Siirry pääsisältöön

Korkeakouluopintojen ja pienten lasten äitiyden yhdistäminen vaatii runsaasti erilaisia taitoja ja vahvuuksia

Elinikäinen oppiminen on laajentanut opiskelijoiden eri elämäntilanteiden kirjoa. Suomalaisista korkeakouluopiskelijoista perheellisiä on kaikkiaan 16,5 prosenttia (Saari 2018, 10). Hoitovapaalla voi yhtäaikaisesti opiskella ja osa opiskelevista äideistä hyödyntää tämän. Tosin silloin heille ei kerry ulkoista työkokemusta. Toki työelämän rekrytoinneissa voidaan arvostaa myös niitä tietoja, taitoja, osaamista ja vahvuuksia, jotka karttuvat oppilaitosten ulkopuolella ja perhe-elämässä.

Pro gradu - tutkielmassani kuvasin alle kouluikäisten lasten äitien kerrontaa siitä, miten yhdistää äitiys ja korkeakouluopiskelu. Tutkielmani edustaa narratiivista tutkimusotetta. Tarkastelin sitä, mitkä tekijät mahdollistavat opintojen ja äitiyden yhdistämisen, mitkä ovat haastavia tekijöitä sekä millaisia taitoja ja vahvuuksia korkeakouluopintojen ja äitiyden yhdistäminen vaatii. Lisäksi halusin tietää, miten tutkimushenkilöt kokevat opintojen ja äitiyden yhdistämisen heijastuvan työelämään. Aineistoni koostui yhdeksän korkeakouluopintoja ja äitiyttä yhdistäneen kirjoittamista kertomuksista.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että korkeakouluopintojen ja äitiyden yhdistämistä mahdollistivat hyvä tukiverkosto, tehokas ajankäytön hallinta, yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tekijät, etäopinnot sekä työn joustavuus. 

Opintojen ja äitiyden yhdistämistä puolestaan haastoivat jaksamisen haasteet ja vaikeat tunteet, aikataululliset haasteet, taloudelliset paineet, kotihoito sekä lasten sairastelu. Merkittävimpinä mahdollistajina olivat tasavertaisesti lastenhoitoon osallistuva puoliso sekä lisääntyneet etäopintomahdollisuudet koronan myötä. Suurimman haasteen muodosti aikataulu.

Korkeakouluopintojen ja pienten lasten äitiyden yhdistäminen edellytti äideiltä runsaasti erilaisia taitoja ja vahvuuksia. Näistä muodostin tutkimuksessani kolme taito- ja vahvuusaluetta: organisointi ja priorisointi, motivaatio ja sinnikkyys sekä armollisuus ja kärsivällisyys. Äidit erosivat toisistaan näiden taitojen ja vahvuuksien hyödyntämisessä. Opintojen ja äitiyden yhdistämisen kertomuksissa tuli ilmi, kuinka saatuja kokemuksia pidettiin tärkeinä myös työelämän kannalta. Niiden kerrottiin heijastuvan työelämään omaksuttujen taitojen ja vahvuuksien lisäksi näkökulmanottokykynä, hioutuneena arvomaailmana sekä tietotaidon karttumisena. Korkeakouluopintojen ja äitiyden yhdistäneiden tutkimushenkilöiden taidot ja vahvuudet vaihtelevat. Muodostin saaduista narratiiveista neljä tyyppitarinaa havainnollistaakseni tutkimushenkilöideni erilaista kokemusmaailmaa. Rakensin tarinat sen perusteella, miten paljon äideillä oli äitiyden ja korkeakouluopintojen yhdistämistä mahdollistavia ja haastavia tekijöitä sekä miten runsaasti heillä oli taitoja ja vahvuuksia käytössään. Nimesin tyypeiksi äitiydestä voimaantuva elämäntapaopiskelija, äitiydessä ja opinnoissa luovija, haparoiva sekä multitaskaaja.


Iina Elo

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ”Askel askeleelta” Korkeakouluopintoja ja äitiyttä yhdistäneiden kokemukset, taidot ja vahvuudet.


Lähteet

Saari J. 2018. Opiskelijoiden elämäntilanteet ja niiden esiintyvyys eri koulutusaloilla.

Eurostudent VI-tutkimuksen artikkelisarja. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...