Siirry pääsisältöön

Oppilaan osallisuuden tukeminen oppilaan ohjaussuunnitelmissa

Osallisuus on tämän ajan ilmiö, josta on muodostunut yhteiskunnallisesti painava teema. Osallisuudella tavoitellaan ratkaisuja perustavanlaatuisille sosiaalisille ja yhteiskunnallisille ongelmille (Närhi, Kokkonen & Matthies 2014, 228). Laajentunut oppivelvollisuus on lisännyt opetuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuuta. Kunnilla on vastuu laadukkaasta oppilaanohjauksesta ja sille annettujen tavoitteiden toteutumisesta. Viime vuosina on ollut tunnistettavissa huoli nuorten hyvinvoinnista ja pyritty löytämään keinoja, joilla tehostaa syrjäytymisen ehkäisyä. Merkittäviä syrjäytymisen riskitekijöitä ovat esimerkiksi matala koulutustaso ja pitkäaikainen työttömyys (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos). Tiedetään, että erityisen tärkeässä roolissa nuorten siirtymisessä toiselle asteelle ja kouluun kiinnittymisessä on laadukas oppilaanohjaus ja nivelvaihetyö (Kiiveri, Peltomaa & Toivanen 2014, 83). 

Osallisuus on käsitteenä moninainen. Pro gradu -tutkielmassani osallisuus ymmärretään yksilön mahdollisuutena vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja ympäröivän yhteisön asioihin. Osallisuuden nähdään myös olevan selkeästi yhteydessä syrjäytymisen ehkäisyyn ja sen myötä näyttäytyvän merkittävänä tekijänä yksilön tulevaisuuden kannalta. Tutkimuksen aineiston muodostavat viiden valikoidun kunnan oppilaan ohjaussuunnitelmat. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Tutkimuskysymykset keskittyvät tarkastelemaan oppilaan osallisuutta ohjaussuunnitelmissa seuraavasti: ”Millaisia oppilaan osallisuuden ulottuvuuksia ohjaussuunnitelmat ilmentävät yläkoulussa?” ja ”Millä tavoin kuntien ohjaussuunnitelmat konstruoivat oppilaan osallisuutta myöhemmin työelämässä?” 

Tutkimustulokset osoittavat, että kuntien oppilaan ohjaussuunnitelmissa on tunnistettavissa oppilaan osallisuuden tukemista monilta osin. Tulosten pohjalta olen muodostanut neljä pääteemaa, jotka ilmentävät oppilaan osallisuuden tukemista ohjaussuunnitelmissa: 1) oppilaan hyvinvoinnin tukeminen osallisuuden edistäjänä, 2) oppilaan osallisuus oman elämän suunnittelussa, toteutuksessa ja koulun toiminnassa, 3) aikuisten vastuu ja ohjauksen eri muodot oppilaan osallisuutta tukemassa sekä 4) yhteiskunnallisen osallisuuden toteutuminen tulevaisuudessa. Jokainen pääteema on jaoteltu kahteen alateemaan. Alla oleva kuvio havainnollistaa pääteemojen ja alateemojen rakentumista. 


Pro gradu -tutkielmassa osallisuuden ja toimijuuden toteutuminen nähdään tärkeänä osana oppilaan tulevaisuutta. Oleellista on pohtia, voiko peruskoulussa koetulla osallisuudella olla vaikutusta myöhemmin jatkokoulutuksessa koettavaan osallisuuteen. Jos nuoren on helpompi kiinnittyä jatko-opintoihin koettuaan aitoa osallisuutta peruskoulussa, on osallisuuden kokemuksella erittäin merkittävä vaikutus nuoren koulupolun rakentumiseen. Tällöin peruskoulussa koettu osallisuus voi edistää myönteisesti jatkokoulutuksessa koettua osallisuutta ja pienentää sitä kautta opintojen keskeyttämisen todennäköisyyksiä. Sen seurauksena kouluttamattomuus vähenee ja vähentää näin yhtä syrjäytymisen riskitekijöistä. 


Silvia Pudas, Lapin yliopisto

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Onko oppilaanohjaus vitsi?” – Oppilaan osallisuuden tukeminen kuntien oppilaan ohjaussuunnitelmissa.


Lähteet:

Kiiveri, L., Peltomaa, I. & Toivanen J. (2014). Nivelvaihetyö ja keskeyttämisen ehkäisy. Teoksessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.), Otetta opintoihin 2014. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti, 83–98 

Närhi, K., Kokkonen, T., Matthies, A. (2014). Asiakkaiden osallisuus ja työntekijöiden harkintavalta palvelujärjestelmässä. Janus 22 (3), 227–244.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (ei pvm.) Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Saatavilla verkossa: https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/nuorten-syrjaytymisen-ehkaisy Luettu 28.2.2024. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...