Siirry pääsisältöön

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.)

Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät tekijät muodostivat kuusi erilaista orientaatiota, joita kutakin kuvaa orientaatiolle tyypillinen narratiivi: tulevaisuusorientaatio, työllistymisorientaatio, luonto-orientaatio, tekninen orientaatio, sosiaalinen orientaatio ja kasvun orientaatio. 

Tulevaisuusorientaation varassa alavalintaa tekevät nuoret tuovat esille melko pitkälle vietyä pohdintaa alavalinnan vaikutuksista tulevaisuuteen. Tulevaisuus nousee esille haaveiden ja niistä tarinoinnin kautta. Tarinoissa esiintyy työllistymisen merkityksen pohtimista, mutta myös ulkomaille muuttamista, hyvää elämää ja aikuisuudesta haaveilua. Lisäksi tulevaisuusorientaatiossa merkitykselliseksi nousevat kiinnostavat työtehtävät ja mahdolliset jatko-opinnot.

Työllistymisorientaatio muistuttaa osin tulevaisuusorientaatiota, mutta siinä valintaperusteissa mielekkäitä työtehtäviä ei korostettu yhtä paljon. Haaveisiin liittyvä puhe ei liity työllistymisorientaatiossa itse työhön, keskiössä on enemmän muuhun elämään liittyvät haaveet. Nuorilla on halu työllistyä kotiseudulle, asua väljästi maalla, pitää kiinni tutuista sosiaalisista verkostoista ja tehdä työtä, jossa omia vahvuuksia voi hyödyntää. Työ ei itsessään välttämättä herätä suuria tunteita, mutta sen nähdään mahdollistavan hyvää elämää.

Luonto-orientaatiota esiintyy kaikissa tarinoissa ja sen kautta pohjoisen nuorten luontosuhde korostuu alavalintaan vaikuttavana tekijänä. Luonto-orientaatio näkyy esimerkiksi metsäsuhteesta puhuttaessa. Useassa haastattelussa metsä näyttäytyy ympäristönä, jossa on totuttu liikkumaan, tekemään töitä ja joka koetaan hyvänä paikkana viettää vapaa-aikaa. Tarinoissa nousee esille halu yhdistää metsässä ja luonnossa työskentely konetyöhön. 

Tekninen orientaatio kulkee tarinoissa rinnakkain luonto-orientaation kanssa. Lähes kaikki vastaajat tuovat esille luonto-orientaation rinnalla mielenkiinnon konetyötä kohtaan. Teknisen orientaation sisällöt näkyvät realismina alan työtehtävien ja monipuolisen koneosaamisen työllistävän vaikutuksen esiintuomisen kautta. 

Sosiaalinen orientaatio nousee esille tarinoissa puhuttaessa perheen ja kaveripiirin vaikutuksesta valintapäätöksiin. Erityisesti niissä tarinoissa, joissa tulevaisuus- ja työllistymisorientaatiota ei esiinny, nousee sosiaalisen orientaation teema esille. Alavalintaa ei nähdä vahvasti tulevaisuutta määrittävänä asiana, ennemmin se on jatkumoa perusopetukselle. Valintapäätös toisen asteen opinnoista on tehtävä ja apua valintaan haetaan perheeltä, kavereilta, sosiaalisesta mediasta ja oppilaitosvierailujen aikana. Tavoitteena on löytää opiskelupaikka, jossa viihtyy ja josta on mahdollista löytää uusia kavereita tai ylläpitää vanhoja ystävyyssuhteita.

Kasvun orientaatio kiinnittyy osin sosiaaliseen orientaatioon vastakkaisena näkökulmana. Tarinoissa nousee esille tarve aikuistua, uskaltautua tekemään itsenäisiä ratkaisuja ja irrottautua perusopetuksen tutuista rakenteista. Kasvun orientaatiota kuvastavien tarinoiden sisällössä on läsnä myös muita orientaatioita. Se kuvastaa Lapin pitkien välimatkojen ja koulutuspaikkojen vähyyden lisäksi irrottautumista perusopetuksen perinteestä. Kasvua korostavissa tarinoissa ammatilliseen koulutukseen siirtyminen ja osin valtavirrasta eroava alavalinta nähdään aikuisuuden siirtymänä.


Riitta Säkkinen, Lapin yliopisto 

Kasvatustieteiden tiedekunta, Aikuiskasvatus 

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Että olis vaan töitä” – metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalinnan taustalla olevat tekijät Lapissa


Lähteet:

Juntunen, A. (2016). "Ettei kävis niinku faijalle" - nuorten elämänkulku ja toimijuus koulutuksellisissa ja ammatillisissa valinnoissa. Julkaisussa Diakonian tutkimus 13: 1, 38–62. Saatavilla www-muodossa: https://journal.fi/dt/issue/view/7863/1308

Vaattovaara, V. (2015). Elämänkulku ja toimijuus: Lapin maaseudun nuorista aikuisiksi 1990–2011. Väitöskirja: Lapin yliopisto.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla