Työelämää koettelevat haasteet ja jatkuva muutos. Tietotyön lisääntyminen ja teknologian kehitys asettavat yhä uudelleen ja uudelleen asiantuntijat tilanteeseen, jossa työ ja sen tekemisen tavat uudistuvat. Maailmaa ravistelevat ennalta-arvaamattomat globaalit kriisit, jotka vaikuttavat moninaisin tavoin työelämään. Työntekijältä odotetaan muutoskyvykkyyttä, joustamista ja selviytymiskykyä, jotka kuvaavat resilienssiä. Paitsi globaalit kriisit, myös arkipäiväiset haasteet, stressi ja muutokset vaativat resilienssiä – haasteista ylös nousemisen näkymätöntä voimaa. Resilienssin tarve näkyy yhä enenevissä määrin työelämässä ja asiantuntijoiden työssä. Miten muutoksien ja haasteiden edessä kyetään selviämään ja jatkamaan, vaikka työn pirstaleisuus, hektisyys ja muuttuva luonne ovat nykyajan työelämässä arkipäivää?
Tutkin resilienssiä yleisen kasvatustieteen maisterin koulutuksen saaneiden henkilöiden työelämässä. Halusin tuottaa tietoa siitä, miten kasvatustieteilijät kuvailevat omaa selviytymiskykyään työelämässä, eli miten resilienssi heidän työelämässään ilmenee.
Mieleeni heräsi kysymys siitä, miten generalistialan asiantuntijat kykenevät selättämään vastoinkäymiset työelämässään ja onko toisaalta tutkinnolla ollut jonkinlaista vaikutusta tähän selviytymiskykyyn? Koska tutkin yleisesti työelämää, en tiettyjä tehtävänkuvia tai työn sisältöjä, voi tutkielmani antia hyödyntää myös muiden alojen asiantuntijoiden resilienssin tarkastelussa ja kehittämisessä.
Tutkimukseni tulokset kertoivat kasvatustieteilijöiden resilienssin olevan vahva, sillä he kuvasivat selviytymiskykyään hyvänä ja uskoivat selviävänsä muutoksista, joita työelämä tuo väistämättä eteen. Selviytymiskykyä vaativista tilanteista merkittävimpinä kuvailtiin työsuhteiden lyhyitä pituuksia, jatkuvaa työnhakua ja epävarmuutta työpaikan saamisesta. Stressi ja uupumus mainittiin yhtenä selviytymiskykyä vaativana asiana työelämässä. Lisäksi haastavat vuorovaikutustilanteet työpaikalla ja vaikeat kokemukset, joiden myötä omaa osaamista oli alettu epäilemään, vaativat selviytymiskykyä ja vaikuttivat uskoon selviytyä tulevista haasteista.
Resilienssiä kasvatustieteilijöiden työelämässä vahvistivat myönteisen palautteen saaminen, osaamisen kehittäminen, optimistinen asenne sekä iän myötä karttunut varmuus omaan tekemiseen. Ikä ja kokemus olivat merkittäviä tekijöitä selviytymiskykyyn uskomisessa ja vaikeista tilanteista yli pääsemisessä. Resilienttejä toimintatapoja olivat puhuminen ja yhteistyö työyhteisössä sekä itsetuntemus ja oman toiminnan reflektoiminen. Osaamisen kehittämistä ja oman osaamisen sanallistamisen taitoa kuvailtiin myös tärkeänä tekijänä selviytymiskyvyssä. Avun pyytäminen ja terveydenhuoltoon hakeutuminen olivat myös toimintatapoja, jotka lisäsivät selviytymiskykyä. Resilienssiä heikentäviä tekijöitä taas olivat esimerkiksi epäonnistumiset työnhaussa.
Kasvatustieteen maisterin tutkintoa pidettiin hyvänä yleisalana, joka antaa mahdollisuuksia moniin työtehtäviin. Tutkinnon ajateltiin rakentaneen ”elinikäisen oppimisen” mentaliteettia ja ajattelun sekä reflektoimisen taitoja, joiden ajateltiin olevan hyötynä työelämän haasteissa. Toisaalta ajateltiin, että persoonalla on tutkintoa suurempi merkitys työelämän selviytymiskyvylle.
Tutkimukseni tuotti tietoa kyvystä, jota yhä enemmän ja enemmän tässä ajassa ja myös tulevaisuudessa tarvitaan. Resilienssiin liittyviä tekijöitä tulee kartoittaa, jotta niitä osataan vahvistaa, kehittää ja ylläpitää. Kukaan ei pysty ennustamaan tulevaa.
Milla Kuoras
Kasvatustieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto
Tämä blogiteksti pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ””Hetken puhisen, mutta niistä aina päästään yli”: Narratiivinen tutkimus resilienssistä kasvatustieteilijöiden työelämässä.”
Kommentit
Lähetä kommentti