Jokaisella ihmisellä on oikeus koulutukseen, jonka tulee ainakin perusasteella olla maksutonta ja pakollista. Ketään ei saa myöskään esimerkiksi syrjiä alkuperän, sukupuolen, kielen, uskonnon, iän, terveydentilan, vakaumuksen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Nämä ja monet muut oikeudet ovat kirjattuina kansainvälisiin asiakirjoihin, kuten ihmisoikeuksien julistukseen (1948) ja lapsen oikeuksien sopimukseen (1989). Lapsen oikeuksien sopimus on lainsäädännöllisesti sopimuksen ratifioineita maita velvoittava. Lähes kaikki maat Suomi mukaan lukien ovat ratifioineet kyseisen sopimuksen, joten se on maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus. (Suomen YK-Liitto)
Suomessa koulutuksen arvoperustana on ollut taata jokaiselle yhdenvertainen, laadukas ja julkinen peruskoulu kotitaustasta huolimatta. Suomi onkin perinteisesti sijoittunut korkealle erilaisissa tasa-arvoa ja koulutusta arvioivissa vertailuissa (Kantola, Nousiainen ja Saari 2012, 12). Viime vuosina koulutuksen on kuitenkin havaittu eriytyvän ja osaamisen heikentyvän (Bernelius 2013; Bernelius ja Huilla 2021). Tutkimustiedon mukaan koulut eriytyvät erityisesti suurissa kaupungeissa ja alueilla, joissa on suuri vieraskielisen väestön osuus sekä kasaantunutta huono-osaisuutta, kuten työttömyyttä ja alhainen koulutustaso. Toisaalta koulut eriytyvät myös syrjäseuduilla. Syrjäseutujen haasteet ovat erilaisia kuin kaupungeissa, sillä siellä koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen haasteet liittyvät koulutuksen saavutettavuuteen, kouluverkon harvenemiseen ja harrastusmahdollisuuksiin liittyviin kysymyksiin. Heikoimmiksi oppimistulokset muodostuvat erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla. (Bernelius ja Huilla, 2021)
Pro gradu- tutkielmassani tavoitteenani oli selvittää opettajien näkökulmia koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta alakouluissa Itä-Helsingissä. Tarkoituksenani oli osallistua koulutukselliseen keskusteluun lisäämällä tietoa koulutuksellisesta tasa-arvosta ja sen toteutumisesta Itä-Helsingin alueen alakouluissa sekä tuomalla opettajien ääntä esiin aiheesta. Opettajien näkökulmasta koulutuksellista tasa-arvoa ja sen toteutumista ei ollut juurikaan tutkittu. Itä-Helsinki valikoitui tarkasteltavaksi alueeksi aiemman tutkimustiedon perusteella (Bernelius ja Huilla 2021; Tilastokeskus 2019; 2020). Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa kuvataan todellista, moniulotteista ja inhimillistä elämää (mm. Kananen 2008, 24). Ymmärryksenäni tutkielmassani on, että tutkimustieto rakentuu kielen kautta ilmaistuna. Tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan tutkielmani edustaa gadamerilaista eli kontekstuaalista hermeneutiikkaa, jossa painotetaan esiymmärrystä sekä sosiaalista ja historiallista kontekstia tulkinnan lähtökohtina (Gadamer; Nikander 1997). Aineistoni hankin haastattelemalla kolmea opettajaa Itä-Helsingin alueen alakouluista. Aineistoni analysoin sisällönanalyysillä.
Teoriataustassa tarkastelen tasa-arvoa ja koulutuksellista tasa-arvoa sekä koulutuksellisen tasa-arvon tekijöitä. Tutkimuksessani hyödynsin Siekkisen (2017) tutkimuksen kuutta koulutuksellisen tasa-arvon diskurssia kuvaamaan koulutuksellisen tasa-arvon tekijöitä. Näihin diskursseihin pohjautuen muodostin tutkimustani ohjaavat koulutuksellisen tasa-arvon tekijät: lainsäädäntö, perusopetuksen tehtävä ja arvopohja sekä oppiaineiden arviointi, oppilaiden moninaisuus ja resurssit.
Tasa-arvoon liittyvä käsitteistö on moninaista. Siihen liittyvät vahvasti yhdenvertaisuuden ja mahdollisuuksien tasa-arvon käsitteet (Bernelius ja Huilla 2021, 16). Koulutuksellinen tasa-arvo on usein keskeinen koulutuspoliittinen periaate ja tavoite hyvinvointivaltiossa (Ahonen 2003, 16–17). Sen tavoittelu on kirjattu Suomen lainsäädäntöön (mm. perusopetuslaki 2 §) ja opetussuunnitelman perusteisiin (Ops 2014). Kasvatustieteellisiä keskeisiä perusteita koulutukselliselle tasa-arvolle ovat esimerkiksi teoriat sivistyskykyisyydestä (Rousseau; Keynäs, 2016), joiden mukaan jokaisella tulisi olla mahdollisuus täyttää potentiaalinsa sivistykseen sekä koulutusekonomian teoriat, kuten inhimillisen pääoman teoria (mm. Shultz, 1961). Koulutuksellisen tasa-arvon tulkinnat ovat aikojen saatossa lisääntyneet ja monimuotoistuneet. Useat teoriat nojaavat perinteisesti mahdollisuuksien tasa-arvoon. (Silvennoinen ym. 2016, 27–29) Tällä tarkoitetaan ajatusta mahdollisimman tasavertaisten lähtökohtien takaamisesta jokaiselle tavoitellakseen omaa hyvää elämässä ja yhteiskunnassa. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa yksilön taustalla, kuten asuinalueella, sukupuolella, etnisellä tai sosiaalisella taustalla, tulisi olla mahdollisimman vähän vaikutusta mahdollisuuksiin kouluttautua yhteiskunnassa. (Rinne 2011, 13–14) Koulutuksellinen tasa-arvo ei voi toteutua, mikäli yksilön taustatekijät aiheuttavat systemaattisia eroja peruskoulujen oppimistuloksiin (Bernelius ja Huilla 2021, 16). Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseen liittyy myös monia kontekstisidonnaisia tekijöitä, kuten resurssien riittävyys ja tasapuolinen jakaantuminen, kielellinen ja etninen tasa-arvo, sukupuolten tasa-arvo, alueellinen tasa-arvo sekä lainsäädännön määrittelemät yksilöiden ja ryhmien tasavertaiset oikeudet sekä näiden oikeuksien toteutuminen. Lisäksi kansallinen koulutuksen ohjaus, kuten opetussuunnitelmanohjaus ja oppimistulosten arviointi ovat tekijöitä, joiden tulisi taata yhdenvertaista koulutusta ja tasavertaiset jatko-opintomahdollisuudet kaikille. (Siekkinen 2017, 190)
Tutkielmani tulosten mukaan koulutuksellinen tasa-arvo ei täysin toteudu. Merkittävimmäksi eroja tuottavaksi ja osaamista heikentäväksi tekijäksi nousi kielitaito. Kieleen liittyviä haasteita opettajien mukaan oli erityisesti maahanmuuttajataustaisilla oppilailla, joita Itä-Helsingissä on suuri määrä. Opettajat kuvailivat kielen, esimerkiksi kielitaidottomuuden tai vähäisen sanavaraston luovan haasteita pysyä opinnoissa mukana. Oppilaiden erilaisten kielellisten valmiuksien vuoksi kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia kouluttautua, mikä heikentää tasavertaisuutta myös jatko-opintomahdollisuuksissa. Opettajien mukaan haasteet syntyvät lisäksi siitä tuetaanko lasta kotona, onko perheessä koulumyönteisyyttä ja onko vanhemmilla kielitaitoa. Oppimisvaikeudet tuovat lisäksi omat haasteensa. Eroja tunnistettiin esimerkiksi käyttäytymisessä ja myös kulttuureista johtuvina. Ongelmien ratkaisemisessa monialainen yhteistyö nähtiin tärkeänä, mutta sen suhteen haasteeksi koettiin suuri työmäärä. Opettajat kokivat, että resursseja tulisi lisätä, jotta pystyttäisiin auttamaan kaikkia ja tasaamaan haasteita.
Koulutus on jokaisen ihmisen oikeus. Tasa-arvo on yleismaallinen arvo ja periaate, jonka tulisi toteutua myös koulutuksessa. Koulutusekonomisista teorioista merkittävin teoria on inhimillisen pääoman teoria, jonka mukaan koulutukseen kannattaa investoida, koska se hyödyttää sekä yksilöitä että yhteiskuntaa. Jo varhaisella koulutuksella on merkitystä yksilön jatkopolkuun. Erilaisia lähtökohtia tulee pyrkiä tasaamaan ja vaikeuksia pyrkiä ratkomaan, jotta kaikilla olisi mahdollisimman yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia ja kouluttautua. Koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta onkin asianmukaista kohdentaa enemmän resursseja sinne missä niitä enemmän tarvitaan. Esimerkiksi Helsingissä jaetaan myönteisen erityiskohtelun rahoitusta alueille, joissa on muun muassa paljon työttömyyttä ja suuri vieraskielinen väestö. Jotta koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu kokonaisvaltaisesti, tulee siinä toteutua sekä ryhmien ja yksilöiden välinen että opetuksen laatuun, saavutettavuuteen ja osallisuuteen liittyvä tasa-arvo.
Nina Valtonen
Blogitekstin kirjoittaja opiskelee Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa luokanopettajan koulutusohjelmassa. Blogiteksti on ”Opettajien näkökulmia koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseen alakouluissa Itä-Helsingissä”- nimiseen pro gradu -tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte.
Lähteet:
Ahonen, S. 2003. Yhteinen koulu: Tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Koulutuksellinen tasa-arvo Suomessa Snellmanista tähän päivään. Tampere: Vastapaino.
Bernelius, V. 2013a. Eriytyvät kaupunkikoulut: Helsingin peruskoulujen oppilaspohjan erot, perheiden kouluvalinnat ja oppimistuloksiin liittyvät aluevaikutukset osana kaupungin eriytymiskehitystä. Tutki-muksia 2013:1, Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki.
Bernelius, V. & Huilla, H. 2021. Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162857/VN_2021_7.pdf?sequence=4
Gadamer, H-G. Hermeneutiikka. Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa. Valikoiden suomentanut Ismo Nikander. Tampere: Vastapaino. 2004.
Kananen, J. 2008. Kvalitatiivisen tutkimuksen teoria ja käytänteet. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Kantola, J., Nousiainen, K. & Saari, M. (toim.) 2012. Tasa-arvo toisin nähtynä: Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Helsinki: Gaudeamus.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. OPS 2014. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf . Luettu: 20.4.2023.
Perusopetuslaki 28/1998. (POL). Annettu 21.8.1998. Viim. muutos 19.2.2016. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628.. Luettu: 31.1.2021.
Rinne, R. 2011. Demokratia, koulutuksen kasautuvuus ja aikuiskoulutuspolitiikka. Teoksessa R. Rinne & A. Jauhiainen (toim.) Aikuiskasvatus ja demokratian haaste. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, 12–45.
Rousseau, J., & Keynäs, V. (2016). Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista: Discours sur l'origine et les fondements de l'inégalité parmi les hommes (2. painos.). Osuuskunta Vastapaino
Schultz, T. W. (1961). Investment in Human Capital. The American Economic Review, 51(1), 1–17. http://www.jstor.org/stable/1818907.
Siekkinen. K. 2017. Koulutuksellisen tasa-arvon diskurssit ja toimijat peruskoulun tuntijakouudistuksessa. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/54306/978-951-39-7048-2_v%C3%A4it%C3%B6s16062017.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Silvennoinen, H., Kalalahti, M. & Varjo, J. 2016. Globalisaatio, markkinaliberalismi ja koulutuspolitiikan muutos. Teoksessa H. Silvennoinen, M. Kalalahti & J. Varjo (toim.) Koulutuksen tasa-arvon muuttuvat merkitykset. Kasvatussosiologian vuosikirja 1. Kasvatusalan tutkimuksia 73. Helsinki: Suomen Kasvatustieteellinen seura, 11–36.
Suomen YK-liitto. 2016. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja sopimuksen valinnaiset pöytäkirjat.https://www.ykliitto.fi/sites/ykliitto.fi/files/lapsen_oikeudet_2016_fi_net.pdf.Luettu: 9.6.2023.
Tilastokeskus. 2019.Helsingin koko väestön työttömyysasteet taustamaan mukaan suur- ja peruspiireittäin 2013–2019 https://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/sites/default/files/T_IV_b.xlsx.
Tilastokeskus. 2020. Karttatoteutus Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot https://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/sites/default/files/Suomen-%20ja%20saamenkieliset%2C%20ruotsinkieliset%20sek%C3%A4%20muunkieliset%20suur-%20ja%20peruspiireitt%C3%A4in%2031.12.2020.xlsx. Luettu: 15.09.2023
Kommentit
Lähetä kommentti