Siirry pääsisältöön

Luokanopettajien työn rajaaminen

Opettajista 55 prosenttia kokee olevansa ylisitoutuneita työhön, ottavansa liikaa vastuuta ja vievänsä usein työtä kotiin (Lerkkanen ym. 2020, 33). Onnismaan (2010) mukaan opettajien työstressi kantautuu kotiin ja opettajien on vaikea erottaa eri elämän osa-alueet toisistaan. Lerkkasen ym. (2020) tutkimuksen mukaan stressiä lievittää kollegoiden ja läheisten tuki, itsestä huolehtiminen, huumori, ja liikunta. Lisäksi erilaiset työn priorisointiin sekä vapaa- ajan ja työn erottamiseen liittyvät keinot tukevat työssä jaksamista.

Pro Gradu -tutkielmassani selvitin luokanopettajien työn rajaamisen keinoja. Tutkimusaineistoni koostui kuuden luokanopettajan teemahaastatteluista. Aineiston analysoin laadullista sisällönanalyysiä ja teemoittelua hyödyntäen. Työn rajaaminen jakautui viiteen alateemaan, jotka ovat aikaan ja paikkaan liittyvät rajaukset, viestintävälineisiin ja tavoitettavuuteen liittyvät rajaukset, työn sisältöön liittyvät rajaukset sekä muut työn rajaamista edistävät tekijät. 

Aikaan liittyvillä rajauksilla viitataan oppituntien ulkopuolisten työtehtävien hoitamiseen käytettävän ajan hallitsemiseen. Opettajat käyttävät noin 5–15 tuntia viikossa oppituntien ulkopuoliseen työhön. Vuorokaudenajoista suositaan aamua oppituntien ulkopuolisten työtehtävien hoitoon, mutta töitä tehdään myös iltaisin ja viikonloppuisin. Yleisesti työtehtävät pyritään hoitamaan virka-ajalla eli klo 8–16 välillä.

Paikkaan liittyvillä rajauksilla viitataan työn tekemiseen sekä työpaikalla että kotona. Virka-ajalla työskentely painottuu työpaikalle ja iltaisin sekä viikonloppuisin työskentely puolestaan kotiin. Työpaikalla hoidetaan virallisempia työtehtäviä ja kotona taas mielekkäämpiä työtehtäviä. Kuitenkin työtehtävien hoitamista suositaan virka-ajalla sekä työpaikalla.

Viestintävälineisiin ja tavoitettavuuteen liittyvillä rajauksilla viitataan henkilökohtaisen puhelimen, työpuhelimen ja Wilman käyttöön sekä omaan tavoitettavuuteen. Opettajat ovat tavoitettavissa pääosin työpuhelimen ja Wilman välityksellä virka-ajalla, mutta osa opettajista on huoltajien tavoitettavissa myös virka-ajan ulkopuolella. Henkilökohtaisen puhelinnumeron antamista huoltajille ei suosita. Työkavereiden tavoitettavissa opettajat ovat kuitenkin myös virka-ajan ulkopuolella.

Työn sisältöön liittyvillä rajauksilla viitataan työtehtävien vähentämiseen ja hallitsemiseen, työn organisointiin ja omaan tehokkuuteen sekä työtaakan jakamiseen. Tutkimukseen osallistuneet opettajat kieltäytyvät ylitunneista ja ylimääräisistä vastuutehtävistä. He suunnittelevat ja aikatauluttavat omaa työtään ja priorisoivat oppilaiden kohtaamista. He käyttävät työaikansa tehokkaasti ja jakavat työtaakkaa muiden kollegoiden kanssa.

Muilla työn rajaamista edistävillä tekijöillä viitataan perheeseen ja läheisiin, harrastuksiin, asuinpaikkaan ja työmatkaan, oppilasryhmään sekä omaan suhtautumiseen työhön. Perhe, muut läheiset ja harrastukset auttavat rajaamaan työtä, sillä läheisten ja harrastusten parissa vietetty aika koetaan työtä merkityksellisemmäksi. Asuinpaikka ja työmatka tarjoavat toivottua etäisyyttä työpaikkaan ja oppilaiden perheisiin. Vähemmän työtä vaativa oppilasryhmä mahdollistaa paremman työn rajaamisen. Positiivinen asenne, työhön suhtautuminen vain työnä ja päätös omien rajojen asettamisesta koetaan merkitykselliseksi.

Kaikki tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat rajaavat työtään tavalla tai toisella, mutta se koetaan usein haastavaksi. Työn rajaaminen kohdistuu pääasiassa oppituntien ulkopuolisen työhön. Työuran pituudella ei ollut merkitystä työn rajaamisen suhteen, vaan sen sijaan merkitystä on opettajan omalla asenteella ja toimintatavoilla. Tutkimustuloksiani voidaan hyödyntää luokanopettajien työn ja hyvinvoinnin kehittämiseen.


Sara Kimppa, Lapin Yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Kyllä siinä huonosti kävisi, jos ei yhtään itsestään huolehtisi” Luokanopettajien työn rajaaminen ja hyvinvointi


Lähteet:

Lerkkanen, M-K., Pakarinen, E. Messala, M. Penttinen, V. Aulén, A-M. & Jögi, A-L. 2020. Opettajien työhyvinvointi ja sen yhteys pedagogisen työn laatuun. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 358. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/71977/978-951-39-8324-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Onnismaa, J. 2010. Opettajien työhyvinvointi. Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004–2009. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2010:1.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...