Motivaatio ja tulevaisuuden asiantuntijuus: Kuinka generalistialan opiskelijat kohtaavat haasteet ja mahdollisuudet

Monissa tutkimuksissa on tuotu esiin, kuinka generalistialoilta valmistuneilla voi olla haasteita sijoittua työmarkkinoille valmistumisen jälkeen. Generalistit ovat niitä, jotka ovat valmistuneet akateemisilta koulutusaloilta, jotka eivät suoraan johda tiettyyn ammattiin. Sen sijaan heidän tutkintonsa antavat yleisiä valmiuksia työelämään (Rouhelo 2008). Työuran alussa generalistit kilpailevat samoista työpaikoista muiden alojen valmistuneiden kanssa. Jos siirtyminen työelämään valmistumisen jälkeen generalisteilla on haastavampaa kuin muilla aloilla, mikä saa opiskelijan motivoitumaan omiin opintoihin?

Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli selvittää tekijöitä, jotka motivoivat maisterivaiheen kasvatustieteen opiskelijoita omissa yliopisto-opinnoissaan. Tarkoituksena oli myös selvittää, millaisena oma tuleva asiantuntijuus näyttäytyy maisterivaiheen kasvatustieteen opiskelijoille, koska generalistisilta aloilta työllistyminen aiempien tutkimusten perusteella näyttäytyi vaikeammalta kuin muilta aloilta. Metodologiselta otteeltaan tutkimus sijoittuu laadullisen tutkimuksen kentälle ja aineiston keräsin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla. Haastateltavia oli viisi ja kaikki haastateltavat olivat maisteri vaiheessa olevia kasvatustieteiden tiedekunnan generalistialan opiskelijoita. Heidän tuli opiskella jossain Suomen yliopistossa yleisellä kasvatustieteen puolella perustutkintokoulutuksessa sekä tuli olla kandidaatin tutkinto tehtynä.

Tutkimustulosten mukaan opiskelumotivaatioon vaikuttavia tekijöitä oli monia. Valittu tieteen ala sekä edessä näkyvä valmistuminen olivat kaksi merkittävintä tekijää. Pääsääntöisesti mieleiset opinnot sekä valmistumisen tuottama hyöty tulevaisuudessa olivat tekijöitä, jotka vaikuttivat jokaiseen haastateltavaan. Kukaan ei enää maisterivaiheen opintojen loppupuolella ajatellut vaihtaa alaa tai lopettaa opintoja kesken. Opintoihin merkittävän positiivisena tekijänä koettiin oma lähipiiri sekä opiskeluystävät. Etenkin opiskeluystävät auttoivat niin yksittäisissä kursseissa kuin kurssivalinnoissa. Opintojen suhteen tiedottomissa hetkissä opiskelukavereiden kanssa pystyttiin yhdessä selvittämään mieltä askarruttavia kysymyksiä. Toisaalta yliopiston henkilökunta vaikutti etäiseltä eikä heiltä saatu usein apua etenkin opintojen valintaan liittyvissä kysymyksissä. Muita vaikuttavia tekijöitä opiskelumotivaatioon oli lisäkouluttautumisen arvostus sekä palkitseminen tehdyistä suorituksista.

Oma koettu valmistumisen jälkeinen asiantuntijuus koettiin hieman ristiriitaisesti. Opinnoista koettiin, että oli saatu paljon tietoa, joka varmasti auttaa tulevaisuudessa työelämässä, mutta samalla tuleva työkenttä nähtiin jatkuvasti muokkautuvana ja kompleksisena, jossa ei pelkästään tiedolla pärjää. Suurien kokonaisuuksien ja tiedon soveltamiskyky koettiin tärkeiksi taidoiksi tulevaisuudessa työelämässä. Myös koettiin, että tulevaisuudessa oli oltava valmis soputumaan jatkuvaan muutokseen, sillä työelämä nähtiin olevan jatkuvasti muutoksessa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kasvatustieteen tutkintorakennetta olisi kehitettävä, jotta se vastaisi opiskelijoiden tarpeisiin sekä myös työelämän vaatimuksiin. Myös vahvempi yhteistyö työelämän asiantuntijoiden tai muiden alan yritysten kanssa esimerkiksi eri kursseilla voisi auttaa opiskelijoita hahmottamaan tulevan työelämän tarpeita ja vaatimuksia. Tutkimuksesta poiki myös monia mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita kuten olisi kiinnostavaa tutkia myös, kuinka generalistialan opiskelijat kokevat saavansa opinnoissaan palautetta tai minkälainen merkitys vertaistuella on opiskelumotivaatioon ja -menestykseen. Nämä voisivat tuoda uutta tietoa opiskelijoiden tukitarpeista sekä auttaa kehittämään tehokkaampia ohjaus- ja tukipalveluja opiskelijoille.

Iivari Kiljunen
Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani Maisterivaiheen kasvatustieteen opiskelijoiden motivaatiotekijät ja kehittyvä asiantuntijuus.

Lähteet:

Puhakka, V., Tuominen. J. & Rautopuro, A, (2011). Maistereiden työllistymisvaikeudet. Työpoliittinen aikakauskirja, 5.

Rouhelo, A. (2008). Akateemiset urapolut. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteellisen alan generalistien urapolkujen alkuvaiheet 1980- ja 1990 – luvuilla. Väitöskirja. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Sarja C, osa 277.

Suutari, M. (2003). Korkeakoulutettujen työelämänurien alkuvuodet. LAASER-projektin loppuraportti. AKAVA.