Siirry pääsisältöön

Luokanopettajien työn rajaaminen

Opettajista 55 prosenttia kokee olevansa ylisitoutuneita työhön, ottavansa liikaa vastuuta ja vievänsä usein työtä kotiin (Lerkkanen ym. 2020, 33). Onnismaan (2010) mukaan opettajien työstressi kantautuu kotiin ja opettajien on vaikea erottaa eri elämän osa-alueet toisistaan. Lerkkasen ym. (2020) tutkimuksen mukaan stressiä lievittää kollegoiden ja läheisten tuki, itsestä huolehtiminen, huumori, ja liikunta. Lisäksi erilaiset työn priorisointiin sekä vapaa- ajan ja työn erottamiseen liittyvät keinot tukevat työssä jaksamista.

Pro Gradu -tutkielmassani selvitin luokanopettajien työn rajaamisen keinoja. Tutkimusaineistoni koostui kuuden luokanopettajan teemahaastatteluista. Aineiston analysoin laadullista sisällönanalyysiä ja teemoittelua hyödyntäen. Työn rajaaminen jakautui viiteen alateemaan, jotka ovat aikaan ja paikkaan liittyvät rajaukset, viestintävälineisiin ja tavoitettavuuteen liittyvät rajaukset, työn sisältöön liittyvät rajaukset sekä muut työn rajaamista edistävät tekijät. 

Aikaan liittyvillä rajauksilla viitataan oppituntien ulkopuolisten työtehtävien hoitamiseen käytettävän ajan hallitsemiseen. Opettajat käyttävät noin 5–15 tuntia viikossa oppituntien ulkopuoliseen työhön. Vuorokaudenajoista suositaan aamua oppituntien ulkopuolisten työtehtävien hoitoon, mutta töitä tehdään myös iltaisin ja viikonloppuisin. Yleisesti työtehtävät pyritään hoitamaan virka-ajalla eli klo 8–16 välillä.

Paikkaan liittyvillä rajauksilla viitataan työn tekemiseen sekä työpaikalla että kotona. Virka-ajalla työskentely painottuu työpaikalle ja iltaisin sekä viikonloppuisin työskentely puolestaan kotiin. Työpaikalla hoidetaan virallisempia työtehtäviä ja kotona taas mielekkäämpiä työtehtäviä. Kuitenkin työtehtävien hoitamista suositaan virka-ajalla sekä työpaikalla.

Viestintävälineisiin ja tavoitettavuuteen liittyvillä rajauksilla viitataan henkilökohtaisen puhelimen, työpuhelimen ja Wilman käyttöön sekä omaan tavoitettavuuteen. Opettajat ovat tavoitettavissa pääosin työpuhelimen ja Wilman välityksellä virka-ajalla, mutta osa opettajista on huoltajien tavoitettavissa myös virka-ajan ulkopuolella. Henkilökohtaisen puhelinnumeron antamista huoltajille ei suosita. Työkavereiden tavoitettavissa opettajat ovat kuitenkin myös virka-ajan ulkopuolella.

Työn sisältöön liittyvillä rajauksilla viitataan työtehtävien vähentämiseen ja hallitsemiseen, työn organisointiin ja omaan tehokkuuteen sekä työtaakan jakamiseen. Tutkimukseen osallistuneet opettajat kieltäytyvät ylitunneista ja ylimääräisistä vastuutehtävistä. He suunnittelevat ja aikatauluttavat omaa työtään ja priorisoivat oppilaiden kohtaamista. He käyttävät työaikansa tehokkaasti ja jakavat työtaakkaa muiden kollegoiden kanssa.

Muilla työn rajaamista edistävillä tekijöillä viitataan perheeseen ja läheisiin, harrastuksiin, asuinpaikkaan ja työmatkaan, oppilasryhmään sekä omaan suhtautumiseen työhön. Perhe, muut läheiset ja harrastukset auttavat rajaamaan työtä, sillä läheisten ja harrastusten parissa vietetty aika koetaan työtä merkityksellisemmäksi. Asuinpaikka ja työmatka tarjoavat toivottua etäisyyttä työpaikkaan ja oppilaiden perheisiin. Vähemmän työtä vaativa oppilasryhmä mahdollistaa paremman työn rajaamisen. Positiivinen asenne, työhön suhtautuminen vain työnä ja päätös omien rajojen asettamisesta koetaan merkitykselliseksi.

Kaikki tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat rajaavat työtään tavalla tai toisella, mutta se koetaan usein haastavaksi. Työn rajaaminen kohdistuu pääasiassa oppituntien ulkopuolisen työhön. Työuran pituudella ei ollut merkitystä työn rajaamisen suhteen, vaan sen sijaan merkitystä on opettajan omalla asenteella ja toimintatavoilla. Tutkimustuloksiani voidaan hyödyntää luokanopettajien työn ja hyvinvoinnin kehittämiseen.


Sara Kimppa, Lapin Yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Kyllä siinä huonosti kävisi, jos ei yhtään itsestään huolehtisi” Luokanopettajien työn rajaaminen ja hyvinvointi


Lähteet:

Lerkkanen, M-K., Pakarinen, E. Messala, M. Penttinen, V. Aulén, A-M. & Jögi, A-L. 2020. Opettajien työhyvinvointi ja sen yhteys pedagogisen työn laatuun. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 358. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/71977/978-951-39-8324-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Onnismaa, J. 2010. Opettajien työhyvinvointi. Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004–2009. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2010:1.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...