Siirry pääsisältöön

Inkluusion monet sävyt Helsingin Sanomissa vuosina 2020–2022

Koulutuksessa inkluusio nähdään ihmisoikeutena ja perustana oikeudenmukaisemmalle ja tasa-arvoisemmalle yhteiskunnalle. (Forlin, Loreman, Chambers, Sharma & Deppeler, 2014). Inkluusio ajaa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon asiaa. Koulutuksen kentällä se pyrkii edesauttamaan sitä, että jokaisella olisi samanlaiset mahdollisuudet oppia ja kehittyä. Inkluusio tarkoittaa, että erilaisia kykyjä omaavat lapset oppivat, leikkivät ja työskentelevät yhdessä (Tančić & Pavlović, 2023).

Pro gradu -tutkielmani oli diskursiivinen analyysi ja tavoitteena oli tutkia, minkälaista todellisuutta ja kuvaa inkluusiosta luodaan kirjoitetulla kielellä Helsingin Sanomien artikkeleissa vuosina 2020–2022. Helsingin Sanomissa vuosina 2020–2022 inkluusiosta kirjoitettiin moneen eri sävyyn. Esille nousivat sekä kielteinen että myönteinen sävy inkluusiota kohtaan. Myös inkluusion ongelmat tuotiin esille monessa artikkelissa. Artikkeleissa myös määriteltiin inkluusiota sekä kirjoitettiin inkluusion mahdollisuuksista ja siitä, kuinka sitä voisi mahdollisesti kehittää kohti parempaa.

Inkluusion kielteisen sävyn diskurssissa nousivat esille inkluusion toimimattomuus, opettajien pätevyys, oppilaiden tuki ja hyvinvointi. Inkluusion toimimattomuuteen liitettiin vahvasti resurssipula eli rahanpuute inkluusion laadukkaaseen toteutukseen. Opettajien erityispedagoginen osaaminen ja pätevyys toimia inklusiivisessa luokassa herätti osassa kirjoittajista huolta. Esille nostettiin myös oppilaiden tuki ja huoli oppilaan riittävästä tuen saamisesta ja inkluusion mahdollisista kielteisiä vaikutuksia oppilaan hyvinvointiin.

Myönteinen sävy inkluusiosta toi esiin näkökulmia sen toimivuudesta ja siitä, kuinka sitä on jo onnistuttu toteuttamaan hyvin tuloksin. Inkluusion onnistumiseen liitettiin riittävät resurssit ja opettajien sitoutuminen inklusiiviseen opetukseen.

Inkluusiosta löydettiin paljon ongelmia. Erityisesti puutteelliset resurssit nostettiin ongelmien keskiöön, minkä vuoksi laadukas inkluusio jää toteutumatta eikä opettajien jaksamista välttämättä huomioida.

Artikkeleissa kirjoittajan perehtyneisyyttä asiaan vahvisti se, että monessa artikkelissa inkluusiota oli määritelty. Inkluusiota määriteltiin muun muassa seuraavanlaisesti: ”Inkluusiolla tarkoitetaan erityistä tukea tarvitsevien lasten opettamista aivan tavallisissa luokissa. Sen tavoitteena on oppilaiden keskinäinen tasa-arvo niin, ettei ketään luokitella ominaisuuksien tai taipumusten mukaan.” (HS 26.9.2022) ja ”Inkluusio tarkoittaa lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimista” (HS 12.11.2022).

Inkluusiossa nähtiin mahdollisuuksia ja toivoa siitä, että se voidaan saada toimimaan. Esiin nostettiin, kuinka merkittävää on puuttua ongelmiin niiden ilmetessä sekä opettajien kuunteleminen. ”Inkluusio voi toimia, kun tukea on riittävästi ja ongelmiin puututaan ajoissa.” ”—Kuunnelkaa meitä ja arvostakaa ammattitaitoamme päätöksenteossa.” (HS 21.9.2022.) Inkluusion kannalta tärkeänä nähdään henkilökunnan osaaminen, pedagogiset menetelmät, resurssit ja resurssien suuntaaminen (Loukomies & Laine 2023, 17). Inkluusio on laaja kokonaisuus, joka vaatii onnistuakseen monta eri palasta. Inkluusio herättää ajatuksia puolesta ja vastaan. Tulevaisuudessa inkluusio tulee mahdollisesti kehittymään kohti parempaa, jolloin sen toteutus tulee olemaan laadukkaampaa ja oppilaiden tarpeisiin paremmin vastaavaa.


Selina Hakala
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta 

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani Inkluusio Helsingin Sanomissa vuosina 2020–2022.


Lähteet 

Loukomies A. & Laine S. 2023. Inkluusio onnistuu! Näin rakennat inklusiivisen toimintakulttuurin. PS-kustannus. 

Tančić, N. & Pavlović, A. 2023. INCLUSIVE CULTURE AS A PEDAGOGICAL DIMENSION OF SUCCESSFUL EDUCATIONAL INCLUSION. (PDF) Inclusive Culture as a Pedagogical Dimension of Successful Educational Inclusion (researchgate.net) 

HS 21.9.2022 ”Me opettajat olemme viestineet inkluusion ongelmista jo vuosia, mutta meitä ei ole kuunneltu” HS 26.9.2022 ”Paheksuttu inkluusio onnistui espoolaisessa koulussa – Nyt oivalluksia saavutaan ihmettelemään ulkomailta asti” 

HS 12.11.2022 ”Jokainen oppilas on oikeutettu tarvitsemaansa yksilölliseen tukeen”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...