Siirry pääsisältöön

Lasten kokemuksia koululiikunnasta etäjaksojen aikana

Lasten ja nuorten liikkuminen ja erityisesti liikkumattomuus ovat olleet esillä jo pidemmän aikaa. Vuosina 2020–2021 koimme koronapandemian myötä ajanjakson, jolloin sosiaalinen kanssakäyminen oli kiellettyä, eivätkä esimerkiksi harrastustoiminnat olleet käynnissä laisinkaan. Kyseinen ajanjakso oli raskas jokaiselle, mutta erityisesti sen vaikutukset lapsiin ja nuoriin ovat puhuttaneet. Esimerkiksi Kokon, Husun, Martinin, Villbergin, Tokolan, Vähä-Ypyän ja Vasankarin (2023) pitkittäistutkimus kertoo, että 7–15-vuotiaiden nuorten liikkuminen väheni merkittävästi tuona aikana. 

Pro gradu –tutkielmamme käsittelee koronapandemian aikana toteutettua etäjakson aikaista liikkumista. Koronapandemian vuoksi Rovaniemen kouluissa oltiin kahtena peräkkäisenä keväänä, vuosina 2020 ja 2021, etäopetuksessa. Liikkumisrajoitusten myötä jokaisen suomalaisen arki muuttui nopeasti. Myös korkeakoulut ja yliopistot pysähtyivät keväällä 2020 kokonaan ja jouduimme rajoittamaan jopa läheisten kanssa kohtaamista. Koimme myös urheilua rakastavina ihmisinä hankalaksi sen, että jouduimme väliaikaisesti rajoittamaan itsellemme tärkeää vapaa-ajan viettotapaa. Näiden kokemusten ja pandemian myötä päädyimme aiheemme valintaan. Meitä kiinnosti kuulla siitä, kuinka alakoululaiset oppilaat kokivat koululiikunnan ja miten he kykenivät motivoitumaan yksin suoritettavaan koululiikkumiseen. 

Pro gradu –tutkielmamme tarkoituksena on lisätä tietoisuutta koronapandemian aikana toteutetusta koulun etäopetuksesta alakoululaisten näkökulmasta tarkasteltuna. Tavoitteenamme oli selvittää, miten oppilaat kokivat etäjakson aikaisen liikunnan opetuksen ja, kuinka innokkaasti he siihen suhtautuivat. Tiedämme omilta kouluajoiltammekin sen, miten keskeisessä roolissa motivaatio on koululiikunnassa. Se mahdollistaa hyvät keskinäiset leikit ja pelit sekä vaikuttaa liikuntatunneilla suoriutumiseen. Pohtimalla koululiikunnan motivaatiota ja koronapandemiaa muodostimme lopullisen tutkimusongelmamme: Millaisena oppilaat kokivat etäliikunnan? Tutkimusongelmaa tarkastelemalla suoritimme laadullisen tutkimuksen, jossa haastattelimme rovaniemeläisiä kuudesluokkalaisia oppilaita ryhmissä. Oppilaat olivat etäjakson aikana kolmannella ja neljännellä vuosiluokalla. 

Tutkimustulokset osoittavat, että suurin osa oppilaista ei kokenut etäkoulun liikunnanopetusta mielekkäänä tai innostavana. Oppilaat mielsivät liikunnan tylsänä ulkoiluna kuin fyysisesti rasittavana liikuntana. Haastateltavat kuvasivat etäkoulun aikana toteutettua liikuntaa lähinnä ulkoiluksi ja arkiliikunnaksi. Haastateltavat oppilaat kaipasivat ryhmässä liikkumista ja opettajan antamaa arviointia ja palautetta. Tehtäviä ei tarvinnut palauttaa, jonka vuoksi osa oppilaista jätti liikkumiset kokonaan tekemättä. Voimme jokainen varmasti samaistua siihen, että usein merkityksellisyys on tärkeä osa motivaatiota. Oppilaat olisivat toivoneet etäliikunnan sisältävän enemmän samanlaisia piirteitä kuin lähiopetuksen koululiikunnan. Näitä piirteitä olivat muun muassa opettajan kannustaminen, ryhmässä pelaaminen ja keskinäinen kilpailu. 

Tulokset olivat mielestämme sellaisia, mitä etukäteen osasimme jo odottaa ja pelätä. Tulevaisuudessa etäliikunnassa voisi painottaa tehtävien monipuolisuutta, palautteen antamista ja arviointia. Jäimme pohtimaan tuloksia analysoitaessa, kuinka digilaitteita ja erilaisia mittausvälinetä olisi voitu hyödyntää enemmän. Lisäksi mietimme, miten eritasoiset oppilaat saataisiin paremmin osallistettua liikuntaan. Koronapandemia oli esimerkki siitä, kuinka nopeasti opetustoimintaan voi tulla muutoksia, jonka vuoksi toivomme näiden oppilaiden kokemusten antavan työkaluja opettajille kehittää erilaisia toimintamalleja ja –tapoja tulevaisuuden varalle. 


Mikael Kangaskorte & Niklas Karila, Lapin yliopisto 

Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaamme “Etäliikunta oppilaiden kokemana – oppilaiden liikuntamotivaatio tarkastelun alla”.


Lähteet

Kokko, S., Husu, P., Martin, L., Villberg, J., Tokola, K., Vähä-Ypyä, H. & Vasankari, T. (2023). LIITU 2021: korona-ajan vaikutukset näkyvät lasten ja nuorten liikkumisessa. Liikunta ja tiede, 60(2), 52–54.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...