Siirry pääsisältöön

Kodin ja koulun välisen yhteistyön merkitys luokanopettajan työssä

Opintojemme aikana olemme käyneet keskustelua varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa työskentelevien opettajien kanssa kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä sekä yhteistyön positiivisista vaikutuksista. Näissä keskusteluissa on noussut esille yhteistyön positiivisten vaikutusten lisäksi kokemukset hankalista tilanteista, joita opettajat ovat kohdanneet yhteistyössä kotien kanssa. Keskusteluissa opettajien kanssa olemme saaneet kuulla kokemuksia siitä, kuinka nykypäivänä vanhemmat kuvittelevat pystyvänsä vaatimaan ja odottamaan halutunlaista toimintaa opettajalta enemmän kuin koskaan aiemmin. Vanhemmat eivät välttämättä huomioi sitä, miten opettajalla on kyseisen lapsen lisäksi noin kaksikymmentä muuta oppilasta vastuullaan. Koulut kaipaavatkin neuvoja siihen, kuinka haasteellisia vanhempia kohdataan. Opettajana on tärkeää löytää keinot toimia vanhempien kanssa, sillä vain yhteistyöllä voidaan tukea oppilaan kasvua. (Salovaara & Honkonen 2013, 188.)

Tutkimme pro gradu –tutkielmassamme luokanopettajien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Lisäksi olimme kiinnostuneita työhyvinvoinnista ja toimivasta yhteistyöstä. Keräsimme tutkimuksen aineiston haastattelemalla neljää luokanopettajaa. Aihe kiinnostaa meitä, koska kokonaisvaltainen hyvinvointi on opettajan työssä erityisen tärkeää, sillä se voi vaikuttaa koko kouluyhteisön ilmapiiriin. Opettajat toimivat yhteiskunnassa keskeisessä roolissa kouluttaessaan tulevaisuuden sukupolvia. Kuitenkin heidän hyvinvointinsa voi jäädä usein huomioimatta, minkä seurauksena opettajat voivat kokea uupumusta ja stressiä. 

Haastattelemamme opettajat kokivat tarvitsevansa yhteistyötä kotien kanssa oikeastaan kaikessa. Jatkuvan yhteistyön opettajat kokivat merkittäväksi. Opettajana koteihin tulisi ottaa yhteyttä kaikenlaisissa tilanteissa, myös positiivisissa. Yhteistyön tarve kuitenkin korostuu, jos oppilaalla on tuentarpeita. Opettajat puhuivat vastauksissaan molemminpuolisen vastuun merkityksestä, mutta opettajalla itsellään on suurin vastuu yhteistyön rakentamisesta. Molemminpuolinen yhteydenpito sekä mahdollisuus ottaa yhteyttä mihin tahansa asiaan liittyen on tärkeää. Koti voi antaa koululle tietoa oppilaasta ja tämän vapaa-ajan tapahtumista, jotka voivat vaikuttaa koulunkäyntiin. Koulu tiedottaa koteihin koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyvistä asioista sekä tilanteissa, jolloin lapsesta herää huoli. 

Luokanopettajien mukaan huoltajia tarvitaan yhteistyöhön. Tutkielmamme tuloksissa ilmeni, kuinka yhteistyön sujuvuudella on yhteys opettajan työhyvinvointiin. Sujuvan yhteistyön lähtökohtana ovat opettajien mukaan yhteiset tavoitteet, joihin molemmat osapuolet sitoutuvat. Esiin nousevat lisäksi molemminpuolinen luottamus, avoimuus ja rehellisyys. Opettajan työhyvinvointia voivat taas heikentää kommunikoinnin haasteet, kyseenalaistavat huoltajat, opettajalle ja opetukselle asetetut vaatimukset sekä huoltajat, jotka eivät ole opettajan puolella. Opettajan työssä vapaus toteuttaa yhteistyötä omien tapojen mukaan koetaan sekä työhyvinvointi tukevana että heikentävänä tekijänä. Opettajista osa kuitenkin toivoisi valmiita malleja, joilla yhteistyötä voi toteuttaa. Opettajan koulutuksesta kaikki haastattelemamme opettajat kokivat saaneensa hyvin vähän, jos ollenkaan, tietoa kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja sen edistämisestä. 

Luokanopettajat kokivat kodin ja koulun välisen yhteistyön merkittäväksi omassa työssään. Yleisesti keskitytään siihen, miten yhteistyö kodin kanssa tukee opettajaa ja tämän hyvinvointia. Kuitenkin yhteistyö kotien kanssa voi tutkielmamme tulosten mukaan heikentää opettajan työhyvinvointia. Haastattelemiemme opettajien kokemukset yhteistyöstä ovat pääasiassa positiivisia. Opettajien työssään kohtaamat haastavat tilanteet ovat lähes aina yksittäisiä tapauksia. 


Jenna Hakso & Wilhelmiina Keskikallio, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettaja 

Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaamme “Luokanopettajien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä”. 


Lähteet

Salovaara, R. & Honkonen, T. 2013. Voi hyvin, opettaja! Jyväskylä: PS-kustannus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla