Siirry pääsisältöön

Korkeakouluopintojen ja pienten lasten äitiyden yhdistäminen vaatii runsaasti erilaisia taitoja ja vahvuuksia

Elinikäinen oppiminen on laajentanut opiskelijoiden eri elämäntilanteiden kirjoa. Suomalaisista korkeakouluopiskelijoista perheellisiä on kaikkiaan 16,5 prosenttia (Saari 2018, 10). Hoitovapaalla voi yhtäaikaisesti opiskella ja osa opiskelevista äideistä hyödyntää tämän. Tosin silloin heille ei kerry ulkoista työkokemusta. Toki työelämän rekrytoinneissa voidaan arvostaa myös niitä tietoja, taitoja, osaamista ja vahvuuksia, jotka karttuvat oppilaitosten ulkopuolella ja perhe-elämässä.

Pro gradu - tutkielmassani kuvasin alle kouluikäisten lasten äitien kerrontaa siitä, miten yhdistää äitiys ja korkeakouluopiskelu. Tutkielmani edustaa narratiivista tutkimusotetta. Tarkastelin sitä, mitkä tekijät mahdollistavat opintojen ja äitiyden yhdistämisen, mitkä ovat haastavia tekijöitä sekä millaisia taitoja ja vahvuuksia korkeakouluopintojen ja äitiyden yhdistäminen vaatii. Lisäksi halusin tietää, miten tutkimushenkilöt kokevat opintojen ja äitiyden yhdistämisen heijastuvan työelämään. Aineistoni koostui yhdeksän korkeakouluopintoja ja äitiyttä yhdistäneen kirjoittamista kertomuksista.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että korkeakouluopintojen ja äitiyden yhdistämistä mahdollistivat hyvä tukiverkosto, tehokas ajankäytön hallinta, yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tekijät, etäopinnot sekä työn joustavuus. 

Opintojen ja äitiyden yhdistämistä puolestaan haastoivat jaksamisen haasteet ja vaikeat tunteet, aikataululliset haasteet, taloudelliset paineet, kotihoito sekä lasten sairastelu. Merkittävimpinä mahdollistajina olivat tasavertaisesti lastenhoitoon osallistuva puoliso sekä lisääntyneet etäopintomahdollisuudet koronan myötä. Suurimman haasteen muodosti aikataulu.

Korkeakouluopintojen ja pienten lasten äitiyden yhdistäminen edellytti äideiltä runsaasti erilaisia taitoja ja vahvuuksia. Näistä muodostin tutkimuksessani kolme taito- ja vahvuusaluetta: organisointi ja priorisointi, motivaatio ja sinnikkyys sekä armollisuus ja kärsivällisyys. Äidit erosivat toisistaan näiden taitojen ja vahvuuksien hyödyntämisessä. Opintojen ja äitiyden yhdistämisen kertomuksissa tuli ilmi, kuinka saatuja kokemuksia pidettiin tärkeinä myös työelämän kannalta. Niiden kerrottiin heijastuvan työelämään omaksuttujen taitojen ja vahvuuksien lisäksi näkökulmanottokykynä, hioutuneena arvomaailmana sekä tietotaidon karttumisena. Korkeakouluopintojen ja äitiyden yhdistäneiden tutkimushenkilöiden taidot ja vahvuudet vaihtelevat. Muodostin saaduista narratiiveista neljä tyyppitarinaa havainnollistaakseni tutkimushenkilöideni erilaista kokemusmaailmaa. Rakensin tarinat sen perusteella, miten paljon äideillä oli äitiyden ja korkeakouluopintojen yhdistämistä mahdollistavia ja haastavia tekijöitä sekä miten runsaasti heillä oli taitoja ja vahvuuksia käytössään. Nimesin tyypeiksi äitiydestä voimaantuva elämäntapaopiskelija, äitiydessä ja opinnoissa luovija, haparoiva sekä multitaskaaja.


Iina Elo

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ”Askel askeleelta” Korkeakouluopintoja ja äitiyttä yhdistäneiden kokemukset, taidot ja vahvuudet.


Lähteet

Saari J. 2018. Opiskelijoiden elämäntilanteet ja niiden esiintyvyys eri koulutusaloilla.

Eurostudent VI-tutkimuksen artikkelisarja. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...