Kyläkoulun luokanopettajien kokemuksia eriyttämisestä yhdysluokassa

Kyläkoulujen määrä on vähentynyt Suomessa huomattavasti viimeisten vuosikymmenten ajan (SVT 2023). Samalla on vähentynyt kyläkouluille tyypillinen yhdysluokkaopetus, jossa opettaja opettaa samaan aikaan kahta tai useampaa vuosiluokkaa. Kyläkoulujen lakkauttamista perustellaan oppilasmäärän vähenemisellä ja erityisesti säästösyillä. (Korpinen 2010.) Onko kyläkoulujen tuomat mahdollisuudet jääneet huomioimatta, kun koulutuspoliittisia päätöksiä on tehty talousnäkökulma edellä? Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kyläkoulujen vahvuuksia ovat esimerkiksi oppimisympäristö, yhteisöllisyys sekä hyvä oppilaantuntemus (ks. esim. Kangas ym. 2014, Kilpeläinen 2010, Brühwiler & Blatchford 2011). Kyläkouluista ja yhdysluokkaopetuksesta on kuitenkin tehty suhteellisen vähän tutkimusta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Miten voidaan tehdä tutkimusperustaisia ja järkeviä koulutuspoliittisia päätöksiä ja muutoksia kouluverkostoon, jos pienet koulut jätetään tutkimuksen ulkopuolelle?

Tutkin pro gradu -tutkielmassani kyläkoulun luokanopettajien kokemuksia eriyttämisestä yhdysluokassa. Eriyttäminen on opetuksen tukikeino, jolla pyritään vastaamaan oppilaiden moninaisuuden tuomiin haasteisiin (Roiha & Polso 2023). Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kyläkoulun opettajien kokemuksista eriyttämisestä yhdysluokassa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, mitä eriyttämiskeinoja opettajat käyttävät kyläkoulun yhdysluokassa. Eriyttämiskeinojen tutkiminen pohjautui Roihan ja Polson (2023) eriyttämisen Viiden O:n malliin. Tutkimukseen osallistui neljä kyläkoulun luokanopettajaa, jotka opettivat aineiston-keruun aikaan yhdysluokkaa 1–2, 3–4 tai 5–6. Opettajilla oli työkokemusta luokanopettajan työstä 20–30 vuotta. Käytin aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua ja analysoin aineiston osittain teorialähtöisellä ja osittain aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.  

Tutkimustulosten mukaan opettajat eriyttivät opetustaan monin tavoin kaikilla Roihan ja Polson (2023) eriyttämisen Viiden O:n mallin osa-alueella, joita ovat 1) opetusjärjestelyt, 2) oppimisympäristö, 3) opetusmenetelmät, 4) oppimisen tukimateriaali ja 5) oppimisen arviointi. Eriyttämiskeinojen käyttöön vaikutti vahvasti oppilasryhmä. Opetusjärjestelyiden osalta eriyttämiskeinoina korostuivat jakotunnit vuosiluokittain, erityisopettajan ja koulunkäynnin-ohjaajan resurssi sekä tukiopetus. Oppimisympäristön osalta opettajat eriyttivät lähinnä fyysistä oppimisympäristöä esimerkiksi istumajärjestyksen, eri tilojen hyödyntämisen ja visuaalisen tuen kautta. Psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön eriyttämisestä tuli esille lähinnä luokan luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri. Opetusmenetelmien osa-alueella opettajat huomioivat eriyttämisen yksilöllisessä etenemisessä, yksilöllisissä tehtävissä ja oppimateriaaleissa sekä oppisisältöjen muokkaamisessa. Oppimisen tukimateriaaleja kuten erilaisia tukivälineitä ja keskittymisen apuvälineitä opettajat tarjosivat oppilaiden tarpeiden mukaan. Opettajat arvioivat oppilaiden oppimista opetussuunnitelman kriteerien mukaisesti. Eriyttäminen näkyi kuitenkin siinä, että opettajat antoivat oppilaalle myönteistä palautetta oppilaan oman tavoitetason mukaan sekä eriyttivät koe- ja arviointitilanteita.

Haastateltavat kokivat eriyttämisen merkitykselliseksi asiaksi. Eriyttämisen merkitys nähtiin neljän osa-alueen kautta, joita olivat 1. onnistumisen kokemusten tarjoaminen, 2. oppimisen mahdollistaminen, 3. ponnistelutaidon kehittäminen ja 4. lähikoulussa opiskelun mahdollistaminen. Opettajat eivät kokeneet eriyttämisen kyläkoulun yhdysluokassa olevan sen haastavampaa kuin yksittäisluokassa isommassa koulussa, vaan molemmissa koettiin olevan omat hyvät ja huonot puolensa. Yhdysluokkaopetus ja kyläkoulut koettiin kuitenkin myönteisiksi asioiksi eriyttämisen kannalta. Kyläkoulun ja yhdysluokkaopetuksen eduiksi eriyttämisen näkökulmasta opettajat kokivat vanhemmilta oppilailta oppimisen, seuraavan vuoden asioista kuulemisen etukäteen, oppilaiden eri-ikäisyyden hyödyntämisen opetuksessa, läheisen kodin ja koulun välisen yhteistyön sekä hyvän oppilaantuntemuksen. Haasteiksi opettajat kokivat samalla tunnilla eri asioiden opiskelun, vuorokurssiopetuksen historian oppiaineessa sekä erityisopettajan resurssin vähäisyyden. Tulokset osoittavat, että opettajat kokevat kyläkoulun ja yhdysluokkaopetuksen lähinnä myönteisinä asioina eriyttämisen kannalta.

Jutta Härö, Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Kyläkoulun luokanopettajien kokemuksia eriyttämisestä yhdysluokassa”.

Lähteet

Brühwiler, C. & Blatchford, P. 2011. Effects of class size and adaptive teaching competency on classroom processes and academic outcome. Learning and Instruction, 21 (1), 95–108.

Kangas, M.; Vesterinen, O.; Lipponen, L.; Kopisto, K.; Salo, L. & Krokfors, L. 2014. Students' agency in an out-of-classroom setting: Acting accountably in a gardening project. Learning, culture and social interaction, 3 (1), 34–42.

Kilpeläinen, R. 2010. Kyläkoulut Suomessa. Maaseudun pienet koulut opettajien kuvaamina oppimis- ja kasvuympäristöinä. Oulu: Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö. Väitöskirja.

Korpinen, E. 2010. Kyläkoulu yhteiskunnan rakennemuutoksessa. Teoksessa E. Korpinen (toim.). Eläköön kyläkoulu! Jyväskylä: PS-kustannus, 14–28.

Roiha, A. & Polso, J. 2023. Onnistu eriyttämisessä – toimivan opetuksen opas. Jyväskylä: PS-kustannus.

SVT/Suomen virallinen tilasto 2023. Peruskoulut, lukiot, ammatilliset oppilaitokset ja kansan-opistot opiskelijamäärillä mitatun oppilaitoksen koon mukaan, 2005–2022. https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__kjarj/statfin_kjarj_pxt_125k.px (Lu-ettu 28.3.2024)