Siirry pääsisältöön

Salibandypelaajien kaksoisura korkeakoulussa

Urheilu on osa suomalaista yhteiskuntaa ja siihen suhtaudutaan positiivisesti sekä sen välittäviä arvoja pidetään yleisesti hyväksyttävinä (Aaltonen 2016).  Eri urheilulajeissa kamppaillaan usein huippu-urheilun siirtymävaiheessa ilmenevän urheilun lopettamisen kanssa, kun juniorikauden jälkeen urheiluun panostaminen vähenee huomattavasti, eikä aikuisiässä ole välttämättä mahdollisuutta keskittyä pelkästään urheiluun. (Stambulova & Wylleman 2012). Miten ne pelaajat pärjäävät arjessaan, jotka ovat päättäneet yhdistää urheilun ja opiskelun?

Tässä yhteydessä tarkoitan kaksoisuralla tavoitteellisen kilpaurheilun sekä opiskelun ja akateemisen uran yhdistämistä. Kaksoisura sekä sen englannin kielinen vastine ”The dual career of an athlete” on ollut tutkielmani keskeisin käsite. Kaksoisura käsite rakentuu täysipäiväisen opiskelun sekä harjoittelun ja kilpailun yhdistämiselle. Kaksoisura- käsite voi koostua myös työurasta ja urheilusta, mutta olen kiinnostunut opiskelun ja urheilun yhteensovittamisesta. Tavoitteellisen urheilulla viittaan siihen, että pääsarjatasolla olevat pelaajat pyrkivät taistelemaan SM-kullasta eli kansallisesta huipusta. Yksilöiden omat tavoitteet voivat olla myös kansainvälisellä tasolla.

Pro gradu ¬-tutkielmassani tarkastelin laadullisin menetelmin salibandypelaajien kaksoisuraa sekä sen tukemista korkeakouluopintojen aikana. Tavoitteena on ollut tarkastella korkeakoulussa opiskelevien salibandyn pelaajien kaksoisuraa pelaajien kokemuksien kautta sekä tuoda salibandy yhtenä joukkuelajina osaksi kaksoisurakeskustelua. Aineisto on kerätty haastattelemalla korkeakouluopiskelijoita, jotka pelaavat pääsarjatasolla salibandya. Haastateltavat ovat olleet joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opiskelevia, ja he pelaavat naisten liigaa opintojensa kanssa yhtäaikaisesti. Haastateltavat olivat eri puolilta Suomea ja opintojen eri vaiheissa. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojautuu vahvasti kansainväliseen kaksoisuratutkimukseen, urheilu-uran eri vaiheisiin ja huippu-urheilun vaatimuksiin. 

Tulokset osoittavat, että salibandyn pelaajien kaksoisuran kokemukset ovat positiivisia, mutta kaksoisura haastaa urheilijoiden arkea ja voimavaroja. Urheilijoiden lähellä olevien ihmisten suhtautuminen vaikutti siihen, miten urheilija sai tukea uralleen ja millaisen urheilija kaksoisuransa koki. Urheilijoiden kaksoisuraa haastavat erityisesti kiireisen arjen tuoma kuormitus sekä taloudelliset haasteet. Urheilijoiden kaksoisuran haasteet voivat pitkittyessään kasvattaa kokonaiskuorman niin suureksi, että urheilijoiden terveydentila voi heikentyä. Kuormituksen määrä vaihteli urheilijoiden kokemusten mukaan lukuvuosittain, sillä esimerkiksi itsenäisesti tehtävät opinnäytetyöt helpottivat arjen aikatauluttamista.

Urheilijat kertoivat, että kaksoisura on hyvä mahdollisuus opiskella ja pelata tavoitteellisesti. Lisäksi he korostivat, että eri maailmat tasapainottavat hyvin toisiaan. Suurin tuki kaksoisuralle löytyi läheisistä ihmisistä sekä ymmärryksestä. Pelkästään jo positiivinen suhtautuminen sekä kannustaminen kuvattiin kaksoisuraa tukeviksi tekijöiksi. Silloin kun opettajat ymmärsivät urheilun merkityksen ja valmentajat ymmärsivät opiskelun merkityksen, kokivat urheilijat saavansa parhaiten tukea. 

Tutkimukseen osallistuneet urheilijat kuvasivat kaksoisuran mielekkäänä, mutta kuormittavana. Tulevaisuudessa urheilijat toivoivat tukea taloudenhallintaan sekä joustavampia opiskelumahdollisuuksia. Urheilijat osoittivat myös huolensa lukioikäisten kaksoisurista sekä lukiosta korkeakouluopiskelijoiksi siirtymävaiheen nykyisistä tukitoimista. Tutkimustuloksia urheilijat voivat esimerkiksi hyödyntää henkilökohtaisten opintojen suunnittelussa. Lisäksi tuloksia voidaan soveltaa kaksoisuraa tukevan järjestelmän kehittämiseen. 


Nelli Salmio, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani Salibandya pelaava korkeakouluopiskelija kaksoisuralla


Lähteet:

Aaltonen, M. 2016. Ei vain urheilua. Liikunnan ja urheilun merkitys yhteiskunnan uusiutumisen kannalta. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:2.

Stambulova N. B. & Wylleman P. 2015. Dual career develoment and transitions. Psychology of Sport and exercise 21. 2015. 1–3.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...