Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä neuroepätyypillisen oppilaan opettamisesta ja tukemisesta liikuntatunnilla

Koulumaailmassa on herättänyt keskustelua neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, jotka tutkimuksessamme määrittelimme neuropsykiatristen oireiden kautta Parikan, Halonen-Malliarakiksen ja Puustjärven (2017) määritelmän mukaan. He sisällyttävät neuropsykiatrisiin oireisiin ADHD:n, ADD:n, oppimiskyvyn häiriöt, laaja-alaiset kehitykselliset häiriöt, Touretten sekä autismikirjon häiriöt. Käytämme tässä kirjoituksessamme neuroepätyypillisestä oppilaasta termiä nepsy-oppilas. Yksi keskustelun aihe on ollut näiden nepsy-oppilaiden lisääntynyt tuen tarve peruskoulussa, samalla kun kouluissa on siirrytty myös entistä avoimempiin ja inklusiivisempiin oppimisympäristöihin. Nämä ovat liikunnan opetuksessa jo entuudestaan yleisiä. Tuen tarve on noussut vuosien 2020–2022 välisenä aikana 2,3 %, joka vastaa noin 14 000 oppilasta koko Suomes-sa (Tilastokeskus 2024a; Tilastokeskus 2024b). 

Koulumaailmassa ja sen ympärillä keskustellaan paljon myös lasten liikkumattomuudesta. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (2024) on määritellyt alakoulussa oleville lapsille suosituksen liikkua 1,5–2 tuntia päivässä, kun taas yläkoulussa vastaava luku on 1–1,5 tuntia. Tämän liikuntasuosituksen toteuttaa päivittäin LIITU-tutkimuksen mukaan vain kolmasosa lapsista. Yli viidesosa sen sijaan kokee liikunnan tarpeettomaksi. (Suomen Olympiakomitea 2023.)

Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää luokanopettajaopiskelijoiden tietoisuutta ja käsityksiä neuropsykiatrisia häiriöitä omaavien oppilaiden liikunnanopetuksesta sekä heidän valmiuksiaan tukea nepsy-oppilaiden oppimista liikunnan oppitunneilla. Tutkimuksemme pääkysymyksenä kysyimme, että millaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on nepsy-oppilaiden liikunnanopettamisesta. Alatutkimuskysymykset keskittyivät selvittämään sitä, miten opiskelijat kuvailevat tyypillisen nepsy-oppilaan sekä sitä, millaisia valmiuksia he ovat koulutuksen aikana saaneet nepsy-oppilaan liikunnanopetuksen toteuttamiseen ja suunnitteluun.

Tutkimukseen osallistui 15 luokanopettajaopiskelijaa. Keräsimme aineiston verkossa täytettävällä kyselylomakkeella, joka koostui lähinnä avoimista kysymyksistä. Kysely toteutettiin alkuvuodesta 2024.

Tutkimus osoitti sen, että suurin osa kyselyyn vastanneista luokanopettajaopiskelijoista koki valmiutensa opettaa nepsy-oppilaille liikuntaa joko vähäiseksi tai olemattomaksi. Vastaukset herättivät kysymyksen siitä, että ovatko luokanopettajaopiskelijat epävarmoja osaamisestaan vai eikö opettajankoulutus anna riittävästi valmiuksia opettaa liikuntaa nepsy-oppilaille. Vastaajat nostivat esiin positiivisesti esimerkiksi liikunnan sivuaineen kautta saadun eriyttämisen taidot, mutta nepsy-oppilaan kohtaamiseen he kokivat, etteivät ole saaneet sivuaineessa tietoa. Vastaajat korostivat paljon opetushar-joitteluiden tuomaa kokemusta, he myös toivat esiin sen, kuinka ovat saaneet ohjaajilta tietoa oppilaista, joka on auttanut liikunnan opetusta.

Kyselyssä pyysimme vastaajia kuvailemaan, millaisia nepsy-oppilaat ovat ja vastauksista oli havaittavissa, että neuropsykiatrisista oireista tai niiden huomioimisesta opetuksen kontekstissa ei tiedetä tarpeeksi. Yleisimmiksi oireiksi kuvailtiin keskittymisvaikeudet sekä ylivilkkaus. Lisäksi oman toiminnan säätely nousi usein esille, jota kuvailtiin haasteina erilaisissa muuttuvissa tilanteissa sekä arjen aikataulutuksessa. Vastaajat kuvailivat nepsy-oppilasta pääasiassa ADHD:n sekä autismikirjon kautta, kun taas kehityksellinen kielihäiriö, oppimiskyvyn häiriöt, Tourette sekä tic-oireet jäivät kokonaan mainitsematta.

Vastaajat jättivät mainitsematta kokonaan myös esimerkiksi leikillisyyden ja kokemuksellisuuden näkökulmat oppimiseen. Vastaajien mukaan nepsy-oppilaan tuki tulisi oppitunneilla tulla joko opettajalta, ohjaajalta tai muilta oppilailta. Yksikään vastaaja ei myöskään tuonut esille oppituntien mukauttamista, joustavuutta tai positiivista ilmapiiriä. Nepsy-oppilaan arjessa korostuvat ennakointi ja rutiinit, mutta silti kukaan ei maininnut niitä vastauksissaan. Johtopäätöksenä tutkimuksessa voimme todeta, että luokanopettajaopiskelijoilla ei ole oman käsityksensä mukaan riittäviä valmiuksia opettaa nepsy-oppilaille liikuntaa ja heidän osaamistaan tulisi parantaa esimerkiksi koulutuksen sisällöllisten muutosten kautta.

Olli Raito & Karri Raveala, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaamme ”Koen, että minulla ei ole kovin hyvät valmiudet kohdata nepsy-oppilaita.” Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä neuroepätyypillisen oppilaan liikunnanopetuksesta.

Lähteet:

Parikka, J., Halonen-Malliarakis, N. & Puustjärvi, A. (2017). Vaikeudesta voimaksi: Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. Finn Lectura.

Suomen Olympiakomitea. (2023). Lasten liikkumattomuuskriisi syvenee – seuraavalta hallitukselta tarvitaan toimia Suomen toimintakyvyn pelastamiseksi. https://www.olympiakomitea.fi/2023/03/16/lasten-liikkumattomuuskriisi-syvenee-seuraavalta-hallitukselta-tarvitaan-toimia-suomen-toimintakyvyn-pelastamiseksi/ (luettu 26.4.2024)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2024). Liikuntasuositukset. https://thl.fi/aiheet/elintavat-ja-ravitsemus/liikunta/liikuntasuositukset#Liikuntasuositukset_lapsille_ja_nuorille (luettu 26.4.2024)

Tilastokeskus (2024a). Tehostettua tai erityistä tukea saaneet peruskoulun oppilaat tuki-muodoittain ja alueittain. https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__erop/statfin_erop_pxt_137b.px (luettu 26.4.2024)

Tilastokeskus (2024b). Väestö ja tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijat ja tutkinnot koulutusryhmän ja iän mukaan. 2004–2022. https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__opiskt/statfin_opiskt_pxt_11c5.px (luettu 26.4.2024)