Kutsumukselliset tekijät ja ammatillisen identiteetin rakentuminen opettajankoulutuksessa

Opettajantyötä on pidetty perinteisesti kutsumustehtävänä, joka nauttii yhteiskunnalta saamaansa arvostusta. Kutsumus auttaa ymmärtämään, miksi jotkut ylipäätään toimivat opettajina (Estola & Syrjälä 2008, 98). Suomi on toiminut jo pitkään esimerkkinä toimivasta opettajankoulutusjärjestelmästä, jonka tehtävänä on kehittää opiskelijoiden laaja-alaisia ja itsenäisen ammattilaisen valmiuksia sekä valmiuksia kehittää omaa työtään (Niemi 2006, 79). Opettajuus on myös opettajaksi kasvamista ja identiteettityötä, jotka kehittyvät opettajankoulutuksen aikana ja voivat vahvistaa opiskelijoiden kutsumusta opettajantyöhön.

Pro Gradu -tutkielmassani selvitin luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä heidän omista kutsumuksellisista tekijöistään, jotka ovat syynä alalle hakeutumiseen sekä heidän näkemyksiään siitä, kuinka he kokevat ammatillisen identiteettinsä rakentuneen opettajankoulutuksen aikana. Tutkimusaineisto koostui kuuden eri puolilla Suomea opiskelevan luokanopettajaopiskelijan teemahaastatteluista. Tutkimusaineisto analysoitiin sekä teorialähtöisellä että teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla. Opiskelijoiden kokemat kutsumukselliset tekijät jakaantuivat viiteen alateemaan ja koettu ammatillisen identiteetin rakentuminen seitsemään orientaatioon, jotka pohjautuivat Laineen (2004) väitöskirjan tutkimustuloksiin.

Opettajan autonominen asema kutsuu opiskelijoita viittaa opettajan työnkuvassa houkuttelevaksi erityisesti opettajan autonomisen aseman, joka mahdollistaa itsensä toteuttamisen omien pedagogisten näkemysten mukaan. Toisaalta autonominen työnkuva esitettiin myös merkityksellisenä työssäjaksamisen näkökulmasta. Tutkimus osoitti opiskelijoiden olevan yleisesti tietoisia opettajan työnkuvasta ja korostivat autonomian rinnalla houkuttelevina tekijöinä myös työn monipuolisuutta sekä pitkiä lomia.

Opettaja toteuttaa työtään omalla opettajapersoonallaan viittaa opiskelijoiden kokemukseen henkilökohtaisista luonteenpiirteistään, jotka he näkivät opettajapersoonalle tyypillisinä. Erityisesti aineistoissa korostuivat sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot sekä empaattisuus. Ammatillisen identiteetin rakentumisen näkökulmasta opiskelijat kokivat sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen kehittyneen opintojen aikana. Lisäksi opiskelijat kokevat opettajaan kohdistuneita odotuksia siitä, millainen opettajan kuuluisi olla. Edellä mainittua opettajan ammatilliseen identiteettiin vaikuttavaa ilmiötä opiskelijat perustelevat yhteiskunnan roolilla.

Kutsumustyössä merkittävintä oppilaiden kasvattaminen tulevaisuuteen viittaa opiskelijoiden asettamiin tavoitteisiin, jotka heijastelevat heidän sitoutumistaan opettajan ammattiin. Opiskelijoiden henkilökohtaiset tavoitteet kohdistuivat omaa opettajapersoonaa kohtaan, mutta ennen kaikkea vastuuseen oppilaiden oppimisesta ja kasvun tukemisesta. Kasvatustehtävässä nähtiin olevan kyse nähtiin olevan kyse oppilaiden kasvattamisesta tulevaisuuden yhteiskunnan jäseniksi, mikä toisaalta koettiin myös opettajan työmäärän lisääntymisenä.

Valta-asema koetaan vastuuna ja auktoriteettipersoonana viittaa opiskelijoiden kokevan opettajan valta-aseman näkyvän opettajan auktoriteettipersoonana sekä rajojen asettamisena. Opiskelijat kokivat auktoriteettipersoonassa olevan kyse enemmän empaattisesta opettajapersoonasta, joka hyödyntää asemaansa turvallisen ja sallivan toimintaympäristön luomisena sen sijaan, että käyttäisi kurinpidollisia keinoja tai uhkailua. Nykypäivän opettajan auktoriteettiasema on kuitenkin opiskelijoiden mielestä vähentynyt muuttuneen opettajan työnkuvan myötä. 

Opintojen merkitys opiskelijoiden ammatillisen identiteetin kehittymisessä viittaa opetusharjoitteluiden olleen opiskelijoiden mielestä paikkoja, joissa he ovat kokeneet eniten ammatillista kasvua. Ammatillisen kasvun tekijöiksi opiskelijat kuvasivat haastatteluaineiston perusteella pedagogisen johtajuuden, uuden oppimisen sekä itsestä että pedagogisista valmiuksista, sekä itsestä että pedagogisista valmiuksista, ajattelutaitojen kehittymisen, opettajapersoonallisuuden ja oppilaiden kohtaamiseen liittyvät taidot.

Opiskelijoiden kokema kutsumuksen ristiriitaisuus viittaa opiskelijoiden mainintoihin opettajantyön haasteellisista tekijöistä, joita oli enemmän kuin merkityksellisiä tekijöitä. Työn haasteellisiksi tekijöiksi opiskelijat kuvasivat lasten ja nuorten hyvinvoinnin, käytöshäiriöiden lisääntymisen ja sen myötä tuen tarpeiden lisääntymisen, työmäärän kasvun, resurssien pienuuden sekä opettajan liian pienen palkan suhteutettuna työmäärään. Opiskelijoiden koetut opettajantyön haasteet ovat yhteydessä heidän koettuun kutsumukseen ja sitoutumiseensa työtä kohtaan.

Camilla Tuominen, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani tutkielmaani  ”Sun pitää pystyy tähän, koska tää on kutsumusammatti” – Kutsumukselliset tekijät ja ammatillisen identiteetin rakentuminen opettajankoulutuksessa

Lähteet:

Estola, E. & Syrjälä, L. 2008. Kutsumus. Teoksessa. Heikkinen, H. & Syrjälä (toim.) Minussa elää monta tarinaa. Hansaprint Oy, Vantaa.

Niemi, H. 2006. Opettajan ammatti – arvoja ja arvottomuutta. Teoksessa Nummenmaa, A. R. & Väälijäärvi, J. (toim.) Opettajan työö ja oppiminen. Jyvääskylää: Koulutuksen tutkimuslaitos.