Siirry pääsisältöön

Salibandypelaajien kaksoisura korkeakoulussa

Urheilu on osa suomalaista yhteiskuntaa ja siihen suhtaudutaan positiivisesti sekä sen välittäviä arvoja pidetään yleisesti hyväksyttävinä (Aaltonen 2016).  Eri urheilulajeissa kamppaillaan usein huippu-urheilun siirtymävaiheessa ilmenevän urheilun lopettamisen kanssa, kun juniorikauden jälkeen urheiluun panostaminen vähenee huomattavasti, eikä aikuisiässä ole välttämättä mahdollisuutta keskittyä pelkästään urheiluun. (Stambulova & Wylleman 2012). Miten ne pelaajat pärjäävät arjessaan, jotka ovat päättäneet yhdistää urheilun ja opiskelun?

Tässä yhteydessä tarkoitan kaksoisuralla tavoitteellisen kilpaurheilun sekä opiskelun ja akateemisen uran yhdistämistä. Kaksoisura sekä sen englannin kielinen vastine ”The dual career of an athlete” on ollut tutkielmani keskeisin käsite. Kaksoisura käsite rakentuu täysipäiväisen opiskelun sekä harjoittelun ja kilpailun yhdistämiselle. Kaksoisura- käsite voi koostua myös työurasta ja urheilusta, mutta olen kiinnostunut opiskelun ja urheilun yhteensovittamisesta. Tavoitteellisen urheilulla viittaan siihen, että pääsarjatasolla olevat pelaajat pyrkivät taistelemaan SM-kullasta eli kansallisesta huipusta. Yksilöiden omat tavoitteet voivat olla myös kansainvälisellä tasolla.

Pro gradu ¬-tutkielmassani tarkastelin laadullisin menetelmin salibandypelaajien kaksoisuraa sekä sen tukemista korkeakouluopintojen aikana. Tavoitteena on ollut tarkastella korkeakoulussa opiskelevien salibandyn pelaajien kaksoisuraa pelaajien kokemuksien kautta sekä tuoda salibandy yhtenä joukkuelajina osaksi kaksoisurakeskustelua. Aineisto on kerätty haastattelemalla korkeakouluopiskelijoita, jotka pelaavat pääsarjatasolla salibandya. Haastateltavat ovat olleet joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opiskelevia, ja he pelaavat naisten liigaa opintojensa kanssa yhtäaikaisesti. Haastateltavat olivat eri puolilta Suomea ja opintojen eri vaiheissa. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojautuu vahvasti kansainväliseen kaksoisuratutkimukseen, urheilu-uran eri vaiheisiin ja huippu-urheilun vaatimuksiin. 

Tulokset osoittavat, että salibandyn pelaajien kaksoisuran kokemukset ovat positiivisia, mutta kaksoisura haastaa urheilijoiden arkea ja voimavaroja. Urheilijoiden lähellä olevien ihmisten suhtautuminen vaikutti siihen, miten urheilija sai tukea uralleen ja millaisen urheilija kaksoisuransa koki. Urheilijoiden kaksoisuraa haastavat erityisesti kiireisen arjen tuoma kuormitus sekä taloudelliset haasteet. Urheilijoiden kaksoisuran haasteet voivat pitkittyessään kasvattaa kokonaiskuorman niin suureksi, että urheilijoiden terveydentila voi heikentyä. Kuormituksen määrä vaihteli urheilijoiden kokemusten mukaan lukuvuosittain, sillä esimerkiksi itsenäisesti tehtävät opinnäytetyöt helpottivat arjen aikatauluttamista.

Urheilijat kertoivat, että kaksoisura on hyvä mahdollisuus opiskella ja pelata tavoitteellisesti. Lisäksi he korostivat, että eri maailmat tasapainottavat hyvin toisiaan. Suurin tuki kaksoisuralle löytyi läheisistä ihmisistä sekä ymmärryksestä. Pelkästään jo positiivinen suhtautuminen sekä kannustaminen kuvattiin kaksoisuraa tukeviksi tekijöiksi. Silloin kun opettajat ymmärsivät urheilun merkityksen ja valmentajat ymmärsivät opiskelun merkityksen, kokivat urheilijat saavansa parhaiten tukea. 

Tutkimukseen osallistuneet urheilijat kuvasivat kaksoisuran mielekkäänä, mutta kuormittavana. Tulevaisuudessa urheilijat toivoivat tukea taloudenhallintaan sekä joustavampia opiskelumahdollisuuksia. Urheilijat osoittivat myös huolensa lukioikäisten kaksoisurista sekä lukiosta korkeakouluopiskelijoiksi siirtymävaiheen nykyisistä tukitoimista. Tutkimustuloksia urheilijat voivat esimerkiksi hyödyntää henkilökohtaisten opintojen suunnittelussa. Lisäksi tuloksia voidaan soveltaa kaksoisuraa tukevan järjestelmän kehittämiseen. 


Nelli Salmio, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani Salibandya pelaava korkeakouluopiskelija kaksoisuralla


Lähteet:

Aaltonen, M. 2016. Ei vain urheilua. Liikunnan ja urheilun merkitys yhteiskunnan uusiutumisen kannalta. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:2.

Stambulova N. B. & Wylleman P. 2015. Dual career develoment and transitions. Psychology of Sport and exercise 21. 2015. 1–3.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...