Inklusiivinen kasvatus on puhututtanut ja puhututtaa edelleen voimakkaasti kasvatuksen ja koulutuksen kentällä. Koen, että keskustelu on vain yltynyt, kun raportit koulujemme oppimistulosten heikentymisestä tulivat ilmi. Keskusteluissa yhdeksi oppimistulosten heikentymistä selittäviksi tekijöiksi onkin nostettu inklusiivinen kasvatus sekä sen epäonnistunut toteutus koulujen arjessa. Huolta on myös herättänyt suomalaiskouluista tehdyt raportit siitä, että lapset eivät viihdy kouluissamme ja he kokevat koulunkäynnin raskaaksi (Salmela-Aro & Tuominen-Soini 2013, 165).
Tarkastelin omassa pro gradu -tutkielmassani koulukuraattoreiden käsityksiä tukea tarvitsevien oppilaiden kouluhyvinvoinnista inklusiivisessa luokassa. Tukea tarvitsevien oppilaiden opetusta järjestetään yhä hyvin vaihtelevin menetelmin, sillä valtaosalla opetuksen järjestäjistä on käytössä edelleen erillisiä pienluokkia (Lintuvuori & Rämä 2022, 75). Kiinnostuinkin selvittämään, mitä oppilashuollossa toimivat, merkittävästi oppilaiden kouluhyvinvointia turvaavat, koulukuraattorit ajattelevat juuri tukea tarvitsevien oppilaiden kouluhyvinvoinnista silloin, kun he opiskelevat inklusiivisessa luokassa ”yhdessä muiden kanssa”.
Tutkimukseeni osallistuneiden kuraattoreiden mukaan tukea tarvitsevat oppilaat kohtaavat koulussa epäonnistumista ja siitä johtuvaa huonommuuden tunnetta muita ikätovereita useammin. He voivatkin olla siten hyvin haavoittuvassa asemassa hyvinvoinnin kannalta. Iloitsen kuitenkin siitä, että kuraattorit kuvasivat inklusiivisessa luokassa opiskelevien tukea tarvitsevien oppilaiden kouluhyvinvoinnin olevan pääsääntöisesti hyvällä tasolla.
Tukea tarvitsevien oppilaiden kouluhyvinvointia tarkasteltaessa on tutkimukseni perusteella kiinnitettävä erityishuomiota siihen, että jokainen oppilas pääsee vaikuttamaan koulunkäyntiinsä ja heidän ehdotuksistaan ollaan aidosti kiinnostuneita. Myös joustava ja yksilöllistetty opetus on haastattelemieni kuraattoreiden mukaan yksi keskeisimmistä tekijöistä tukea tarvitsevien oppilaiden kouluhyvinvoinnin kannalta. Kuraattorit kuvasivat myös, että sosiaaliset suhteet – hyvin toimiessaan – edistävät merkittävästi tukea tarvitsevien oppilaiden kouluhyvinvointia, ja esimerkiksi luokan hyvä ilmapiiri voi ikään kuin kannatella tukea tarvitsevaa oppilasta.
Joustavan opetuksen järjestämistä haastaa haastattelemieni kuraattoreiden mukaan se, että kouluilla on hyvin rajallisesti erillisiä työskentelytiloja, jolloin muun muassa opetuksen eriyttäminen rajoittuu merkittävästi. Inklusiivisen kasvatuksen edellytyksenä on se, että jokaiselle oppilaalle tarjotaan mahdollisuus osallistua luokan toimintaan (Rangvid 2018, 34). Tämän toteutumisesta kuraattorit ovat hyvin huolissaan, sillä kouluilla ei heidän mukaansa ole riittävästi henkilöstöä turvaamaan jokaisen oppilaan osallistumista ja siten kouluhyvinvointia. Henkilöstöresursseihin liittyvään huoleen tulisi mielestäni tarttua koulutukseen liittyvässä päätöksenteossa kiireesti, jotta jokaisen oppilaan onnistunut koulupolku pystyttäisiin turvaamaan.
Meistä jokainen on ainutlaatuinen yksilö, ja pidänkin merkityksellisenä sitä, että inklusiivisessa luokassa oppilaat oppivat työskentelemään erilaisten yksilöiden kanssa. Uskon siihen, että koulussa opittu erilaisuuden ymmärtäminen kantaa myös myöhemmin yksilöiden asenteisiin ja siten laajemmin yhteiskuntaamme.
Emilia Koivukangas
Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani Koulukuraattoreiden käsityksiä tukea tarvitsevien oppilaiden kouluhyvinvoinnista inklusiivisessa luokassa.
Lintuvuori, M. & Rämä, I. 2022. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki – Selvitys opetuksen järjestäjien näkemyksistä tuen järjestelyistä kunnissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:6. Helsinki. Saatavilla www-muodossa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163896/OKM_2022_6.pdf?sequence=1&isAllowed=y . (Luettu 5.9.2023.)
Rangvid. B. S. 2018. Student engagement in inclusive classrooms. Education economics, vol. 26, no. 3, 166–284.
Salmela-Aro, K. & Tuominen-Soini, H. 2013. Koulu-uupumuksesta innostukseen? Teoksessa J. Reivinen & L. Vähäkylä (toim.) Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen. Gaudeamus, 165–172.
Kommentit
Lähetä kommentti