Yliopisto-opintojen tarkoituksena on tuottaa työelämään yksilöitä, joilla olisi mahdollisuudet kehittyä työkokemuksen lisäännyttyä omien alojensa asiantuntijoiksi. Yliopisto-opintoja pidetään yleisesti hyvin teoriapainotteisina ja kasvatustiede on yksi teoreettisena pidetty oppiaine. Kasvatustiede on hyvin laaja tutkimusalue, mikä näkyy hyvin kasvatustieteen eri oppiaineissa ja yliopistotutkinnoissa. Meillä kasvatustieteen opiskelijoilla on vapaus valita itsellemme mieluisia kursseja ja sivuaineita sekä rakentaa tämän kautta omannäköinen ja itseämme inspiroiva tutkinto. Valmistuminen yliopistosta ei ole automaattinen tae asiantuntijuudelle. Valmistumisen jälkeen jokainen lähtee omalla tavallaan etsimään ja kehittämään omaa asiantuntijuuttaan sekä urapolkuaan erilaisissa työkokemuksissa. Vaikka kasvatustieteilijöillä on laaja-alaiset valmiudet monenlaisiin asiantuntijatehtäviin, oman haasteensa tähän tuo se, ettei kasvatustieteilijät valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin. Kasvatusalan opiskelijat valmistuvat generalistialalta, mikä tarkoittaa sitä, etteivät opiskelijat saa suoraan tiettyä ammattinimikettä (Rouhelo & Rautakilpi 2005, 37). Generalistialat antavat ennemminkin yleisiä akateemisia valmiuksia (Rouhelo & Rautakilpi 2005, 46).
Tarkastelin Pro gradu -tutkielmassani Lapin yliopiston kasvatusalan maisterivaiheen opiskelijoiden käsityksiä työtulevaisuudesta. Selvitin myös minkälaiseksi opiskelijat mieltävät kasvatustieteilijän asiantuntijuuden, ja mikä on tutkinnon rooli tämän sekä työtulevaisuuden taustalla. Tutkimuksen kohderyhmänä oli kuusi Lapin yliopiston kasvatusalan maisterivaiheen opiskelijaa, joilla oli pääaineena yleinen kasvatustiede tai aikuiskasvatustiede. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla ja aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysillä. Tutkimuksen keskiössä olivat kasvatusalan maisterivaiheen opiskelijoiden käsitykset ja kokemukset.
Tutkielman taustalla on opiskelutovereiden kanssa jaetut huolet siitä, saammeko valmistumisemme jälkeen töitä, mitä kaikkea osaamisemme pitää sisällään ja osaammeko tuoda osaamisemme esiin mahdollisille työnantajille. Generalistialan opiskelijana pohtii paljon tulevaa työnhakua ja sen kovaa kilpailua. Samaan aikaan työelämää ravisuttelee suuret muutokset, jotka ovat nousseet otsikoihin mediassa. Näiden taustalla on muun muassa globalisaatio ja teknologinen kehitys (Heiskanen 2002, 24). Ne heijastuvat oleellisesti kasvatusalan maistereihin, jotka ovat astumassa työelämään. Muutokset edellyttävät sopeutumista ja uudenlaista osaamista.
Tulosten mukaan kasvatusalan maisterivaiheen opiskelijoilla on pääasiassa myönteisiä odotuksia ja käsityksiä työtulevaisuutta kohtaan. Työelämään siirrytään uteliain ja odottavaisin mielin. Tutkinnon nähdään mahdollistavan laajan työkentän sekä monipuolisen ja vaihtelevan uran. Jatkuvan oppimisen nähdään olevan vahvasti läsnä työtulevaisuudessa. Kasvatustieteellinen asiantuntijuus mielletään laaja-alaiseksi, ihmisyyttä ja oppimista ymmärtäväksi. Opiskelijoiden mukaan kasvatustieteellinen asiantuntijuus pitää sisällään tärkeitä työelämätaitoja. Asiantuntijuuden nähtiin kehittyvän vasta työelämässä erilaisen kokemuksen ja osaamisen myötä. Tutkinnosta koetaan saavan hyvä pohja, jolla lähteä kehittämään omaa asiantuntijuutta työelämässä.
Kokemukset kasvatusalan tutkinnosta olivat ristiriitaisia. Vaikka opiskelijat kokevat olevansa oikealla alalla ja erityisesti sivuaineopinnot olivat tuntuneet mieluisilta ja hyödyllisiltä, samalla koetaan, ettei tutkinto tarjoa tarpeeksi työelämälähtöisyyttä ja tutkinto jää hyvin abstraktiksi. Opetuksen sisällöt kaipaavat enemmän työelämälähtöisyyttä ja opiskelijat näkevät tarvetta myös toiselle harjoittelulle.
Kristiina Taipale, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, aikuiskasvatustiede
Blogikirjoitus perustuu omaan Pro gradu -tutkielmaani: Lapin yliopiston kasvatusalan maisterivaiheen opiskelijoiden käsityksiä työtulevaisuudesta
Lähteet:
Heiskanen, T. (2002). Informaatioyhteiskunnasta oppimisyhteiskunnaksi? Teoksessa Heiskanen, T., Kirjonen, J., Launis, K., Engeström, Y., Vaherva, T., Valkeavaara, T., . . . Tynjälä, P. Oppiminen ja asiantuntijuus: Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY, 25–48.
Rouhelo, A & Rautakilpi, S. 2005. Suuret odotukset vai turhat toiveet? Akateemiset generalistit vuosituhannen vaihteen työmarkkinoilla. Helsinki: Kansanvalistusseura, Aikuiskasvatuksen tutkimusseura 2005. Aikuiskasvatus 25 (1), 36–46.
Kommentit
Lähetä kommentti