Siirry pääsisältöön

Lasten kokemuksia koululiikunnasta etäjaksojen aikana

Lasten ja nuorten liikkuminen ja erityisesti liikkumattomuus ovat olleet esillä jo pidemmän aikaa. Vuosina 2020–2021 koimme koronapandemian myötä ajanjakson, jolloin sosiaalinen kanssakäyminen oli kiellettyä, eivätkä esimerkiksi harrastustoiminnat olleet käynnissä laisinkaan. Kyseinen ajanjakso oli raskas jokaiselle, mutta erityisesti sen vaikutukset lapsiin ja nuoriin ovat puhuttaneet. Esimerkiksi Kokon, Husun, Martinin, Villbergin, Tokolan, Vähä-Ypyän ja Vasankarin (2023) pitkittäistutkimus kertoo, että 7–15-vuotiaiden nuorten liikkuminen väheni merkittävästi tuona aikana. 

Pro gradu –tutkielmamme käsittelee koronapandemian aikana toteutettua etäjakson aikaista liikkumista. Koronapandemian vuoksi Rovaniemen kouluissa oltiin kahtena peräkkäisenä keväänä, vuosina 2020 ja 2021, etäopetuksessa. Liikkumisrajoitusten myötä jokaisen suomalaisen arki muuttui nopeasti. Myös korkeakoulut ja yliopistot pysähtyivät keväällä 2020 kokonaan ja jouduimme rajoittamaan jopa läheisten kanssa kohtaamista. Koimme myös urheilua rakastavina ihmisinä hankalaksi sen, että jouduimme väliaikaisesti rajoittamaan itsellemme tärkeää vapaa-ajan viettotapaa. Näiden kokemusten ja pandemian myötä päädyimme aiheemme valintaan. Meitä kiinnosti kuulla siitä, kuinka alakoululaiset oppilaat kokivat koululiikunnan ja miten he kykenivät motivoitumaan yksin suoritettavaan koululiikkumiseen. 

Pro gradu –tutkielmamme tarkoituksena on lisätä tietoisuutta koronapandemian aikana toteutetusta koulun etäopetuksesta alakoululaisten näkökulmasta tarkasteltuna. Tavoitteenamme oli selvittää, miten oppilaat kokivat etäjakson aikaisen liikunnan opetuksen ja, kuinka innokkaasti he siihen suhtautuivat. Tiedämme omilta kouluajoiltammekin sen, miten keskeisessä roolissa motivaatio on koululiikunnassa. Se mahdollistaa hyvät keskinäiset leikit ja pelit sekä vaikuttaa liikuntatunneilla suoriutumiseen. Pohtimalla koululiikunnan motivaatiota ja koronapandemiaa muodostimme lopullisen tutkimusongelmamme: Millaisena oppilaat kokivat etäliikunnan? Tutkimusongelmaa tarkastelemalla suoritimme laadullisen tutkimuksen, jossa haastattelimme rovaniemeläisiä kuudesluokkalaisia oppilaita ryhmissä. Oppilaat olivat etäjakson aikana kolmannella ja neljännellä vuosiluokalla. 

Tutkimustulokset osoittavat, että suurin osa oppilaista ei kokenut etäkoulun liikunnanopetusta mielekkäänä tai innostavana. Oppilaat mielsivät liikunnan tylsänä ulkoiluna kuin fyysisesti rasittavana liikuntana. Haastateltavat kuvasivat etäkoulun aikana toteutettua liikuntaa lähinnä ulkoiluksi ja arkiliikunnaksi. Haastateltavat oppilaat kaipasivat ryhmässä liikkumista ja opettajan antamaa arviointia ja palautetta. Tehtäviä ei tarvinnut palauttaa, jonka vuoksi osa oppilaista jätti liikkumiset kokonaan tekemättä. Voimme jokainen varmasti samaistua siihen, että usein merkityksellisyys on tärkeä osa motivaatiota. Oppilaat olisivat toivoneet etäliikunnan sisältävän enemmän samanlaisia piirteitä kuin lähiopetuksen koululiikunnan. Näitä piirteitä olivat muun muassa opettajan kannustaminen, ryhmässä pelaaminen ja keskinäinen kilpailu. 

Tulokset olivat mielestämme sellaisia, mitä etukäteen osasimme jo odottaa ja pelätä. Tulevaisuudessa etäliikunnassa voisi painottaa tehtävien monipuolisuutta, palautteen antamista ja arviointia. Jäimme pohtimaan tuloksia analysoitaessa, kuinka digilaitteita ja erilaisia mittausvälinetä olisi voitu hyödyntää enemmän. Lisäksi mietimme, miten eritasoiset oppilaat saataisiin paremmin osallistettua liikuntaan. Koronapandemia oli esimerkki siitä, kuinka nopeasti opetustoimintaan voi tulla muutoksia, jonka vuoksi toivomme näiden oppilaiden kokemusten antavan työkaluja opettajille kehittää erilaisia toimintamalleja ja –tapoja tulevaisuuden varalle. 


Mikael Kangaskorte & Niklas Karila, Lapin yliopisto 

Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaamme “Etäliikunta oppilaiden kokemana – oppilaiden liikuntamotivaatio tarkastelun alla”.


Lähteet

Kokko, S., Husu, P., Martin, L., Villberg, J., Tokola, K., Vähä-Ypyä, H. & Vasankari, T. (2023). LIITU 2021: korona-ajan vaikutukset näkyvät lasten ja nuorten liikkumisessa. Liikunta ja tiede, 60(2), 52–54.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...