja ohjauskeskusteluiden avulla he saivat palautetta sekä pystyivät pohtimaan omia pedagogisia ratkaisujaan. Koska aineistonamme toimivat opiskelijoiden portfoliot, korostui niissä myös reflektoinnin merkitys oman opettajuuden kehittymisessä.
Kun opiskelijat kuvailivat itseään opettajina, kokivat he olevansa yhteistyökykyisiä sekä oppilaslähtöisiä, mitkä vastasivat opiskelijoiden ihanneopettajan kuvailuja. Omassa opettajuudessa kehittyneet osa-alueet keskittyivätkin pitkälti eri luonteenpiirteisiin, arvoihin sekä konkreettisiin opettajan työhön liittyviin tehtäviin. Pedagogiikka, opettajuus kokonaisuutena sekä armollisuus itseä kohtaan nousivat aineistossa eniten esille opiskelijoiden oman kehityksen kuvailuissa. Opettajuuden koettiin muotoutuvan sekä oman toiminnan että yhteiskunnan tuen avulla. Yhteiskunnan tuki tässä tapauksessa viittaa esimerkiksi opettajankoulutukseen sekä sen kehittämistoimintaan.
Vaikka työssä oppiminen on ollut merkittävä tekijä opiskelijoiden opettajuuden kehittymisessä, kävi aineistosta ilmi, etteivät luokanopettajaopiskelijat koe saavansa opintojen aikana tarpeeksi eväitä luokkahuoneen ulkopuolisten työtehtävien suorittamiseen. Etenkin yhteistyö huoltajien kanssa sekä monipuolisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen opetuksessa koettiin haasteellisiksi. Opiskelijat kuitenkin ilmaisivat uskovansa ja luottavansa, että työelämä opettaa, vaikka opinnot eivät tarjoaisikaan kaikkia tarvittavia taitoja tulevalle työuralle. Tutkielmamme yhdeksi aiheeksi nousikin pohdinnassa mahdollinen kuilu opettajan työn konkretian sekä yliopiston luentosalien ideologian välillä.
Opiskelijoiden kokemat paineet omasta osaamisestaan heijastavat opintojen riittämätöntä konkretian opetusta. Tutkielma toi valoon arvokasta tietoa opiskelijoiden käsityksistä oman opettajuutensa kehittymisestä sekä muotoutumisesta, mitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi opettajankoulutuksen suunnittelemisessa sekä käytännön opetustyön kehittämisessä.
Elina Hepola & Elina Jaakola, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettaja
Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaamme ”Opettaja on myös poliisi, lääkäri, psykologi…”: Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä syventävän harjoittelun portfolioissa omasta opettajuudesta ja sen kehittymisestä.
Lähteet:
Metsäpelto, R.-L., Poikkeus, A.-M., Heikkilä, M., Husu, J., Laine, A., Lappalainen, K., Lähteenmäki, M., Mikkilä-Erdmann, M., Warinowski, A., Iiskala, T., Hangelin, S., Harmoinen, S., Holmström, A., Kyrö-Ämmälä, O., Lehesvuori, S., Mankki, V. & Suvilehto, P. (2022). A multidimensional adapted process model of teaching. Educational Assessment, Evaluation and Accountability 34(2), 143-172. https://doi.org/10.1007/s11092-021-09373-9
Rasehorn, K. (2009). Opettajuuden kehittyminen. Teoksessa J. Louhivuori, P. Paananen & L. Väkevä (toim.) Musiikkikasvatus – näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen, 259–285. https://fisme.fi/musiikkikasvatuskirja/
Salusjärvi, A. (20.2.2024). Aleksis Salusjärven kolumni: Suomalaista koulua ei tarvitse uudistaa – riittää, kun palataan vanhaan. https://yle.fi/a/74-20065994
Kommentit
Lähetä kommentti