Siirry pääsisältöön

Luokanopettajien työn rajaaminen

Opettajista 55 prosenttia kokee olevansa ylisitoutuneita työhön, ottavansa liikaa vastuuta ja vievänsä usein työtä kotiin (Lerkkanen ym. 2020, 33). Onnismaan (2010) mukaan opettajien työstressi kantautuu kotiin ja opettajien on vaikea erottaa eri elämän osa-alueet toisistaan. Lerkkasen ym. (2020) tutkimuksen mukaan stressiä lievittää kollegoiden ja läheisten tuki, itsestä huolehtiminen, huumori, ja liikunta. Lisäksi erilaiset työn priorisointiin sekä vapaa- ajan ja työn erottamiseen liittyvät keinot tukevat työssä jaksamista.

Pro Gradu -tutkielmassani selvitin luokanopettajien työn rajaamisen keinoja. Tutkimusaineistoni koostui kuuden luokanopettajan teemahaastatteluista. Aineiston analysoin laadullista sisällönanalyysiä ja teemoittelua hyödyntäen. Työn rajaaminen jakautui viiteen alateemaan, jotka ovat aikaan ja paikkaan liittyvät rajaukset, viestintävälineisiin ja tavoitettavuuteen liittyvät rajaukset, työn sisältöön liittyvät rajaukset sekä muut työn rajaamista edistävät tekijät. 

Aikaan liittyvillä rajauksilla viitataan oppituntien ulkopuolisten työtehtävien hoitamiseen käytettävän ajan hallitsemiseen. Opettajat käyttävät noin 5–15 tuntia viikossa oppituntien ulkopuoliseen työhön. Vuorokaudenajoista suositaan aamua oppituntien ulkopuolisten työtehtävien hoitoon, mutta töitä tehdään myös iltaisin ja viikonloppuisin. Yleisesti työtehtävät pyritään hoitamaan virka-ajalla eli klo 8–16 välillä.

Paikkaan liittyvillä rajauksilla viitataan työn tekemiseen sekä työpaikalla että kotona. Virka-ajalla työskentely painottuu työpaikalle ja iltaisin sekä viikonloppuisin työskentely puolestaan kotiin. Työpaikalla hoidetaan virallisempia työtehtäviä ja kotona taas mielekkäämpiä työtehtäviä. Kuitenkin työtehtävien hoitamista suositaan virka-ajalla sekä työpaikalla.

Viestintävälineisiin ja tavoitettavuuteen liittyvillä rajauksilla viitataan henkilökohtaisen puhelimen, työpuhelimen ja Wilman käyttöön sekä omaan tavoitettavuuteen. Opettajat ovat tavoitettavissa pääosin työpuhelimen ja Wilman välityksellä virka-ajalla, mutta osa opettajista on huoltajien tavoitettavissa myös virka-ajan ulkopuolella. Henkilökohtaisen puhelinnumeron antamista huoltajille ei suosita. Työkavereiden tavoitettavissa opettajat ovat kuitenkin myös virka-ajan ulkopuolella.

Työn sisältöön liittyvillä rajauksilla viitataan työtehtävien vähentämiseen ja hallitsemiseen, työn organisointiin ja omaan tehokkuuteen sekä työtaakan jakamiseen. Tutkimukseen osallistuneet opettajat kieltäytyvät ylitunneista ja ylimääräisistä vastuutehtävistä. He suunnittelevat ja aikatauluttavat omaa työtään ja priorisoivat oppilaiden kohtaamista. He käyttävät työaikansa tehokkaasti ja jakavat työtaakkaa muiden kollegoiden kanssa.

Muilla työn rajaamista edistävillä tekijöillä viitataan perheeseen ja läheisiin, harrastuksiin, asuinpaikkaan ja työmatkaan, oppilasryhmään sekä omaan suhtautumiseen työhön. Perhe, muut läheiset ja harrastukset auttavat rajaamaan työtä, sillä läheisten ja harrastusten parissa vietetty aika koetaan työtä merkityksellisemmäksi. Asuinpaikka ja työmatka tarjoavat toivottua etäisyyttä työpaikkaan ja oppilaiden perheisiin. Vähemmän työtä vaativa oppilasryhmä mahdollistaa paremman työn rajaamisen. Positiivinen asenne, työhön suhtautuminen vain työnä ja päätös omien rajojen asettamisesta koetaan merkitykselliseksi.

Kaikki tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat rajaavat työtään tavalla tai toisella, mutta se koetaan usein haastavaksi. Työn rajaaminen kohdistuu pääasiassa oppituntien ulkopuolisen työhön. Työuran pituudella ei ollut merkitystä työn rajaamisen suhteen, vaan sen sijaan merkitystä on opettajan omalla asenteella ja toimintatavoilla. Tutkimustuloksiani voidaan hyödyntää luokanopettajien työn ja hyvinvoinnin kehittämiseen.


Sara Kimppa, Lapin Yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Kyllä siinä huonosti kävisi, jos ei yhtään itsestään huolehtisi” Luokanopettajien työn rajaaminen ja hyvinvointi


Lähteet:

Lerkkanen, M-K., Pakarinen, E. Messala, M. Penttinen, V. Aulén, A-M. & Jögi, A-L. 2020. Opettajien työhyvinvointi ja sen yhteys pedagogisen työn laatuun. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 358. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/71977/978-951-39-8324-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Onnismaa, J. 2010. Opettajien työhyvinvointi. Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004–2009. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2010:1.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...