Digitalisaation globalisoitumisen myötä lasten ja nuorten vapaa-ajan harrastamisessa on tapahtunut muutos kohti pelaamisen aikakautta. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus osoittaa, että vuodesta 2012 pelaaminen on ollut suomalaisten nuorten keskuudessa yleisin päivittäinen harrastusmuoto. Vuoden 2020 tutkimustulos osoittaa, että pelaaminen eri päätelaitteilla on entistä yleisempää. Lähes puolet vapaa-ajan käyttöön liittyvään kyselyyn vastanneista nuorista ilmoitti pelaavansa päivittäin. (Salasuo, Tarvainen & Myllyniemi 2021, 43–44.) Vapaa-ajan pelaaminen on arkipäivää lasten ja nuorten keskuudessa, mutta kuinka peliharrastuneisuutta hyödynnetään kouluympäristössä? Perehdyin tutkimusprosessin alussa useisiin pelitutkimuksiin ja mahdolliseksi ratkaisuksi näyttäytyi pelillisyys, jonka tavoitteena on lisätä oppimisen mielekkyyttä ja motivaatiota. Lasten ja nuorten lisääntynyt peliharrastuneisuus näkyy myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, sillä se ohjaa opettajia hyödyntämään opetuksessa pelillisyyden tarjoamat mahdollisuudet. (Opetushallitus 2014, 31).
Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien kokemuksia opetuksen pelillisyyteen liittyen. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten opettajat kokivat voivansa tukea pelillisyyden avulla oppilaiden motivaatiota. Tutkimukseen osallistui viisi luokanopettajaa eri puolelta Suomea ja jokainen heistä toteutti pelillisyyttä koulussa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja tulokset muodostuivat aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaihe on kiinnostava, sillä oppilaiden vapaa-ajan käyttöön liittyy kasvavin määrin pelaamista ja opettajien tulisi huomioida työtavoissa oppilaiden tarpeet ja kiinnostuksen kohteet. Miten pelillisyyttä hyödyntävät opettajat kuvailevat pelillisyyden käytännössä toteutuvan koulussa?
Tutkimustulokset osoittavat, että luokanopettajat suhtautuvat opetuksen pelillistämiseen myönteisesti, jonka takia he hyödyntävät sitä säännöllisesti opetuksessaan. Luokanopettajat määrittelevät pelillisyyttä usealla tavalla ja heillä on erilaisia tavoitteita pelillisyydelle, jotka vaikuttavat siihen, kuinka pelillisyyttä toteutetaan. Opettajat toteuttavat usein suuria pelillisiä kokonaisuuksia, joiden kesto vaihtelee viikoista kuukausiin tai se kestää jopa koko lukuvuoden ajan. Suuriin pelillisiin kokonaisuuksiin liittyi keskeisenä elementtinä tarinallisuus, joka oli toiminnan viitekehyksenä koko pelillisyysjakson ajan. Opettajat tekivät suurempia pelillisiä kokonaisuuksia usein monia oppiaineita yhdistämällä, mutta myös pelkästään historian opetuksissa, jossa oppisisältöjen koettiin tarjoavan valmiita viitekehyksiä suurempiin pelillisiin kokonaisuuksiin.
Tulokset osoittivat, kuinka opettajat kokivat pelillisyyden vaikuttavan lähtökohtaisesti positiivisesti oppilaiden motivaatioon. Opettajat olivat hyödyntäneet pelillisyyttä pitkään opetuksessa ja se oli oppilaille tuttua. Opettajat kokivat säännöllisen pelillistämisen tuovan kouluarkeen rytmiä ja erilaisia työskentelytapoja, jotka lisäsivät oppimisen mielekkyyttä ja oppilaiden motivaatiota. Pelilliseen toimintaan liittyi lähes aina yhteisöllisiä piirteitä ja elementtejä, joiden koettiin vaikuttavan oppilaiden motivaation. Myös luokan ilmapiirillä oli merkitystä motivaatioon. Opettajat kokivat oman luokkansa ilmapiirin ja oppilaiden työskentelyn olevan yleisesti hyvää, joka vahvisti oppilaiden motivaatiota peliympäristöissä. Toisaalta osa opettajista toi esille, kuinka kilpailut ja niiden hyödyntäminen aiheuttivat eniten ongelmatilanteita luokassa, jolloin niitä hyödynnettiin vaihtelevasti opetuksessa. Tutkimus osoittaa, kuinka pelillisyys koetaan myönteisenä erityisesti sitä hyödyntävien opettajien, että heidän oppilaiden keskuudessa koulumaailmassa. Pelillisyys on keino muiden joukossa tehostaa oppimista ja koulunkäynnin mielekkyyttä, joten toivon tutkimuksen herättävän ajatuksia ja keskustelua pelillisyyden mahdollisesta hyödyntämisestä koulussa.
Joona Taskila, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus
Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaani “Luokanopettajien kokemuksia pelillisyydestä ja sen vaikutuksesta oppilaiden motivaatioon”.
Lähteet
Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.
Salasuo, M., Tarvainen, K. & Myllyniemi, S. 2021. Luku 1. Yhdeksällä kymmenestä on jokin harrastus. Teoksessa Salasuo, M. (toim.) Harrastamisen äärellä: Lasten ja nuorten vapaa-ajan tutkimus 2020. Valtion nuorisoneuvoston verkkojulkaisuja 68. 37–50.
Kommentit
Lähetä kommentti