Siirry pääsisältöön

Oppilaan osallisuuden tukeminen oppilaan ohjaussuunnitelmissa

Osallisuus on tämän ajan ilmiö, josta on muodostunut yhteiskunnallisesti painava teema. Osallisuudella tavoitellaan ratkaisuja perustavanlaatuisille sosiaalisille ja yhteiskunnallisille ongelmille (Närhi, Kokkonen & Matthies 2014, 228). Laajentunut oppivelvollisuus on lisännyt opetuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuuta. Kunnilla on vastuu laadukkaasta oppilaanohjauksesta ja sille annettujen tavoitteiden toteutumisesta. Viime vuosina on ollut tunnistettavissa huoli nuorten hyvinvoinnista ja pyritty löytämään keinoja, joilla tehostaa syrjäytymisen ehkäisyä. Merkittäviä syrjäytymisen riskitekijöitä ovat esimerkiksi matala koulutustaso ja pitkäaikainen työttömyys (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Tiedetään, että erityisen tärkeässä roolissa nuorten siirtymisessä toiselle asteelle ja kouluun kiinnittymisessä on laadukas oppilaanohjaus ja nivelvaihetyö (Kiiveri, Peltomaa & Toivanen 2014, 83). 

Osallisuus on käsitteenä moninainen. Pro gradu -tutkielmassani osallisuus ymmärretään yksilön mahdollisuutena vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja ympäröivän yhteisön asioihin. Osallisuuden nähdään myös olevan selkeästi yhteydessä syrjäytymisen ehkäisyyn ja sen myötä näyttäytyvän merkittävänä tekijänä yksilön tulevaisuuden kannalta. Tutkimuksen aineiston muodostavat viiden valikoidun kunnan oppilaan ohjaussuunnitelmat. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Tutkimuskysymykset keskittyvät tarkastelemaan oppilaan osallisuutta ohjaussuunnitelmissa seuraavasti: ”Millaisia oppilaan osallisuuden ulottuvuuksia ohjaussuunnitelmat ilmentävät yläkoulussa?” ja ”Millä tavoin kuntien ohjaussuunnitelmat konstruoivat oppilaan osallisuutta myöhemmin työelämässä?” 

Tutkimustulokset osoittavat, että kuntien oppilaan ohjaussuunnitelmissa on tunnistettavissa oppilaan osallisuuden tukemista monilta osin. Tulosten pohjalta olen muodostanut neljä pääteemaa, jotka ilmentävät oppilaan osallisuuden tukemista ohjaussuunnitelmissa: 1) oppilaan hyvinvoinnin tukeminen osallisuuden edistäjänä, 2) oppilaan osallisuus oman elämän suunnittelussa, toteutuksessa ja koulun toiminnassa, 3) aikuisten vastuu ja ohjauksen eri muodot oppilaan osallisuutta tukemassa sekä 4) yhteiskunnallisen osallisuuden toteutuminen tulevaisuudessa. Jokainen pääteema on jaoteltu kahteen alateemaan. Alla oleva kuvio havainnollistaa pääteemojen ja alateemojen rakentumista. 


Pro gradu -tutkielmassa osallisuuden ja toimijuuden toteutuminen nähdään tärkeänä osana oppilaan tulevaisuutta. Oleellista on pohtia, voiko peruskoulussa koetulla osallisuudella olla vaikutusta myöhemmin jatkokoulutuksessa koettavaan osallisuuteen. Jos nuoren on helpompi kiinnittyä jatko-opintoihin koettuaan aitoa osallisuutta peruskoulussa, on osallisuuden kokemuksella erittäin merkittävä vaikutus nuoren koulupolun rakentumiseen. Tällöin peruskoulussa koettu osallisuus voi edistää myönteisesti jatkokoulutuksessa koettua osallisuutta ja pienentää sitä kautta opintojen keskeyttämisen todennäköisyyksiä. Sen seurauksena kouluttamattomuus vähenee ja vähentää näin yhtä syrjäytymisen riskitekijöistä. 


Silvia Pudas, Lapin yliopisto

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Onko oppilaanohjaus vitsi?” – Oppilaan osallisuuden tukeminen kuntien oppilaan ohjaussuunnitelmissa.


Lähteet:

Kiiveri, L., Peltomaa, I. & Toivanen J. (2014). Nivelvaihetyö ja keskeyttämisen ehkäisy. Teoksessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.), Otetta opintoihin 2014. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti, 83–98 

Närhi, K., Kokkonen, T., Matthies, A. (2014). Asiakkaiden osallisuus ja työntekijöiden harkintavalta palvelujärjestelmässä. Janus 22 (3), 227–244.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (ei pvm.) Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Saatavilla verkossa: https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/nuorten-syrjaytymisen-ehkaisy Luettu 28.2.2024. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla