Siirry pääsisältöön

Kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitys luokanopettajan työssä

Opintojemme aikana olemme käyneet keskustelua varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa työskentelevien opettajien kanssa kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä sekä yhteistyön positiivisista vaikutuksista. Näissä keskusteluissa on noussut esille yhteistyön positiivisten vaikutusten lisäksi kokemukset hankalista tilanteista, joita opettajat ovat kohdanneet yhteistyössä kotien kanssa. Keskusteluissa opettajien kanssa olemme saaneet kuulla kokemuksia siitä, kuinka nykypäivänä vanhemmat kuvittelevat pystyvänsä vaatimaan ja odottamaan halutunlaista toimintaa opettajalta enemmän kuin koskaan aiemmin. Vanhemmat eivät välttämättä huomioi sitä, miten opettajalla on kyseisen lapsen lisäksi noin kaksikymmentä muuta oppilasta vastuullaan. Koulut kaipaavatkin neuvoja siihen, kuinka haasteellisia vanhempia kohdataan. Opettajana on tärkeää löytää keinot toimia vanhempien kanssa, sillä vain yhteistyöllä voidaan tukea oppilaan kasvua. (Salovaara & Honkonen 2013, 188.)

Tutkimme pro gradu –tutkielmassamme luokanopettajien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Lisäksi olimme kiinnostuneita työhyvinvoinnista ja toimivasta yhteistyöstä. Keräsimme tutkimuksen aineiston haastattelemalla neljää luokanopettajaa. Aihe kiinnostaa meitä, koska kokonaisvaltainen hyvinvointi on opettajan työssä erityisen tärkeää, sillä se voi vaikuttaa koko kouluyhteisön ilmapiiriin. Opettajat toimivat yhteiskunnassa keskeisessä roolissa kouluttaessaan tulevaisuuden sukupolvia. Kuitenkin heidän hyvinvointinsa voi jäädä usein huomioimatta, minkä seurauksena opettajat voivat kokea uupumusta ja stressiä. 

Haastattelemamme opettajat kokivat tarvitsevansa yhteistyötä kotien kanssa oikeastaan kaikessa. Jatkuvan yhteistyön opettajat kokivat merkittäväksi. Opettajana koteihin tulisi ottaa yhteyttä kaikenlaisissa tilanteissa, myös positiivisissa. Yhteistyön tarve kuitenkin korostuu, jos oppilaalla on tuentarpeita. Opettajat puhuivat vastauksissaan molemminpuolisen vastuun merkityksestä, mutta opettajalla itsellään on suurin vastuu yhteistyön rakentamisesta. Molemminpuolinen yhteydenpito sekä mahdollisuus ottaa yhteyttä mihin tahansa asiaan liittyen on tärkeää. Koti voi antaa koululle tietoa oppilaasta ja tämän vapaa-ajan tapahtumista, jotka voivat vaikuttaa koulunkäyntiin. Koulu tiedottaa koteihin koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyvistä asioista sekä tilanteissa, jolloin lapsesta herää huoli. 

Luokanopettajien mukaan huoltajia tarvitaan yhteistyöhön. Tutkielmamme tuloksissa ilmeni, kuinka yhteistyön sujuvuudella on yhteys opettajan työhyvinvointiin. Sujuvan yhteistyön lähtökohtana ovat opettajien mukaan yhteiset tavoitteet, joihin molemmat osapuolet sitoutuvat. Esiin nousevat lisäksi molemminpuolinen luottamus, avoimuus ja rehellisyys. Opettajan työhyvinvointia voivat taas heikentää kommunikoinnin haasteet, kyseenalaistavat huoltajat, opettajalle ja opetukselle asetetut vaatimukset sekä huoltajat, jotka eivät ole opettajan puolella. Opettajan työssä vapaus toteuttaa yhteistyötä omien tapojen mukaan koetaan sekä työhyvinvointi tukevana että heikentävänä tekijänä. Opettajista osa kuitenkin toivoisi valmiita malleja, joilla yhteistyötä voi toteuttaa. Opettajan koulutuksesta kaikki haastattelemamme opettajat kokivat saaneensa hyvin vähän, jos ollenkaan, tietoa kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja sen edistämisestä. 

Luokanopettajat kokivat kodin ja koulun välisen yhteistyön merkittäväksi omassa työssään. Yleisesti keskitytään siihen, miten yhteistyö kodin kanssa tukee opettajaa ja tämän hyvinvointia. Kuitenkin yhteistyö kotien kanssa voi tutkielmamme tulosten mukaan heikentää opettajan työhyvinvointia. Haastattelemiemme opettajien kokemukset yhteistyöstä ovat pääasiassa positiivisia. Opettajien työssään kohtaamat haastavat tilanteet ovat lähes aina yksittäisiä tapauksia. 


Jenna Hakso & Wilhelmiina Keskikallio, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettaja 

Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaamme “Luokanopettajien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä”. 


Lähteet

Salovaara, R. & Honkonen, T. 2013. Voi hyvin, opettaja! Jyväskylä: PS-kustannus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...