Siirry pääsisältöön

Kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitys luokanopettajan työssä

Opintojemme aikana olemme käyneet keskustelua varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa työskentelevien opettajien kanssa kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä sekä yhteistyön positiivisista vaikutuksista. Näissä keskusteluissa on noussut esille yhteistyön positiivisten vaikutusten lisäksi kokemukset hankalista tilanteista, joita opettajat ovat kohdanneet yhteistyössä kotien kanssa. Keskusteluissa opettajien kanssa olemme saaneet kuulla kokemuksia siitä, kuinka nykypäivänä vanhemmat kuvittelevat pystyvänsä vaatimaan ja odottamaan halutunlaista toimintaa opettajalta enemmän kuin koskaan aiemmin. Vanhemmat eivät välttämättä huomioi sitä, miten opettajalla on kyseisen lapsen lisäksi noin kaksikymmentä muuta oppilasta vastuullaan. Koulut kaipaavatkin neuvoja siihen, kuinka haasteellisia vanhempia kohdataan. Opettajana on tärkeää löytää keinot toimia vanhempien kanssa, sillä vain yhteistyöllä voidaan tukea oppilaan kasvua. (Salovaara & Honkonen 2013, 188.)

Tutkimme pro gradu –tutkielmassamme luokanopettajien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Lisäksi olimme kiinnostuneita työhyvinvoinnista ja toimivasta yhteistyöstä. Keräsimme tutkimuksen aineiston haastattelemalla neljää luokanopettajaa. Aihe kiinnostaa meitä, koska kokonaisvaltainen hyvinvointi on opettajan työssä erityisen tärkeää, sillä se voi vaikuttaa koko kouluyhteisön ilmapiiriin. Opettajat toimivat yhteiskunnassa keskeisessä roolissa kouluttaessaan tulevaisuuden sukupolvia. Kuitenkin heidän hyvinvointinsa voi jäädä usein huomioimatta, minkä seurauksena opettajat voivat kokea uupumusta ja stressiä. 

Haastattelemamme opettajat kokivat tarvitsevansa yhteistyötä kotien kanssa oikeastaan kaikessa. Jatkuvan yhteistyön opettajat kokivat merkittäväksi. Opettajana koteihin tulisi ottaa yhteyttä kaikenlaisissa tilanteissa, myös positiivisissa. Yhteistyön tarve kuitenkin korostuu, jos oppilaalla on tuentarpeita. Opettajat puhuivat vastauksissaan molemminpuolisen vastuun merkityksestä, mutta opettajalla itsellään on suurin vastuu yhteistyön rakentamisesta. Molemminpuolinen yhteydenpito sekä mahdollisuus ottaa yhteyttä mihin tahansa asiaan liittyen on tärkeää. Koti voi antaa koululle tietoa oppilaasta ja tämän vapaa-ajan tapahtumista, jotka voivat vaikuttaa koulunkäyntiin. Koulu tiedottaa koteihin koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyvistä asioista sekä tilanteissa, jolloin lapsesta herää huoli. 

Luokanopettajien mukaan huoltajia tarvitaan yhteistyöhön. Tutkielmamme tuloksissa ilmeni, kuinka yhteistyön sujuvuudella on yhteys opettajan työhyvinvointiin. Sujuvan yhteistyön lähtökohtana ovat opettajien mukaan yhteiset tavoitteet, joihin molemmat osapuolet sitoutuvat. Esiin nousevat lisäksi molemminpuolinen luottamus, avoimuus ja rehellisyys. Opettajan työhyvinvointia voivat taas heikentää kommunikoinnin haasteet, kyseenalaistavat huoltajat, opettajalle ja opetukselle asetetut vaatimukset sekä huoltajat, jotka eivät ole opettajan puolella. Opettajan työssä vapaus toteuttaa yhteistyötä omien tapojen mukaan koetaan sekä työhyvinvointi tukevana että heikentävänä tekijänä. Opettajista osa kuitenkin toivoisi valmiita malleja, joilla yhteistyötä voi toteuttaa. Opettajan koulutuksesta kaikki haastattelemamme opettajat kokivat saaneensa hyvin vähän, jos ollenkaan, tietoa kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja sen edistämisestä. 

Luokanopettajat kokivat kodin ja koulun välisen yhteistyön merkittäväksi omassa työssään. Yleisesti keskitytään siihen, miten yhteistyö kodin kanssa tukee opettajaa ja tämän hyvinvointia. Kuitenkin yhteistyö kotien kanssa voi tutkielmamme tulosten mukaan heikentää opettajan työhyvinvointia. Haastattelemiemme opettajien kokemukset yhteistyöstä ovat pääasiassa positiivisia. Opettajien työssään kohtaamat haastavat tilanteet ovat lähes aina yksittäisiä tapauksia. 


Jenna Hakso & Wilhelmiina Keskikallio, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettaja 

Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaamme “Luokanopettajien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä”. 


Lähteet

Salovaara, R. & Honkonen, T. 2013. Voi hyvin, opettaja! Jyväskylä: PS-kustannus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...