Suomalainen koulutuspolku ohjaa valitsemaan urapolun ja ammatin nuorena. Koulutusjärjestelmän ihanteen mukaan yksilön tulisi valita oma alansa heti toisen asteen jälkeen ja myös suorittaa opintonsa tavoiteajassa siirtyäkseen työmarkkinoille. Harva kuitenkaan pysyy koko työuraansa nuorena valitsemallaan alalla. Muuttuva työelämä on lisännyt poikkeavia uratarinoita. Työurat monimuotoistuvat ja yhä useammat vaihtavat ammattia tai alaa uransa aikana. Suoraviivaisesta urapolusta on siirrytty monisuuntaiseen ja monimuotoiseen uraan. Baruch (2003) kuvaa nykyisen mallista urakehitystä joustavaksi; joustavaa urakehitystä on se, että yksilö voi mennä mihin suuntaan tahansa, palata takaisin ja jatkaa toiseen suuntaan. Uuden alan opiskelu aikuisena mahdollistaa uran muutokset ja suunnan vaihtamiset.
Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää yliopistokoulutuksen kautta uraa vaihtavien aikuisten kokemuksia. Tutkimus keskittyy aikuisten kokemuksiin yliopisto-opinnoista sekä miten opinnot ovat vaikuttaneet ammatilliseen identiteettiin. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina. Tutkimuksessa haastateltiin aikuisia, jotka ovat omasta tahdostaan aloittaneet uuden alan opiskelun yliopistossa. Haastateltavat olivat kaikki yli 30-vuotiaita naisia ja he opiskelivat eri aloja yliopistoissa ympäri Suomen.
Tutkimukseen osallistuneet aikuiset uranvaihtajat kokivat opinnot yliopistossa motivoivina, innostavina ja opintojen koettiin mahdollistavan uusia asioita työelämässä. Haastateltavien puheissa nousi esiin uudelleen kouluttautumisen tuomat hyödyt, kuten itsensä kehittäminen ja mahdollisuus työllistyä uudelle alalle. Opintojen avulla oma ammatillinen identiteetti vahvistui ja omat tavoitteet työelämän suhteen kirkastuivat ja vahvistuivat. Opintojen vaikutus niin omaan elämään, että työelämään oli myönteinen. Monet kokivat myös hyvinvointinsa niin vapaa-ajalla kuin työelämässä parantuneen.
Yliopistossa opiskelun, oman työelämän ja arjen yhteensovittaminen koettiin kuitenkin haastavaksi. Oma taloudellinen tilanne nousi yhdeksi isoimmaksi haasteeksi. Opintoja rahoitettiin niin aikuiskoulutustuella, opintotuella sekä työtä tekemällä. Kaikki haastateltavat työskentelivät opintojen ohessa. Osa-aikaset työt, opintovapaakuukausien tarkka laskeminen ja työvuorojen järjestely kuuluivat haastateltavien opiskeluarkeen ja tekivät arjesta ja opinnoista palapeliä, joka koettiin paikoin haastavaksi ja väsyttäväksi. Myös muut velvoitteet kuten lapset ja perhearki toivat opiskeluun lisähaasteita ja ajan löytäminen opinnoille oli haastateltaville ajoittain vaikeaa.
Haastateltaville opintojen tuoma hyöty tulevaisuudessa että haastatteluhetkellä oli kuitenkin arvokkaampaa kuin sen tuomat haasteet. Haasteiden myös koettiin olevan väliaikaisia. Haastattteluissa nousi esiin myös lähipiirin että yliopiston tarjoama tuki opinnoille. Lähipiiri mahdollisti opiskelun käytännössä esimerkiksi apuna lasten kanssa. Yliopiston koettiin olevan tukena myös aikuisen opiskelijan välillä sirpaleisessa opiskeluarjessa ja opintoihin oli saatu myös vertaistukea muilta aikuisopiskelijoilta.
Tutkielmani tukee ajatusta, että uranvaihdolla ja mahdollisuudella vaikuttaa työuraan opiskelemalla aikuisiällä on yksilön elämälle myönteisiä vaikutuksia. Uranvaihto vaikuttaa ammatilliseen identiteettiin sekä yksilön hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen laajemminkin. Aikuisten opiskelua ja mahdollisuutta uranvaihtoon myöhemmin elämässä tulisikin tukea ja sille tulisi luoda erilaisia mahdollisuuksia ottaen huomioon ihmisten joustavat ja muuttuvat urapolut.
Paula Kemppainen, Lapin yliopisto
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani “Uudelle uralle aikuisena – yliopisto-opintojen kautta uraa vaihtavien kokemuksia”.
Lähteet:
Baruch, Yehuda. 2003. Transforming careers: from linear to multidirectional career paths. Organizational and individual perspectives. Career Development International Vol 9, No 1, 2004, 58-73.
Kommentit
Lähetä kommentti