Tässä ajassa sosiaalisten taitojen merkitys ihmisten välisessä kanssakäymisessä on entistä tärkeämpää. Näitä taitoja ei saada syntymälahjoina, vaan ne ovat harjoittelun ja oppimisen tulosta. Luokanopettajilla on mahdollisuus vaikuttaa sosiaalisten taitojen oppimiseen erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Olennaista on oppia kohtelemaan toisia ystävällisesti ja ymmärtäväisesti sekä pyrkiä myös käsittelemään erimielisyyksiä. Konfliktitilanteiden syntymistä voi opetella välttämään. Koulukiusaamisen estämisen yksi edellytys on riittävät sosiaaliset taidot, joihin sisältyy myös tunne- ja kommunikointitaidot.
Pro gradu-tutkielmassani kuvasin luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä sosiaalisia taitojen opettamisesta ja niiden tärkeydestä alakoulussa. Tarkasteluani edelsi sosiaalisten taitojen käsitteen määrittely.
Goldstein, Glick ja Gibbs (2011) jakavat sosiaaliset taidot kuuteen pääluokkaan. Perustason sosiaalisiin taitoihin kuuluvat kuunteleminen, keskustelun aloittaminen, keskusteleminen, kysyminen, kiittäminen, esittäytyminen, muiden esitteleminen ja positiivisen palautteen antaminen. Nämä käyttäytymisen muodot voivat tuntua itsestäänselviltä, mutta niiden oppimiseksi ja omaksumiseksi tarvitaan harjoittelua ja myönteisiä oppimiskokemuksia. Perustason sosiaalisten taitojen hallinta mahdollistaa edistyneemmät sosiaaliset taidot (kuten avun pyytäminen, ohjeiden noudattaminen ja anteeksi pyytäminen). Tunteisiin liittyvät omien tunteiden tunnistamiseen, ilmaisemiseen ja ymmärtämiseen liittyvät taidot ovat niin ikään oppimisen ja harjoittelun tulosta, puhumattakaan vielä vaativammista sosiaalista taidoista. Näitä ovat aggressiiviselle käyttäytymiselle vaihtoehtoiset taidot, stressiin sietoon liittyvät sosiaaliset taidot sekä päätöksenteon ja ongelmien selvittämisen taidot.
Tutkielmani perusteella voin todeta, että luokanopettajaopiskelijat arvostavat sosiaalisten taitojen opettamista koulussa. Heidän käsitystensä mukaan sosiaalisia taitoja voi ja täytyy opettaa alakoulussa. Niiden harjoittelu voidaan sisällyttää koulun arjen luonnollisiin vuorovaikutustilanteisiin (esimerkiksi luokkahuonetyöskentely, välitunnit, koulumatkat, ruokailutilanteet, luokkaretket). Oppilaat ovat koulussa ja luokissa suuren osan päivistään, ja siksi kanssakäyminen toisten kanssa ja sen eri muodot ovat jatkuvasti läsnä. Lisäksi koulussa voidaan toteuttaa erikseen suunniteltuja opetuskokonaisuuksia.
Koulussa on mahdollisuuksia harjoitella niin kuuntelemista, sääntöjen noudattamista, positiivisen palautteen antamista kuin tunnetaitoja. Niihin pitää kiinnittää erityistä huomiota, etteivät nämä taidot jää oppiaineiden opettamisen jalkoihin. Kiire ei myöskään saa olla esteenä sille, etteikö oppilaiden vuorovaikutustaitoihin voitaisi käyttää aikaa. Opettaja voi olla ratkaisevasti vaikuttamassa oppilaiden sosiaalisten taitojen omaksumiseen. Hän voi luoda turvallisen ilmapiirin yhteistyölle, hän voi olla esimerkin näyttäjänä sekä sanallistaa vuorovaikutustilanteissa vaikuttavia tekijöitä. Opettaja voi myös vaikuttaa oppilastovereiden ja vertaisten käyttäytymiseen. Ei ole muuta tapaa kuin keskustelu, kuuntelu sekä perusteiden esittäminen hyvän käytöksen oppimiseksi.
Luokanopettajaopiskelijat ovat tutkielmani mukaan hyvin tietoisia omasta roolistaan edesauttaa oppilaiden sosiaalisten taitojen kehittymistä. He ovat myös valmiita näkemään vaivaa näiden taitojen opettamisen eteen.
Lotta Hamdi, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajakoulutus
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ’’Sosiaaliset taidot ja niiden opettaminen – fenomenografinen tutkimus luokanopettajaopiskelijoiden käsityksistä’’.
Lähde:
Goldstein, A. P., Glick, B. & Gibbs, J. C. 2011. ART Aggression Replacement Training. Helsinki: Nord Print.
Kommentit
Lähetä kommentti