Siirry pääsisältöön

Inkluusion monet sävyt Helsingin Sanomissa vuosina 2020–2022

Koulutuksessa inkluusio nähdään ihmisoikeutena ja perustana oikeudenmukaisemmalle ja tasa-arvoisemmalle yhteiskunnalle. (Forlin, Loreman, Chambers, Sharma & Deppeler, 2014). Inkluusio ajaa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon asiaa. Koulutuksen kentällä se pyrkii edesauttamaan sitä, että jokaisella olisi samanlaiset mahdollisuudet oppia ja kehittyä. Inkluusio tarkoittaa, että erilaisia kykyjä omaavat lapset oppivat, leikkivät ja työskentelevät yhdessä (Tančić & Pavlović, 2023).

Pro gradu -tutkielmani oli diskursiivinen analyysi ja tavoitteena oli tutkia, minkälaista todellisuutta ja kuvaa inkluusiosta luodaan kirjoitetulla kielellä Helsingin Sanomien artikkeleissa vuosina 2020–2022. Helsingin Sanomissa vuosina 2020–2022 inkluusiosta kirjoitettiin moneen eri sävyyn. Esille nousivat sekä kielteinen että myönteinen sävy inkluusiota kohtaan. Myös inkluusion ongelmat tuotiin esille monessa artikkelissa. Artikkeleissa myös määriteltiin inkluusiota sekä kirjoitettiin inkluusion mahdollisuuksista ja siitä, kuinka sitä voisi mahdollisesti kehittää kohti parempaa.

Inkluusion kielteisen sävyn diskurssissa nousivat esille inkluusion toimimattomuus, opettajien pätevyys, oppilaiden tuki ja hyvinvointi. Inkluusion toimimattomuuteen liitettiin vahvasti resurssipula eli rahanpuute inkluusion laadukkaaseen toteutukseen. Opettajien erityispedagoginen osaaminen ja pätevyys toimia inklusiivisessa luokassa herätti osassa kirjoittajista huolta. Esille nostettiin myös oppilaiden tuki ja huoli oppilaan riittävästä tuen saamisesta ja inkluusion mahdollisista kielteisiä vaikutuksia oppilaan hyvinvointiin.

Myönteinen sävy inkluusiosta toi esiin näkökulmia sen toimivuudesta ja siitä, kuinka sitä on jo onnistuttu toteuttamaan hyvin tuloksin. Inkluusion onnistumiseen liitettiin riittävät resurssit ja opettajien sitoutuminen inklusiiviseen opetukseen.

Inkluusiosta löydettiin paljon ongelmia. Erityisesti puutteelliset resurssit nostettiin ongelmien keskiöön, minkä vuoksi laadukas inkluusio jää toteutumatta eikä opettajien jaksamista välttämättä huomioida.

Artikkeleissa kirjoittajan perehtyneisyyttä asiaan vahvisti se, että monessa artikkelissa inkluusiota oli määritelty. Inkluusiota määriteltiin muun muassa seuraavanlaisesti: ”Inkluusiolla tarkoitetaan erityistä tukea tarvitsevien lasten opettamista aivan tavallisissa luokissa. Sen tavoitteena on oppilaiden keskinäinen tasa-arvo niin, ettei ketään luokitella ominaisuuksien tai taipumusten mukaan.” (HS 26.9.2022) ja ”Inkluusio tarkoittaa lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimista” (HS 12.11.2022).

Inkluusiossa nähtiin mahdollisuuksia ja toivoa siitä, että se voidaan saada toimimaan. Esiin nostettiin, kuinka merkittävää on puuttua ongelmiin niiden ilmetessä sekä opettajien kuunteleminen. ”Inkluusio voi toimia, kun tukea on riittävästi ja ongelmiin puututaan ajoissa.” ”—Kuunnelkaa meitä ja arvostakaa ammattitaitoamme päätöksenteossa.” (HS 21.9.2022.) Inkluusion kannalta tärkeänä nähdään henkilökunnan osaaminen, pedagogiset menetelmät, resurssit ja resurssien suuntaaminen (Loukomies & Laine 2023, 17). Inkluusio on laaja kokonaisuus, joka vaatii onnistuakseen monta eri palasta. Inkluusio herättää ajatuksia puolesta ja vastaan. Tulevaisuudessa inkluusio tulee mahdollisesti kehittymään kohti parempaa, jolloin sen toteutus tulee olemaan laadukkaampaa ja oppilaiden tarpeisiin paremmin vastaavaa.


Selina Hakala
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta 

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani Inkluusio Helsingin Sanomissa vuosina 2020–2022.


Lähteet 

Loukomies A. & Laine S. 2023. Inkluusio onnistuu! Näin rakennat inklusiivisen toimintakulttuurin. PS-kustannus. 

Tančić, N. & Pavlović, A. 2023. INCLUSIVE CULTURE AS A PEDAGOGICAL DIMENSION OF SUCCESSFUL EDUCATIONAL INCLUSION. (PDF) Inclusive Culture as a Pedagogical Dimension of Successful Educational Inclusion (researchgate.net) 

HS 21.9.2022 ”Me opettajat olemme viestineet inkluusion ongelmista jo vuosia, mutta meitä ei ole kuunneltu” HS 26.9.2022 ”Paheksuttu inkluusio onnistui espoolaisessa koulussa – Nyt oivalluksia saavutaan ihmettelemään ulkomailta asti” 

HS 12.11.2022 ”Jokainen oppilas on oikeutettu tarvitsemaansa yksilölliseen tukeen”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...