Nykyajan työmaailma vaatii valmistuvilta opiskelijoilta geneerisiä valmiuksia. Geneeristen taitojen oppiminen tapahtuu samanarvoisesti niin yliopistokoulutuksessa kuin työelämässä (Virtanen & Tynjälä 2019, 881). Geneeristen taitojen oppimisen suhteen kasvatustiede, aikuiskasvatustiede ja mediakasvatus ovat etuasemassa, sillä niiden koulutusohjelmat ovat rakennettu vastaamaan generalistialan vaatimuksia (Karhu ym. 2014, 47). Generalistialalle tyypillistä on se, että tutkinnolla ei saa pätevyyttä tiettyyn ammattiin, vaan sillä voi työskennellä eri ammattinimikkeiden alla eri sektoreissa. Tällöin myös generalistialojen koulutusohjelmat pitävät sisällään geneeristen taitojen oppimista. Kun tutkii näiden kolmen koulutusohjelman tutkintorakenteista, voi niistä huomata generalistialan piirteitä.
Osana kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen ja mediakasvatuksen maisterivaiheen opintoja on pakollinen harjoittelu. Harjoittelun pituus on 3kk ja se kattaa noin 8 % koko maisteritutkinnon opinnoista. Koska nämä kolme koulutusohjelmaa ovat generalistialoja, harjoittelun suorituspaikkoja on lukuisia. Tämän vuoksi harjoittelut voivat sisällöllisesti poiketa toisistaan suuresti. Toisin sanoen sama opiskelija voisi saada erilaisen harjoittelu- ja oppimiskokemuksen, jos hän olisi suorittanut harjoittelun eri paikassa. Oli harjoittelupaikka missä tahansa, mahdollistavat ne opiskelijalle kuitenkin muun muassa autenttista oppimista, asiantuntijuuden kehittymistä ja verkostoitumista omalle alalle. Esimerkiksi verkostoituminen on nykypäivänä tärkeää työuran kannalta (Gibson ym., 2013, 146).
Työharjoittelulla nähdään olevan merkittävä rooli työelämässä tarvittavien taitojen oppimiseen (Mannisenmäki ja Valtari, 2005). Jokainen harjoittelupaikka on antaa opiskelijalle yksilöllisiä kokemuksia. Harjoittelupaikoissa luonnollisesti on keskenään eroavaisuuksia ja ne tarjoavat sen vuoksi erilaisia mahdollisuuksia oppimiseen (Virolainen 2006, 38). Työharjoittelulla ja sen merkityksellä opintoihin nähdään olevan kuitenkin tiettyjä samanarvoisia piirteitä ja vaikka kokemukset jokaisesta harjoittelusta ovat yksilöllisiä ja riippuvaisia monesta eri asiasta, voidaan niistä löytää yhteneväisyyksiä.
Pro gradu -tutkielmassani tutkin opiskelijoiden kokemuksia harjoittelun merkityksestä omiin opintoihinsa ja tulevaan työelämään. Keskiössä olivat opiskelijoiden omat kokemuksensa harjoittelusta. Tutkimuskohteenani oli Lapin yliopiston kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen ja mediakasvatuksen maisterivaiheen opiskelijat, jotka olivat suorittaneet tai olivat parhaillaan suorittamassa harjoittelua. Aineistoni koostui kahdeksan maisterivaiheen opiskelijan avoimista vastauksista verkossa toteuttamaani anonyymiin kyselyyn. Tutkimus on laadullinen ja aineiston analyysissä olen käyttänyt fenomenografista lähestymistapaa.
Harjoittelulla koettiin olevan merkitystä niin opintoihin kuin tulevaan työuraan. Opiskelijat olivat kokeneet haasteita harjoittelupaikan saamisessa, mutta yhtä vastaajaa lukuun ottamatta, harjoittelu oli koettu tärkeäksi osaksi opintoja. Osa toivoi, että tutkinnot pitäisivät sisällään enemmän työharjoitteluita.
Harjoittelu oli mahdollistanut verkostoitumista omalle alalle sekä selventänyt toiveita ja odotuksia tulevaisuudelle ja työuralle. Positiivista huomioitavaa oli myös se, että harjoittelu oli mahdollistanut puolelle vastaajista työpaikan saamisen harjoittelupaikasta. Harjoittelun voidaan siis katsoa heidän kohdallaan mahdollistaneet jo varsinaisen oman alan työuran alkaneen opiskeluiden aikana. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa harjoittelulla olevan tärkeä merkitys opiskelijan opintoihin ja tulevaan työelämään.
Karoliina Keskitalo, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatustiede
Blogikirjoitus perustuu Pro gradu -tutkielmaani: ”Minulla vahvistui ajatus missä tehtävässä haluan työskennellä ja millaista työtä haluaisin tehdä” – Fenomenografinen tutkimus kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen ja mediakasvatuksen maisteriopiskelijoiden kokemuksista harjoittelun merkityksestä omiin opintoihin ja tulevaan työelämään.
Lähteet
Gibson, C., Hardy, J. H. III, & Buckley, R. 2013. Understanding the role of networking in organizations. Career development international 2014, Vol.19 (2), s. 146–161.
Karhu, K., Perttunen, A. & Skaniakos, T. 2014. ”Hyvä fiilis, että mahdollisuuksia on” – kasvatustieteen työelämäopintoja kehittämässä. Teoksessa L. Penttinen, K. Karhu, Liimatainen Jaana O. & P. Keskinarkaus (toim.) Yliopistosta työelämään – Opintopolun työelämäorientaatiota tukemassa, 47–60. Yliopistosta työelämään ESR-projekti: Kopijyvä Oy.
Mannisenmäki, E. & Valtari, M. 2005. Valmistumisen vallihaudalla. Opintojen kesto 2000-luvun hyvinvointivaltiossa. Helsinki: Edita Prima Oy. Virolainen, M. 2006. Osaamista rakentamassa. Ammattikorkeakoulut harjoittelun ja työelämäyhteistyön kehittäjinä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Virtanen, A. & Tynjälä, P. 2019. Factors explaining the learning of generic skills: a study of university students’ experiences. Teaching in Higher Education 2019, vol. 24, no. 7, s. 880–894.
Kommentit
Lähetä kommentti